Bohemi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mallu.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nyt vähän aikaa...
Minä olen Xy:n (jätän sen ykkösen pois, tuskin teitä hirveän montaa on) kanssa eri mieltä. On tervettä ja tarpeellista ajatella joskus ihan vain itseään ja jankuttaa sanaa minä. Narsisti on asia erikseen, mutta sitä Bohemi ei ole. Miten itsensä oikein muuten voi edes löytääkään? Minä olen kokenut suhteessa uhkaksi liiallisen yhdessä olemisen ja tekemisen. Eletään vain toisen kautta ja yhdessä. Minusta aikuinen voidakseen hyvin tarvitsee sitä ihan omaa elämää, jossa saa ajatella vain itseään. Olen siis samalla linjalla Xy:n kansssa tässä. Harrastus tai jotain muuta. Ei sen oman elämän ole tarvis toista loukata.
Minun ei ole ollut tarvis tietyllä tavalla uhrautua, kun ei ole niitä lapsia. Ehkä lasten kanssa sen toteuttaminen on vaikeampaa. En tiedä.
Olen kuitenkin tuon mieheni oman elämän eteen tehnyt sen, että olen suorastaan tuuppinut häntä miesten seuraan. Saunailtoihin, peleihin, kaikkeen mitä miehet keskenään tekevät ilman, että olen yhtään nyrpistänyt nenuani siitä, että se olisi minulta pois. Olen hoitanut niin, että hän kutsuu esim. työkaverinsa meidän mökille, tehnyt sinne syötävät ja ennenkaikkea pysynyt itse poissa. Ja myös siivonnut mökin kiltisti jäkättämättä jälkeenpäin. Joskin ovat siistiä sakkia, mutta kuitenkin.
Voisiko tuo olla jotain sellaista, mitä Bohemi kaipaisi?

Mitä tulee suihinottoon, niin vähä vähältä eteenpäin. Minä toivoisin mieheni sanovan minulle suoraan, että haluaa sitä, jos en itse ymmärrä. Ehkei sovi kaikille. Osaan minäkin sanoa miehelleni, että tyydytä minut nyt. Sama miten, mutta tee se. Ja mies tekee. Jos ei jaksa yhtyä, hoitelee minut muulla tavoin. Minusta minultakin on oikeus vaatia samaa.
Eturauhanen...Ei se dildo tee samaa. Naisen sormi vain. Mietipä Xy uudelleen... Naisen hento ja ohut sormi, vain yksi, työntyy sinuun. Hellää hierontaa hiukan ja hyväillen.... Dildo on liian iso ja kova. Toisella kädellä hyväillään kiveksiä tai kalua, suudellen... Kuten sanottu, minun mieheni se saa sekaisin halusta aivan varmasti.
Ja valitettavasti kesken kivan keskustelun, minun on jälleen riennettävä.... Ja siistittävä ajatukset :-)
 
Kiitos rakkaat ystävät hyvistä neuvoista ja myötä elämisestä! Olen tänään hieman häpeissäni siitä että en olisi saanut tarttua kynään siinä mielentilassa jossa eilen ajatuksiani kirjoitin. Oli se kyllä totta kaikki mutta vaan toinen puoli.. Tänään on kaikki tuntunut jälleen paremmalta. Vaimo kertoi olevansa onnellinen eikä kaipaa mitään enempää, toivottavasti on totta ettei ole taas toteuttamassa unelmiaan huomenna ja ottamassa lisää lainaa niiden toteuttamiseen. Mutta tässähän ei ole kysymys siitä onko hän onnellinen vaan minun onnellisuudesta. Se ei ole nyt ihan vielä selvinnyt minulla mitä tästä seuraa. Mutta tänään oli jopa puhetta minunki unelmista.. Viidenkympin kriisistä luulen niin että mulla on nyt sekin täs samas. Lapset on sen verran isoja että pikkuhiljaa tilalle mahtuu omia toiveita ja suunnitelmia. Tuosta eturauhasen stimuloinnista vois todeta että se on minun jutuissa jotenki vertaus kuvallinen ilmaisu jollekkin sellaiselle josta en ole osannut edes unelmoida. Mutta en kiellä etteikö myös se kiihoittaisi ainakin noin teoreettisella pohjalla.. Jos sen tekisi Mallu asian tuntevalla varmuudella olisin valmis heti! Kaikkea täytyis koittaa ainakin kerran tykkäs tai ei.. Mutta jos ajatusta vie paremmin tekisin kyllä ihan jotain muuta ennemmin .. Jos sinä Mallu olisit samas sängys..! ;-)
 
Sinä Mallu osaat kyllä pitää miehestäsi huolta elämän kaikilla osa-alueilla hienoa kun osaat ja haluat olla niin että kumppanilla on hyvä olla. Kyllä se pitäisi tulla takaisin myös hyvinä tunteina sinua kohtaan. Lisäksi osasit kyllä hyvin löytää sen missä minä menen. Olisit varmaan upea keskustelu kumppani. Tahtoo olla tämä kirjoittaminen sellaista että puolet sun esille tuomista asioista jää käsittelemättä. Voisin kuvitella että me emme kyllä pitkästyisi vaikka juttelisimme koko yön.. Mutta koitetaan näin kun se järvikin on vielä jäässä. :-) . Ei sillä ettemmekö myös vaimon kanssa keskustele paljon mutta on vain joskus asioita joista on helpompi puhua jonkin toisen kanssa. Niinkuin me olemme tehneetkin! En pysty vaimoani toisaalta syyttämään. Kyllä hän asioihin haluaa puuttua ja haluaa myös minun onnellisuuttani. Oli tässä jo oikein jopa innostunut välillä siitä meidän suihin otto projektista.. Mutta se että laukean suuhun vielä kauhistuttaa. Minä olen luvannut hallita itseni. Mutta olen kahden vaiheilla että haluanko pitää lupaustani. Itse haluaisin tietysti laueta mutta varmaan on hyvä nyt antaa totutella koko asiaan.
 
Bohemi, en minäkään ole aina tyytyväinen... Onnellinen olen, kun järjestän itse itselleni sen, että olen. Käskytän ja komennan miestäni jonkin verran ja selkein sanoin vaadin tekemään tiettyjä asioita eteeni. Se on minusta hyvä, ei hän ilkeyttään ole ymmärtämättä pieniä vinkkejäni.
Minusta vouhotus ikäkriiseistä on hölmöä. Jos joku ajattelee liikaa elämäänsä niin heti se selitetään kriisillä. Ikäänkuin mitätöidään. Tai sitten vouhotetaan hormoneista, jos nainen on tyytymätön. Tuolla ajattelulla koko ihmisen elämä on yhdenlaista kriisiä. Minusta ajattelu kuuluu ihmiseen ja elämään, on hyvä asia, miksi se pitäisi kääntää ei-toivottavaksi? Karmeinta on tyypit, jotka eivät ikinä pohdi mitään.
Enkä tykkää siitäkään, että vannotaan käsi sydämellä, että ei syytä toista mistään. Itsessäkö aina sitten on kaikki vika? Ehkä termi "syy" on liian karkea, mutta asia tulee selväksi kuitenkin. Molemmissa on aina syytä oli asia hyvä tai paha. Minun tekojani ja ajatuksia saa moittia ja arvostella, kunhan ei väitä, että omansa ovat ainoat oikeat ja hyvät.
Bohemi, sormeni häiritsee sinua? Uskokaa vaan arvon herrat, Bohemi ja Xy, ei se ole ollenkaan vastenmielistä, vaatii vain hieman totuttelua mieheltä sekä mielen avartamista sille, että siitä voi nauttia ilman, että epäillään seksuaalista suuntautumista. Miehen pitää olla hyvin kiihottunut, ei sitä sormea sinne kylmiltään viedä. Ja hellästi, hyvin hellästi, ensin todella kevyesti tunnustellen :-)
Suihin otosta. En minä voisi kuvitellakaan, että vaatisin omaa miestäni pidättämään itseään. Antaisin kivaa, mutta kuitenkin pitäisi olla kokoajan varuillaan. Siitähän menee iso osa nautinnosta pois. Kaikkeen Bohemi sinä suostutkin. Kun asia kuitenkin sinua ymmärrettävästi noin paljon kiusaa, niin mikset ratkaise sitä? Ei noin pitkä avioliitto tuohon tyssää, jos ilmaiset vaateesi. Minä haluaisin ainakin selvitää, miksi minua kohdeltaisiin tuolla tavoin. Asian selvittäminen on teille molemmille yhtä vaikeaa, joten miksi varoa ja ennenkaikkea mitä? Kunnon keskustelu päivän valossa selvin sanoin? Ensin spermat käsille tms ja maistaen, molemmat. Ei se pahalle maistu, kirpeälle, jännälle. Määrään ei tukehdu, aine on puhdasta jne. Siis miksi ei suuhun ja niellen?
Ja tämän mielipiteen jälkeen riennän palaveriin... mikähän se aihe taas olikaan....?
 
Nyt tiedän sen miksi eräs rouva oli niin jotenki poissa olevan oloinen tuossa äskeisessä palaverissa!! :) Taisi posketkin hieman punoittaa.. (Alamme hiljalleen päästä normaaliin päivä järjestykseen.Eli otsikon alle..)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bohemi:
Rakas Mallu! Jotta tietäisimme missä menemme on tiedettävä menneisyys.. Mulle on kyllä tapahtunut paljon tällä välillä kun viimeksi kirjoiteltiin syksyllä. Ei ehkä muuten mutta ajatukset on pyörinyt päässä vinhaan. Mä tiedän että tämä ei ole pakosta kovin seksi palstalle kuuluvaa ,paremmin johonki muualle vaikka jonnekki parisuhde palstalle. Mutta sekaisin nämä asiat tuntuu olevan pakostaki. Ja tän otsikon alla voi ottaa sensuurin pois päältä. En haluaisi valittaa mutta mulle on iskenyt päälle varmaan joku neljänkympin kriisi. Ainahan sitä ihmisellä jokin kriisi on päällä mutta tämä on syvempi kuin eikä koskaan ennen. Oikeastaan sen sait sinä Mallu puhkeamaan. Sinun tyylisi ja halusi miellyttää ja tehdä kivoja asioita miehellesi sai minut ajattelemaan omaa elämääni kriittisesti. Oli kuin silmäni olisivat avautuneet jostain horroksesta. Se mitä näin ei miellyttänyt minua. Huomasin että elämäni oli ajautunut tilanteeseen jossa olin unohtanut omat unelmat ja keskittynyt vain toisen unelmien ja haaveiden toteuttamiseen. Aloin miettiä mitä haaveita minulla on ollut ja olenko nyt onnellinen tässä kohtaa elämääni. Onko työ jota teen sitä työtä jota haluan tehdä ja mitä jos ei ole onko mitään korjaus keinoa. En niin paljon ole miettinyt minua ja vaimoa vaan nyt 15 vuoden jälkeen olen tohtinut kysyä itseltäni mitä haluan eikä aina mitä sinä haluat mitä perhe haluaa mitä me halutaan. Ei nyt haluan kysyä itseltä mitä MINÄ haluan loppu elämältä! On ollut vielä lisäksi haikeaa huomata että ne haaveet joita luulin yhteisiksi , eivät olleetkaan toiselle niin tärkeitä. Olivat kyllä hänenki haaveitaan mutta oli tullut muita jotka olivat hänestä meidän haaveemme ohittavia. Hänen omia haaveita. Itse olen sellainen , sitte kun, tyyppi. Olen ajatellut aina hiukan että sitte kun.. Tiedän kyllä että elämä jos mikä on epävarmaa mutta mielestäni siinä pitää olla jotain kaukana siintävää tavoitetta. Unelmaa.. Kadun eniten että luovuin joskus omista unelmista ja vaihdoin ne " yhteisiin " unelmiin. Olen pettynyt toisen ihmisen itsekkyyteen joka puskee läpi elämän joka alueella. Seksissäkin kaikki käy jos minä toteutan ja palvelen. Otti päähän sekin kun se suihin ottokin oli niin pirun vaikeaa vaikka itse olen kyllä nuollut suhteen alusta asti ja ei sillä että jotenki olis epämiellyttävää.. Mutta eniten sillä että tein sitä koska toinen tykkäs ja nautti.. On siinä nyt hiukan tapahtunut eristystä mutta hitaasti koska en halua missään mielessä pakottaa. Ja monta muuta asiaa on josta ei uskalla tällä kokemuksella edes haaveilla. Vaikka se sun etu rauhasen kiihoittaminen anuksen kautta. ;-) Kaiken huippu oli nyt sitten se että vaimo otti ja toteutui unelmiaan ja otti 53 000 lainan joka me sitten johtuen yrityksemme luonteesta yhdessä maksamme. Se on hienoo että joku toteuttaa unelmiaan.. On vain tuota velkaa jo ennestäänki aika ruhtinaallisesti. Mun unelmien vuoro on varmaan sitte kun... Tämä vuodatus ei varmaan yhtään mieltäsi piristänyt mutta ehkä on kumminki hyvä että tiedät missä menen..

lyhyempiä jorinoita pyydän!
 
Jos ju-tut on lii-an pit-ki-ä ja vai-kei-ta lu-ke-a, (hen-gäh-dä täs-sä) niin voin lait-taa ta-vu-vii-vat hel-pot-taak-se-ni joi-den-kin e-lä-mää.

Bohemi, TosiMiehenä ei sellaisia tarvitse...
Sinähän alat piristyä selvästi! Minulla on vapaata viikonloppuna, mieheni on osin töissä. Jälleen kutsuu mökkisauna ja rannassa olevat joutsenet. Etkö tulisi niitä kanssani katselemaan...? Palaveri oli kiva, silmäni lepäsi viereisessä miehessä ja mietin kovin, että miltähän se mahtaisi tuntua... real?
 
Bohemi, milloin mies on onnellisimmillaan? Tietääkö Xy?
MInä tiedän :-) Saadessaan vain maata sängyssä rentona selällään ja saaden samalla vaimoltaan suuseksiä ja ihan loppuun asti. Näin sanoi oma mieheni minulle eikä minulla ole mitään syytä epäillä häntä.
Entä osaatteko sanoa, milloin nainen on onnellisimmillaan?
 
Meillä tuota on vaimo harrastanut tuota suihinottoa alkuvuosista lähtien, joten siihen on jo tottunut. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö se välillä tuntuisi mahtavalta. Parasta minulle on kuitenkin maata selällään vaimo päällä, kun hän saa oikein kunnollisen lypsyorkun. Tuota mahtavaa ravistusta ei kauaa pysty kestämään, joten lopulta tulemme molemmat samaan aikaan. Tästä seuraa se, että molemmat ovat aivan tajunnan rajamailla ja vain rutistan häntä kiitokseksi. Olettaisin hänen olevan silloin onnellisimmillaan, ainakin hänen suudelmansa on tavallista tunteikkaampi ja tulisempi tuon jälkeen. Silloin tuntee olevansa Mies.
 
Niin kyselit sitä milloin mies ja nainen on onnellisimmillaan? Siitä on varmaan kirjoitettu niin monta kirjaa ettei tämän foorumin muistitila riittäisi lähellekkään.. Mutta jos otsakkeen alla niin voin kyllä olla miehesi kanssa Mallu samaa mieltä.. Riippuu tietysti myös siitä kuinka otetaan. Mutta ainakin teorias pätee kyllä. Se on sitten taas eri kysymys että mikä saa miehen seksissä pois tolaltaan.. Uuteen ulottuvuuteen.. Se vaatii jo paljon enemmän vihkiytymistä asialle. En kyllä yhtään epäile ettetkö haluaisi asiaan vihkiytyä ja tosi on että toisen saa sekaisin toinen asia ja toisen toinen. Mutta se että koska nainen on onnellisimmillaan..? Nainen on niin paljon monimutkaisempi kuin mies että sen vastauksen saamiseen voi mennä koko elämä ja sittenki on väärässä. Nainen kun ei tyydy vaan siihen tasoon jos luvataan antaa elämänsä kyyti. Siis seksiä seksinä. Ei. Se ei ole vielä mitään.. Hyvä tavoite mutta matka sinne on pitkä. Pitää olla oikea ovulaatio vaihe, raha asiat kunnos, sopivan kylläinen olo, anoppiin sujuvat suhteet, sopivan lihava /laiha, 100% luotettava mies jota naapurit ja ystävät ihailee... Ohhoh.. En jaksa pisemmälle!.. Listaa olisi vielä hetken,mutta kun joku jo valitti pitkistä kirjoituksista.. No meillä vaimo on saanut parhaat orkut kun pitkän ja huolellisen lämmittelyn (pitää alkaa jo päivällä.) jälkeen lämmitän vielä sängyssä lisää ja sitten annan dildon surista auttaen kielellä ja sormilla niin että kontrolli häipyy. Joskus kyllä peljättää että meneekö liianki paljon.. Kun menee taju hetkeksi. Mutta aina on pian tultu takaisin.. Tämän käsittelyn jälkeen vaimolla on jotenki anteeksi pyytelevä olemus. Mutta aina paremmin se on sen itselleen suonut, kun olen sanonut ettei tartte pyydellä mitään anteeksi. Ota vaan vastaan mitä annetaan!
 
Joskus kun oltiin lomalla ja oli aikaa.. Aloin kiihottaa vaimoa jo heti aamusta kuumalla hieronnalla ja sitten pitkin päivää kävin entistä rohkeammaksi. Tilanne oli puolen päivän jälkeen jo siinä tilassa että vaimon päässä ei ollut muuta ajatusta kuin päästä hotellille ja naimaan. Historialliset kohteet jäi toiseksi. Hotellilla sitten kiihkeästi riisuimme toisemme ja asia piti olla selvää että nyt pannaan! Mutta vähän ennen kuin painoin sisään sanoin että onpa nälkä ja aloin pukea päälleni.. Vaimo loukkaantu ensin mutta nieli kiukkunsa ja puki päälleen. Pian kyllä ymmärsi että kuului asiaan. Eikä ei tarvitse kertoa että ruokailusta ei meinannut oikein tulla mitää.. Ja sen jälkeen...
 
Tein selväksi ruokailussa että huoneessa saa kyllä sitten.. Vaimo poistui vessaan kesken ruokailun. Arvasin mitkä sillä on mielessä. Seurasin perässä ja siellä se pöntöllä sormetti itseään! Käskin lopettaa. Olin kiukkuinen olinhan luvannut antaa huoneessa. Kiukuissani sanoin että saat piiskaa kun et totellut vaan otit oikeuden omiin käsiin! Huoneessa sitten käskin ottamaan vaatteet pois ja sängylle peppu pystyyn! Otin vyön. Vaimo aneli armoa mutta vyö plajahti paljaana olevaan takamukseen. (en tietysti oikeasti lujaa lyönyt, mutta tuotu se varmaan hiukan) vaimo aneli armoa ja lupasi olla kunnolla jos vain lopetan ja nussin! Lopulta armahdin ja työnsin uljaimmillaan seisovan kaluni vaimon pilluun.. Ei tarvinnut montaa työntöä kun vaimo sai valtaisan orgasmin! Tämän jälkeen armahdin itseni ja purkauduin hänen uumeniinsa!!
 
Taisi Bohemi saada sivupersoonia... Ei hätää, aidon real-miehen kyllä tunnistaa :-)
Mutta Bohemi.... Minulla on ihan uusi ongelma, todella iso sellainen. Mieheni haluaa vauvan kanssani! Minulla alkaa olla viimeiset hetket sellainen valmistaa ja olisi jo kuulemma perheen vuoro. Olen aikanani luvannut miehelleni lapsen, sikäli kuin se on minusta kiinni. Ja nyt pitäisi alkaa lunastamaan lupaustani. Voihan itku. Minä en taida olla yhtään sen äidillisempi nyt kuin ennenkään. Ehkäisy pois ja hommiin, sanoi. Koitan miettiä olisiko minusta äidiksi vai olisinko niin katala ja laittauttaisin kierukan salaa mieheltäni... :-(
 
Hei Mallu ei tuo ole mikään ongelma. Iman muuta sinun kannattaa yrittää saada vauva. Takaan, ettet tule sitä katumaan. Minä menin nuorena naimisiin, kun silloinen tyttöystäväni halusi saada lapsen. Rakastin tyttöäni, joten suostuin, vaikken lapsista välittänytkään. Vaan ja raskausen aikana ja lapsen synnyttyä tajusin, että olin väärässä. Mikään ei lujittanut suhdettamme enemmän kuin lapsi, josta olimme molemmat ylpeitä. Aikanaan lapsia siunaantui neljä. Parisuhde on ollut silti aina etusijalla, eikä lapsien kasvastus ole ollut poissa meidän rakkaussuhteesta, eikä vähentänyt myöskään seksin määrää. Hyvä ja lämmin parisuhde kun on lapsienkin paras turva.
Ps. Ja mikäänhän ei ole niin mukavaa kuin lapsien teko ja varmistuksen varmistus, että varmaan tärppää. Tsemppiä.
 
Kiitos Xy, kun koitat... Minun on vaikea ajatella itseäni raskaana. En minä muotoja sure, ne tulee ja menee, mutta se olotila kauhistuttaa. Minä olen myös ajatusmaailmaltani niin kaukana bona-piltti-pampers-jutuista. Itsekästä tai ei, mutta minä haluan nukkua yöllä enkä kuskata jotain rääpälettä pitkin taloa ja hyssytellä tissillä.
Nytkin jäin mieluummin illaksi ylitöihin kuin katselemaan vauvakuumeista miestä. Että näin tämä avioliitto. Mies haluaa vauvaa ja minä vierasta miestä.
Voi itkujen itku.
 
SIinä on vain sellainen juttu, että OMA lapsi on aivan jotain muuta kuin rääpäle. Omaa lasta pitäisi ennemminkin verrata vaikka suloiseen Disneyn bambiin, sitä ei voi olla rakastamatta ja hellimättä. Koko ajatusmaailmasi ja elämäsi tärkeysjärjestykset heittävät häränpyllyä, koko parisuhteen merkitys nousee toiseen potenssiin. Sitäkö pelkäät. Meillä vaimo oli kukkeimmillaan ja varmaan myös onnellisimmillaan aina raskauden aikana. Näin aikoina myös hänen seksihalunsa olivat suurimmillaan, joten pari viikkokertaa eivät riittäneet mihinkään. Olen edelleen sitä mieltä, että nainen on kauneimmillaan vähän raskauden alettua.
Sinä olet siinä onnellisessa asiassa, että miehesi haluaa lasta. Silloin sinulle ja mahdolliselle lapselle kohdistuva rakkauden määrä on sellainen, jota et pysty edes kuvittelemaan. Mieti, se ei pelaa joka pelkää. Et sinä mitään vierasta miestä kaipaa, vaan elämälle tarkoituksen. Tsemppia valinnalle, oli se sitten mikä tahansa.
 
Että ne äidilliset tunteet heräisivät sitten hiljalleen lapsen myötä... Minusta minulla pitäisi ensin olla se äitiys päällä ja sitten ryhtyä lapsen tekoon.
Tämä on jo niin pitkällä, että mieheni otti eilen e-pillerini ja halusi katsoa, missä vaiheessa kiertoa mennään. Tämä levy enää loppuun ja sitten mensut. Sitten yhden kierron ajan kondomin kanssa ja sitten kokonaan ilman. Mieheni on jo nyt täynnä hellyyttä ja lämpöä, sekä on jo ihan varma omasta lapsesta.
Vaihtoehtoja on kaksi: vauva tai avioero.
Xy, minä pelkään sitä, että minulta viedään kaikki se, mihin elämäni perustuu. En ole varma riittääkö se "rääpäle" ;-) tyydyttämään kaikkia tarpeitani. En halua jymähtää kotiin ja pyöriä vain vauvan ympärillä. Miehellä on kuitenkin omat juttunsa eivätkä ne mihinkään muutu lapsen myötä. Vain minun elämäni muuttuu ja radikaalisti.
Huomasin itsekin, että kirjoitin jo "muuttuu". Ilman konditionaalia.
 
Yleensä nuo pelot elämän rajoittumisesta ovat kyllä miesten ongelmia. Toisekseen lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistuvat molemmat, eikä pelkästään äiti. Kolmanneksi lapset kasvavat yllättävän nopeasti, joten vauva vaihe on aika lyhyt. Neljänneksi et ilmeisesti osaa kuvitella, että teidän molempien elämä muuttuu, ei vain sinun. Viidenneksi kun olet saanut lapsesi, huomaat, että se edellisen elämäsi perusteet olivat vain pintaa.
 
Vai iski sivupersoona päälle Bohemilla.. ;-) ei mennyt läpi?! Ei sua pienellä huijata.. Täytyy kehitellä parempia stooreja.. Sä et Mallu päästä meitäkään ihan helpolla. Ei olla vielä keretty yhtään paneutumaan sinun vieraisiin haluamista kun jo uutta suurta propleemaa pukkaa! Ja jotkut on sitä mieltä että keski ikä on tylsää! Minusta ei olisi välillä pahitteeksi vaikka olisi hiukan tylsenpääkin välillä,rapu kun oon.. En oikein tiedä mistä tätä alkais purkamaan? Minun on turha kertoa sellaista minkä varmasta tiedät ja minkä saat muualta selville.. Jotenki tekisi mieli halata sua ja sanoa että kyllä se siitä selkeää parhain päin! :-| Ehkä on vain parasta etten yritä analysoida toisen elämää josta niin tähän tietää. Kerron vaan omia mietelmiä elämästä, lapsista , naisista, vaimosta, äidistä... Lisäksi olemme niin eritilanteessa elämämme suhteen vaikka on tässä jotain samaakin se ainakin millaisena elämä tästä eteenpäin jatkuu.. Sinä epäilet olisiko sinusta äidiksi? Tulisiko ne puutuvat äidilliset tunteet? Yx on oikeassa siinä että on aivan eri asia kun on oma lapsi. Ja kyllä ne tunteet useinmiten tulee kun se lapsi on siinä. Siitä olen täysin varma että hyvä äiti sinusta tulisi varmasti! Kateellisena kun olen vierestä seurannut kuinka hyvää hoitoa olet Arville antanut. Minä en Arvina pian haluaisi lasta sekoittamaan tuota pakkaa. Mutta se kuinka osaat hienosti ajatella toisen kanttilta saa minut uskomaan sen että kyllä sinusta hyvä äiti tulee. Voit vaan muuttaa ajattelu tyyliä siitä että mitä menetät siihen mitä saat jos sinulla on lapsi, perillinen,tulevaisuus,vanhuus jossa on jotain pysyvää, jopa lapsen lapset.. Unelmia täytyy olla! Mitä lapset ovat merkinneet minulle. Mitä vaikuttaneet parisuhteeseen? Mitä suhtautumiseen vaimoon naisena. Itse kun silloinen tyttöystävä nykyinen vaimo , ilmoitti että hän on raskaana teki mieli ottaa jalat alle ja lähteä karkuun kaikkea sitä mitä näki tulevaisuuden tuovan. Mutta jäin ja se oli elämäni paras päätös! Lapset on olleet parasta mitä mulle on tapahtunut! (nyt on pakko keskeyttää.. Mutta jatkan tästä ..)
 
Kaikki eivät ajattele näin.Tiedän lähi piirissäkin miehiä joille lapset ovat vain taakka ja kaiken kivan esteenä. Toisille ei edes esteenä. Mennään kuin ei olisikaan.. En niin kauheasti välitä niistä pienistä vauvoista mutta kun täyttää vuoden ja oppii kävelemään niin siinä vaiheessa lapsiin kiintyy aina enemmän ja enemmän.. Nyt kun ne ovat jo teini iässä tuntuu tosi mukavalta kun on lapset.. Että kyllä miehelle voi olla tärkeää että on lapsia. Olen hiukan vihjaillut että jos vielä iltatähti tehtäis mutta kuulemma täytyy vaihtaa sitten naista. Mutta olisiko se sitten enää iltatähti.. Tykkään olla mies. Kaksi kertaa elämässäni olen ollut kateellinen ja hieman jopa katkera siitä että nainen voi ja saa kokea jotain niin ihmeellistä ja ainutlaatuista kuin sen että voi odottaa ja synnyttää. Siinä tilanteessa on tuntenut olevansa varsin vähäpätöinen suhteessa siihen että voi tehdä ja saattaa maailmaan uuden elämän uuden ihmisen! Hieno asia on se että me miehet voimme olla edes hieman kokemassa ja jakamassa sitä tunnetta kun on mahdollisuus osallistua synnytykseen. Ilman naisia ei olisi mitää! Meillä seksi elämä sujui ihan hyvin aina odotuksen aikana ja olihan siinäkin jotain ainutlaatuista. Ne kaikki muutokset siinä tutussa vaimossa.. Synnytyksen jälkeen on meillä ollut aika vaimeaa sitten seksin suhteen.. Ainakin niin kauan kun vaimo imetti. Se on jotenki kyllä kriisin paikka kans. Tuli paljon hoidettua tarpeensa yksin.. Mutta siitäkin loukkaannuttiin kun ei olisi saanut ajatellakaan saati katsoa muita kuin omaa ja omaa ei yhtää kiinnostanut. Meillä tuli samaan aikaan silloin myös läheisen perhe tutun kuolema joka lisäsi ongelmia.. Vaimolle tuli paniikki häiriö.. Mutta se on eri juttu se.. Jos tästä jotain jäi käteen niin olisiko se ainakin että on aika suurista asioista kyse.. Elämä rullaa ihan kivasti miksi pitäisi mitään muuttaa? Harvoin taidetaan nykyään enää edes kysyä että missä ne lapset viipyy..? Sitä ajattelen että jos et halua kumminkaa lähteä lapsen tekoon on tietysti oikeus ja kohtuus että Arvi sen myös tietää..! Se mitä siitä päätöksestä seuraa on sitten vaan otettava vastaan oli hyvää tai huonoa. Niinhän se elämässä aina!
 
Että näin päin. Vauvaintoilijat onkin miehiä... Minä olen luullut, että oikeassa elämässä se menee toisinpäin. Naiset haluaa lapsia ja miehet ovat vastaan.
Puhutte kyllä, Bohemi ja Xy, kauniisti, se tekee minuun kyllä vaikutuksen. Ihan liikutuin ja tuli kyynel silmäkulmaan noita lukiessani.
Minun vaihtoehtoni on kuitenkin vähissä. Jos aion pitää mieheni ja jatkaa avioliittoani, on minun ryhdyttävä lapsentekoon. Aika on täynnä, kyllä minä sen ymmärrän. Otin eilen viimeisen e-pillerini ja todella oudoin tuntemuksin odotan kuukautisia alkavaksi. Kuukausi kumimiestä ja sitten katson miten minun käy. Tällä hetkellä kieltämättä toivon, että hedelmällisyyteni ei olisi ihan huipussaan. Mutta tällä toiveella todennäköisesti tärppää ensimmäisestä yrityksestä.
Menipä tämä todella eroottiseksi :-) Sittenpä nähdään kuinka himokas olen...
 
Sulle Mallu on nyt vaan siunaantunut ihan väärät keskustelu kumppanit kun olet meidän kelkkaan eksynyt. :-) tai sitten ei.. Mutta näin se vaan on.. Muija nalkuttaa jostain niin on kiva ottaa ja mennä pojan kans saunaan puhelemaan omia juttuja tai tyttären kans lähteä vaikka kauppaan.. Vauvoja en oikeasti paljon enää haikaile omalle kohdalle. Niitten aika oli silloin ja sekin oli taas silloin hienoa aikaa.. Sitten joskus lasten lapsia.. Mutta ota Mallu päivä kerrallaan äläkä stressaa sellaisella mistä ei tiedä.. Ja jos tärppää niin samat sanat.. Päivä kerrallaan nauttien elämän ainut laatuisuuresta! Minä lähden nyt viikoksi lomalle joten pitäkää keskustelua yllä.. Moi!
 
Sulle Mallu on nyt vaan siunaantunut ihan väärät keskustelu kumppanit kun olet meidän kelkkaan eksynyt. :-) tai sitten ei.. Mutta näin se vaan on.. Muija nalkuttaa jostain niin on kiva ottaa ja mennä pojan kans saunaan puhelemaan omia juttuja tai tyttären kans lähteä vaikka kauppaan.. Vauvoja en oikeasti paljon enää haikaile omalle kohdalle. Niitten aika oli silloin ja sekin oli taas silloin hienoa aikaa.. Sitten joskus lasten lapsia.. Mutta ota Mallu päivä kerrallaan äläkä stressaa sellaisella mistä ei tiedä.. Ja jos tärppää niin samat sanat.. Päivä kerrallaan nauttien elämän ainut laatuisuuresta! Minä lähden nyt viikoksi lomalle joten pitäkää keskustelua yllä.. Moi!
 

Similar threads

Yhteistyössä