bulmia ja ivf

[vilma80]

Hei,
olen ajautunut aikamoiseen umpikujaan, osaisikohan kukaan auttaa tai ylipäätään sanoa muuta kuin että hae apua.
Tilanne se, että olen oirehtinut bulimisesti jo 8 vuotta. Välillä parempia aikoja, välillä huonompia. Kenellekkään en ole koskaan ilennyt asiasta puhua, mies tietää mutta häneltäkin kiistän asian.
Varmaankin bulimian seurauksena kuukautiset muuttuivat epäsäännöllisiksi, ja lasta ei alkanut kuulua. Ensin hoidettiin teroluteilla, sitten clomeilla, sitten menopureilla. Tuloksetta. Nyt toinen ivf käynnissä. Koska en ole rohjennut aiemmin lapsettomuuslääkärille asiasta puhua, tuntuu että nyt en kertakaikkiaan enää voi. Ja stressi tästä kaikesta ja itsensä syyttely(minun takia me ei lasta saada)vaan pahentaa tilannetta. Ahmin ahdistukseen ja oksennan , joo, tiedän ei poista ongelmaa, mutta en voi itselleni mitään. Halua ahmia on niin voimakas. Tää on oikeesti ihan hirveetä, mutta tuntuu, että en pääse tästä touhusta mitenkään eroon. Mitä hittoa minä oikein teen :snotty: :snotty: :snotty:

 

[soja]

Puhu lääkärille! sinua ja teitä voidaan varmasti auttaa!!! JA pääset toivottavasti turhasta itsesi syyttelystä!!!

Jaksamista! tänne kirjoittaminen on hyvä alku asian myöntämiselle :hug:

 

[aurin-ko]

hei, olet tosi hankalassa tilanteessa. Mutta apua on saatavilla. Kerää rohkeuesi ja puhu lääkärille ongelmastasi. Tee se ihmeessä teidän molempien vuoksi. Ei sinua pidä syytellä vaan auttaa, onhan kyse sairaudesta. Hienoa kun uskalsit asian myöntää tässä. Olet päässy jo hyvään alkuun. Tsemppiä jatkoon!

 

[vilma80]

onko minun parempi ottaa yhteyttä työterveyshuollon lääkäriin vai lapsettomuuslääkäriin. Ehkä tth lääkärille puhuessa kynnys olis matalampi, kun ei tunneta ennestään..

 

[aurin-ko]

no kumpi vaan ensin, mutta toki lapsettomuuspuolen olisi hyvä tietää todellinen tilanne, kun se ei todellakaan ole leikin asia!

Ole vaan rohkea, se kannattaa varmasti! Eka askel on vaikein. :hug:

 

[Vaahtokarkki]

Hei Vilma,
Rankka on tilanteesi, koska molemmat jo yksin ovat isoja asioita käydä läpi.

Minulla on pitkä syömishäiriötausta, josta taistelin irti muutama vuosi ennen lapsen yrittämistä ja hoitoja joihin lopulta päädyimme. Yrittämisen ja hoitojen aikana en ole enää juurikaan oireillut. Pitkään kuitenkin mietin, olisiko menneisyydellä ollut tekemistä ja olisiko bulimia sekoittanut elimistöäni. Näin ei kuitenkaan ollut ja lääkärinkin mukaan vaikutusta ei ole, jos kierto palautuu normaaliksi. Jo tällä halusin sanoa, että bulimiasta huolimatta raskaus on mahdollinen. Meillä tärppäsi lopulta kolmannessa hoitokierrossa, sitä ennen jo kaksi keskenmenoa.

Muuten asian tunnustaminen ja siitä avoimesti puhuminen helpottaa hurjasti ja vaikuttaa jo varmasti koko tilanteen purkamiseen. Voi kun uskaltaisit kertoa miehellesi, mitä todellisuudessa tapahtuu. Miehesi tehtävä on tukea sinua, ei syyllistää tästä asiasta ja eiköhän jokainen kumppani ole huolissaan rakkaansa tilasta ja haluaa auttaa. Stressi salailusta saattaa jo itsessään vaikuttaa hormonikiertoon ja sitä kautta mahdollisuuksiin. Ainakin itse akuuteimmassa vaiheessa koin, että juuri tuo salailu pahentaa asiaa ja tuntui että ahmiminen oli reaktio juuri siihen.

Minä kertoisin tilanteesta myös lapsettomuuslääkärille. Hänen on hyvä tietää kaikki tilanteeseen vaikuttavat tekijät, muutenhan tutkimuksia ja hoitoja voidaan hakea väärästä suunnasta. Koet varmasti syyllisyyttä, että tämä asia on se lapsettomuuden aiheuttaja, ja puhuminen on siksi hankalaa, mutta lapsettomuushoito on aika kokonaisvaltaista ja siihen vaikuttaa koko parin tilanne, joten minusta tilanne olisi hyvä olla selvillä kaikille. Eikä sinun taaskaan tarvitsi kantaa turhaa syyllisyyttä, kun tilanne olisi tiedossa.

Tunnustamisen kynnyksen ylittäminen on hirveää ja häpeä tilanteesta on valtava. Mutta ainakin minä koin, että avautuminen asiasta oli se tärkein asia, mitä minulla tarvittiin parantumiseen. Kun uskalsin asian tunnustaa (miehelle, ystäville, hammaslääkärille, työterkkarille) taakka helpottui hetki hetkeltä ja kontrollointiin, ahmimiseen ja oksentamiseen oli aina vähemmän syitä.

Monessa kaupungissa kokoontuu nykyään myös syömishäiriöisten tukiryhmiä ja niissä käy ihan aikuisia ihmisiä. Siellä on helppo puhua asiasta, koska kaikki tietävät, miltä tuntuu. Tietoa ryhmistä saat syömishäiriöliiton sivuilta www.syomishairioliitto.fi Toki työterkkarikin on hyvä vaihtoehto. Pääasia, että haluat tehdä asialle jotain ja puhua jonkun kanssa. Mutta jossain vaiheessa tieto tosiaan tarvitaan myös lapsettomuusklinikalle.

Tsemppiä hurjasti paranemiseen ja toivottavasti raskaus seuraa tavalla tai toisella!