Olen väsynyt.
Poistin juuri vaivalla yhden viruksen joka tutkaili mun käyttäytymistä ja polkuja netissä. No, virukset eivät ole yleisesti sallittuja, mutta ilmeisesti tälläkin sivustolla on cookieseja. Jos kuukletan jotain niin eikös se tieto mene Usaan. Facebook tarjoaa ystävyyksien ylläpitämistä mutta ei huvita se tieto että omat tiedot pyörivät sieltä lähtemisenkin jälkeen _jossain_.
Mä ymmärrän jonkinasteisen valvonnan. Tullitarkastukset, kauppojen ja kaupungin keskustan kameravalvonnan, EU:n byrokraattiset säädökset. Ymmärrän jopa jonkinasteisen maiden välisen vakoilun. Suomessa on vähän rikollisuutta, mutta voi vaan kuvitella millaista se on muualla maailmassa.
Mutta silti tuntuu, että jos ennen osattiin arvostaa yksityisyyttä niin nyt siitä ollaan lähes vapaaehtoisesti luopumassa. Ok, ei ketään Googlen työntekijää taida kiinnostaa jokainen miljardi klikkaus, meidän tietomme pitäisi siis olla turvallisten ihmisten käsissä. Mutta miksi meitä pitää silti valvoa?
Onko valvonta nykyisin lähes ainoa keino rikollisuutta vastaan? Mua jotenkin huvittaa USA:n malli, eli että ei millään tapaa panosteta rikosten ennaltaehkäisyyn vaan hoidetaan rappioituneen kulttuurin tuotokset valvonnalla.
Toinen selitys löytynee mainosmaailmasta. Onhan sata kertaa helpompaa ja halvempaa tutkia ihmisten mieltymyksiä ja tapoja ja päätellä siitä mitä he meinaavat seuraavaksi ostaa, ja kohdentaa mainontaa sitä silmällä pitäen. Kuin että aina pistettäisiin tarjolle ne samat tuotteet jotka ei mene kaupaksi. Mutta tuosta tulee mieleen, että meneekö raha yksityisyyden edelle?
Hei, mua ei tarvitse ihan niin paljon valvoa, eikä satoja miljoonia muita tavis-kansalaisia. Mä en meinaa varastaa enkä murhata. Saanko edes ruokareseptin hakea Googlesta ilman että siitä tiedetään? Saanko kirjoittaa netissä sanaakaan ilman että ne sanat kerätään johonkin?
Joko seuraavaksi luetaan ajatuksia, niin että tiedetään mitä terroristeilla pyörii päässä?
Rupesin vaan näitä miettimään tuon iltalehden artikkelin myötä, kyseessä kansalaisadressi (sinänsä en luota adressien tehoon, mutta hyvä yritys sentään) yksityisyyden suojan kiristämisestä:
Lex Snowden -kansalaisaloite: Suomalaisten vakoilu halutaan kriminalisoida | Digiuutiset | Iltalehti.fi
Sieltä löytyi yksi mielenkiintoinen ajatus, kunpa toteutuisikin:
Lex Snowden -niminen aloite ei kuitenkaan Effin mukaan auta itse Snowdenia.
- Vastaavia tapauksia kuitenkin täysin varmasti tulee jatkossakin, joten on tärkeää laittaa lainsäädäntö kuntoon nyt. Lisäksi ehdotus nostaisi Suomen maailman johtavaksi maaksi yksityisyyden suojaajana. Tämä olisi varmasti erinomainen myyntiargumentti, kun päätetään pilvipalveluiden sijoittelusta.
Poistin juuri vaivalla yhden viruksen joka tutkaili mun käyttäytymistä ja polkuja netissä. No, virukset eivät ole yleisesti sallittuja, mutta ilmeisesti tälläkin sivustolla on cookieseja. Jos kuukletan jotain niin eikös se tieto mene Usaan. Facebook tarjoaa ystävyyksien ylläpitämistä mutta ei huvita se tieto että omat tiedot pyörivät sieltä lähtemisenkin jälkeen _jossain_.
Mä ymmärrän jonkinasteisen valvonnan. Tullitarkastukset, kauppojen ja kaupungin keskustan kameravalvonnan, EU:n byrokraattiset säädökset. Ymmärrän jopa jonkinasteisen maiden välisen vakoilun. Suomessa on vähän rikollisuutta, mutta voi vaan kuvitella millaista se on muualla maailmassa.
Mutta silti tuntuu, että jos ennen osattiin arvostaa yksityisyyttä niin nyt siitä ollaan lähes vapaaehtoisesti luopumassa. Ok, ei ketään Googlen työntekijää taida kiinnostaa jokainen miljardi klikkaus, meidän tietomme pitäisi siis olla turvallisten ihmisten käsissä. Mutta miksi meitä pitää silti valvoa?
Onko valvonta nykyisin lähes ainoa keino rikollisuutta vastaan? Mua jotenkin huvittaa USA:n malli, eli että ei millään tapaa panosteta rikosten ennaltaehkäisyyn vaan hoidetaan rappioituneen kulttuurin tuotokset valvonnalla.
Toinen selitys löytynee mainosmaailmasta. Onhan sata kertaa helpompaa ja halvempaa tutkia ihmisten mieltymyksiä ja tapoja ja päätellä siitä mitä he meinaavat seuraavaksi ostaa, ja kohdentaa mainontaa sitä silmällä pitäen. Kuin että aina pistettäisiin tarjolle ne samat tuotteet jotka ei mene kaupaksi. Mutta tuosta tulee mieleen, että meneekö raha yksityisyyden edelle?
Hei, mua ei tarvitse ihan niin paljon valvoa, eikä satoja miljoonia muita tavis-kansalaisia. Mä en meinaa varastaa enkä murhata. Saanko edes ruokareseptin hakea Googlesta ilman että siitä tiedetään? Saanko kirjoittaa netissä sanaakaan ilman että ne sanat kerätään johonkin?
Joko seuraavaksi luetaan ajatuksia, niin että tiedetään mitä terroristeilla pyörii päässä?
Rupesin vaan näitä miettimään tuon iltalehden artikkelin myötä, kyseessä kansalaisadressi (sinänsä en luota adressien tehoon, mutta hyvä yritys sentään) yksityisyyden suojan kiristämisestä:
Lex Snowden -kansalaisaloite: Suomalaisten vakoilu halutaan kriminalisoida | Digiuutiset | Iltalehti.fi
Sieltä löytyi yksi mielenkiintoinen ajatus, kunpa toteutuisikin:
Lex Snowden -niminen aloite ei kuitenkaan Effin mukaan auta itse Snowdenia.
- Vastaavia tapauksia kuitenkin täysin varmasti tulee jatkossakin, joten on tärkeää laittaa lainsäädäntö kuntoon nyt. Lisäksi ehdotus nostaisi Suomen maailman johtavaksi maaksi yksityisyyden suojaajana. Tämä olisi varmasti erinomainen myyntiargumentti, kun päätetään pilvipalveluiden sijoittelusta.
D Toivottavasti työterveys sponssaa mielenterveyspalvelutkin.
