Deetipat anto vauvalle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitkähän tipat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitkähän tipat

Vieras
Te Deetippojen käyttäjät. Annostuskoko on niin monta tippaa täysimetetylle että miten te annatte ne? Pienen vauvan suuhun on haaste saada edes puolet siitä kerralla ja siitäkin puistelee inhosta :) Voikohan sen sekottaa maitoon ja antaa pullossa maidon seassa? Nää on ollut ihan ok tippoja mut mietin vaihtoa ihan ton tippamäärän takia jos ois helpompi antaa... Nyt annan kahdessa erässä siis lusikalla suoraan suuhun ja sitten perään huuhdon maidolla jota olen pumpannut pulloon. Mites teillä muilla?

 
Annoin yhtenä teelusikallisena ja sekoitin siihen vielä yhden Gefilus Plus -kapselin sisällön. Ei ollut pulmia meillä tuon kanssa. Suoraan suuhunkin voi tiputtaa tai imeä ne neulattomaan lääkeruiskuun ja sillä vauvan suuhun poskeen tähdäten, kuten lääkkeet, niin menee alas.

Ei kannata pulloon sekoittaa, koska ei voi tietää, juoko vauva koko pullollista/siihen mitattua maitomäärää ja sitten jää epätietoisuus, että miten paljon on saanut tippoja.
 
Niin mutta annatteko sen kaikki 20tippaa kerralla, se on ihan hirvittävä määrä ja välillä menee pitkin poskea pienempikin määrä. Lusikasta kyllä osaa ottaa nätisti :)
 
Deetippoja annoin ne 20 kerralla, ja ihme kyllä ,niistä ei tullut masuvavoja, kuten aluksi tuli Jekoviteista. Nyt ollaan siirrytty Jekoviteihin ja viisi tippaa, silloin kun täysimetin, nyt enää 3 tippaa, kun vauva juo Nania.
 
JEKOVITIA annetaan 5 tippaa. On kyllä tooosi pahan makuista, mutta ollaan saatu ihan lusikalla vauva ne nielemään ja täälläkin ihan siitä parin viikon iästä. Nyt kun ollaan jo lähes vuoden ikäisiä, niin olen kuitenkin sekoittanut ne iltapuuroon... Aina ei mene koko puuro, mutten pidä sitä niin vakavana, sillä ollaan annettu jonkin verran korvikettakin ja joistakin hedelmäsoseista saa lisättyä D-vitamiinia.
 
meillä sai pullossa rintamaitoa ja korviketta. Annettiin ja annetaan edelleen se 12 tippaa maidon mukana. Laitettiin tipat aina ns unimaitoon/ iltamaitoon joka meni varmasta ja siihen satsiin laitetiin hieman vähemmän maitoa, joten varmasti meni aina. Sitten vaan lisättiin maitoa jos jäi vielä nälkä.
Annettiin aluksi lusikalla, mutta maku tmv sai kakomaan siihen malliin, että luovuttiin ja siirryttiin yllä mainittuun keinoon.
 
Deetippoja 2-viikkoisesta nyt reilu 2-vuotiaaksi suoraan annostelupipetistä. Silloin pienenä valuttelin tipat hissuksiin, nyt isompana tippojen antaminen/ ottaminen vauhdikkaasti käy jo leikistä. Aina on ns. mielellään tippasensa ottanut :)
 
Suomalaisille suunnattujen D-vitamiinisuositusten kehitys on Antti Heikkilän mukaan varsin kummallinen. 1960-luvulla suositukset olivat määrältään kymmenkertaiset nykypäivään verrattuna.

- 1960-luvulla D-vitamiinisuositukset olivat 100-125 µg vuorokaudessa kaiken ikäisille. Määriä on vähitellen laskettu. Syytä tähän ei tiedetä.

- Kuitenkaan 60-luvulta ei ole mitään merkkejä D-vitamiinimyrkytyksistä, Heikkilä sanoo kuitaten yleisen pelon siitä, että vitamiinia tulee nauttineeksi liikaa.

Nykyisten D-vitamiinisuosituksien kohdalla 95 prosenttia niihin pohjautuvasta tiedosta on peräisin 2?3 vuoden takaa.

- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei seuraa lainkaan aikaansa; järjestelmä on vanhoillinen, Heikkilä kritisoi.

Näkyvät seuraukset


D-vitamiinipuutoksen ja osteoporoosin yhteys on tunnettu tosiasia. Nykyisillä, liian matalilla D-vitamiinisuosituksilla on muitakin seurauksia, joihin Heikkilä haluaa kiinnittää huomiota.

- Tällä hetkellä tiedetään tutkimuksen myötä, että jos veressä on riittävä D-vitamiinitaso, se ehkäisee yli 70-prosenttisesti eturauhas-, rinta- ja paksusuolensyöpää. Suomen suosituksilla kukaan ei pääse näihin lukuihin.

Riittämättömien suosituksien myötä oheiskärsijöiksi ovat joutuneet myös lapset.

- Suositusten pienentämisellä on suora korrelaatio lasten diabeteksen lisääntymiseen. Miten konsulit selittävät tämän äideille, Heikkilä jyrisee.

24.5 Hyvä olo - Studio55
 
Ja sitten on meitä, jotka varastoivat liikaakin D-vitamiinia kesäisin kehoon ja se taan aiheuttaa yleensä syksyllä kalsiumpitoisuuden nousua veressä. Tämä taas aiheuttaa oksentelua, matalaa verenpainetta ja jatkuvaa huonoa oloa. Tätä sitten kestää siihen asti kunnes pimeys taas valtaa Suomen ja olo paranee. Liika D-vitamiini alkaa pilkkoa luista kalkkia vereen.
 

Yhteistyössä