Synnytyksestä on nyt 2,5kk...
Mua pelotti kans jonkun verran synnyttäminen. Lähinnä ajattelin sitä, että kun on tota massaa (indeksi huimat 50), että kuinkakohan se ponnistaminen, kun ei ole noita vatsalihaksia..
En edes ajatellut, että keisarinleikkauksen haluaisin. Jonkun verran olen kuullut, että leikkaaminen olis vaarallista, kun on paljon massaa.. Mutta moni netissä on kertonut, että sektio on onnistunut hyvin ja haavakin parantunut ok, vaikka onkin vähän hautunut makkaroiden seassa..
Mutta siis mun synnytys.. No, kesti sellasen 11h ja 40min, joka on ekakertalaiselle ilmeisen normaali. Epistä sain paljon apua. Kivut olivat mun mielestä yllättävän kovat. Nostan hattua kaikille, jotka kärvistelevät kotona siihen 5min/supistus väliin.. Mulla meni vedet ja olin sairaalassa kun supistukset alkoivat. Epin sain jo siinä vaiheessa kun supistukset oli 10min välein.
Noh, tuo odottelu nyt onnistuu tietysti keneltä vain, oli sitä massaa tai ei. Mutta se itse ponnistaminen, joka vähän epäilytti...
Jotenkin näin se mäni.. klo 14.50 kätilö käski alkaa "ähkimään".. Eli aina kun supisti, niin piti vähän ponnistaa ja ähkäistä niinkuin vessassa olis kakkimassa.
Ähkimistä tapahui jonkin aikaa.. Olisko ollut 15.20 kun alettiin tosi toimiin. Eli aloin ponnistaa tosissaan jokaisella supistuksella. Asentoa haettiin jonkin verran. Lopulta todettiin, että jalkatuet ja puolimakaava asento olis paras. Sain ottaa povitaipeista tukea ponnistaessa. Näin jälkeen päin se ponnistaminen ei oikeastaan tapahtunut edes vatsalihaksilla. Siis oikeasti koko ponnistamisessa tarvittavat lihakset on ne samat joilla kakataan. Eli jos on ummetusta, niin kyseisiä lihaksia on kyllä tullut treenattua :kieh:
20min ponnistamisen jälkeen poika syntyi maailmaan. Vähän leikattiin, mutta muuten ei mitään apuvälineitä tarvittu. Jaksoin kuin jaksoinkin ponnistaa vauvan maailmaan.
Hetkittäin tuntui, että en jaksa, lähinnä kivun takia, mutta kertaakaan ei tuntunut, että ponnistamisvoimat olis loppuneet.
Tsemppiä kaikille synnyttämistä jännittäville! Kyllä sen jaksaa, ihan varmasti. Ja kun vaan luottaa siihen kätilöön, hän kyllä auttaa tarpeen mukaan. Pyytäkää sitä kipulääkettä, että pystytte lepäämään sen avautumisajan, jotta on sitten voimaa kun pitää ponnistaa.