Clearblue ja Kaksplus.fi kysyy: Tietääkö lähipiirinne, että yritätte saada lasta?

Oletteko puhuneet lapsihaaveestanne sukulaisten/ystävien kanssa, vai odotatteko siihen asti, kunnes raskaus on jo tosiasia?

 

Emme ole kertoneet lapsihaaveista muille. Ainoastaan yksi ystävä on tiennyt asiasta, mutta muuten olemme halunneet pitää asian omana tietonamme.

 

Me ollaan kerrottu ihan avoimesti lähipiirille. Itsestä tuntuu niin pahalta kysymykset tyyliin no koskas teille tulee pikkusisarus niin oon kokenut helpommaksi kertoa suoraan että yritämme niin ei tarvii ihmisten koko ajan kysellä ja vihjailla. Ja kaikki tietää että esikoisen aikaansaaminen vei sen 3 vuotta niin tietävät että tässäkin voi kestää ja kyselyt ei ainakaan meidän oloa auta.

 

Vähän sama kuin henjalla. Kerrottu avoimesti toisen yritys aloitettu kesällä 2009 toista ei kuulu vaikka kuinka tovoisi. Eipähän tarvitse selitellä kysyjille jos on ensiksi avannut suunsa asian tiimoilta miksi ei lisää lapsia ole tullut.

 

Kerrottu ollaan ihan avoimesti, että kolmas on haaveissa. Keskenmenokin jaettiin lähipiirin kanssa, mikä oli mielestämme hyvä juttu.

 

Kyllä me ollaan kerrottu ihan avoimesti kaikille. Varsinkin, kun raskaaksi tuleminen ei olekaan käynyt ihan kädenkäänteessä, on helpompaa kertoa asiasta kuin vastailla kysymyksiin. Ja koska läheiset tietävät, että vauvaa yritellään, he eivät kysele turhia. Tietävät, että heti kun me tiedämme, heillekin kerrotaan uutisia.

 

Emme ole kauheasti mainostaneet sukulaisille tai ihan lähimmille ystävile vauvahaaveista. Luulen, että koemme molemmat asian olevan meidän välinen juttu ja toisaalta mietimme, että jos sitä lasta ei tulekaan ei sitten tule pettymyksiä muille kuin meille. Hassua on, että olemme puhuneet asiasta "ei niin läheisille" kavereille todella avoimesti.
Äitinikin tietää haaveesta, mutta jostain syystä ei niin kauheasti asiasta kysele. Mieheni äiti ei tiedä, mutta hän taas toivoisi lapsenlasta jo kovin hartaasti ja vihjailee asiasta silloin tällöin.

 

Mä en oo kauheesti puhunu mutta äitini ja kaksi parhainta kaveria jotka yrittävät myös saada lasta tietävät asiasta

 

Meillä esikoinen lähestyy puolentoista vuoden ikää, joten kysymyksiä pikkusisaruksesta satelee säännöllisesti. Ei niinkään lähipiiriltä (ovat sen verran fiksuja), mutta puolitutuilta. Tähän asti olen yrittänyt vältellä ja kierrellä, mutta olen nyt alkanut kypsytellä ajatusta siitä, että töksäytän uteliaille tosiasiat päin näköä. Luulisi loppuvan utelut siihen, kun kuulevat, ettei lapsia niin vain tilata. Pienen itkun voisi tirauttaa vielä sinetiksi, ei edes tarvitsisi teeskennellä.

Hyväähän kyselijät kai tarkoittavat, eivätkä tietenkään voi tietää meidän haastaista ko alueella. Itse alkaa vain olla niin herkillä, kun kuukausi toisen jälkeen saa pettyä, että aihe nostaa tunteet pintaan. Mutta ei se muiden vika ole, joten avaudun mielummin tänne, kuin viattomille työ- ja muille tutuille.

Niin ja tosiaan, lähipiiri ei tiedä, että yritämme - arvailee ehkä. Jotenkin ajattelen, että pettymys on helpompi kestää yksin, kuin että se pitäisi vielä joka kuukausi jakaa läheisten kanssa, puhua auki, ja huolehtia heidän "lohduttamisestaan" ja tietyllä tavalla "sietää" hyvää tarkoittavat pahoittelut ja rohkaisevat "kyllä se siitä" -kommentit. Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan..?

 

No on kerrottu, aluksi ihan pakon edestä kun oli niitä kohdun ulkopuolisia ja pitkät saikut niin kyl ihan töissäkin tietävät, että mitä on tapahtunut. Sen jälkeen on kyselleet, että joko tärppää. Sanonu vain et no eipä ooo tärpänny. Miedän lapsettomuushoidoista ei tiedä kuin lähiystävät ja perhe. Ja perheen kanssa on sovittu, että älkää kyselkö enää,kun se satuttaa, et kerromma sitten jos on jotain kerrottavaa.

Mut joo, kyllä varmaan kaikki tietää että toive on, ei se mikään salaisuus ole.

 

Omat vanhempani tietävät, sillä minulla on lääkityskin tukemaan mahdollisen raskauden alkamista. Takana on siis keskenmeno joka oli helmikuussa, ja nyt on viimein alkamassa uusi yritys Äidin puolelta siis aika moni tietää esim. keskenmenostani ja siitä että vauvaa yritetään.
Mieheni puolelta ei tiedä kukaan, eikä tiedä edes sitä että olen jo kerran ollut raskaana. Hän ei halunnut kertoa kenellekään ennen kuin raskaus olisi ollut pidemmällä, ja toisaalta hyvä ettei kertonutkaan kun kesken meni.

 

eipä olla suuremmin kerrottu koska reaktiot jo kolmannen kohdalla oli että ei kait sitä nyt enää. ei ole paljon onnitteluja kuulunut viimeisimpien raskauksien kohdalla ja kivoja kommentteja kuten että TAASKO? MITEN SÄ JAKSAT? EI KAIT TEILLÄ MAAILMAA TARVI TÄYTTÄÄ ym. hiukan tympii.... ollaankin kertomista venytetty aina mahd.pitkälle kun eipä se kiinnosta kertoa kun tietää kommentit. perheessä nyt 6 lasta

 

Ei ole kovin monelle kerrottu, muutama ystävä tietää. Meilläkin kun jo 4 on, niin kyselyjä ei niin enää tule, onneksi. Toki nämä yrityksestä tietävät silloin tällöin kysyvät, joko olis onnistunut. Tietävät myös, ettei neljännen saaminenkaan nopeasti käynyt, joten eivät liian usein kysele. Tää voi kestää ja voihan se olla, että viides jää saamatta:-(

 

Ei olla kerrottu. Jotkut ystävät ovat saattaneet arvata koska parille ystävälle keskenmenosta ollaan kerrottu, oli pakko.. Joten uskon että he ajattelevat meidän jatkaneen yritystä. Asiasta ei puhuta kuitenkaan.. Joskus viiltää joidenkin vanhempien ihmisten kommentit.. Aivan niinkui ne tilauksesta tulisi..

 

Emme ole kertoneet raskaushaaveista muille. Pidämme asian omana tietonamme, kunnes on jotain kerrottavaa

 

Emme ole kertoneet. Olen kyllä harkinnut kertomista omalle äidilleni, koska jatkuvat kyselyt pikkukakkosesta ärsyttävät ja satuttavatkin.