Biologiset vanhemmat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiinnostunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiinnostunut

Vieras
Heippa kaikki te jotka olette adoptoituja, oletteko jossain vaiheessa ottaneet selvää teidän biologisista vanhemmista/sukulaisista? Ja jos olette niin ootteko tavannut biologisia vanhempiannne tai pidättekö yhteyttä? Ja se vielä et miten teihin on suhtauduttu biologisten sukulaisten taholta? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen kun avokkini on pienenä adoptoitu ja nyt miettii selvittäiskö juurensa.
 
Minä en ole selvittänyt biologisia vanhempiani. Olen asiaa kyllä miettinyt, mutta ainakin tähän asti olen ajatellut, että en myöskään aio selvittää keitä biologoset vanhempani ovat. Täysi tuli minulla olisi asiaan vanhemmiltani, mutta olen ajatellut, että minulla on yhdet rakastavat vanhemmat ja se "riittää". Oikeastaan ainoa asia, minkä haluaisin välittää biologiselle äidilleni/vanhemmilleni, on suuri kiitos siitä, että olen saanut madollisuuden elämääni :) Eli millään tavalla en ole katkera, päinvastoin. Hyvin kuitenkin ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat selvittää taustansa. Minä en vain niin ole halunnut...vaikka eihän koskaan tiedä jos mieli muuttuu.
 
juu samat jutut mullaki ollu mieles ku edellisellä kirjoittajalla.Olisihan se toisaalta kiva tietää ketä ne "oikeet vanhemmat" on, mutta taas toisaalta tiedän että voi olla mahdollsita ettei niitä edes ole olemassa enään niin toisaalta en välttämättä hyötyis sillä tiedolla mitenkään. Ja varmasti tulisi sellainen olo, että haluais olla niitä aina auttamassa ja ehkä olisi vaikea "määrittää" biologisten ja äidin ero... .
Itsekin haluaisin vaan välittää kiitokseni, siitä että ovat antaaneet minulle elämän..Ja haluaisin kertoa että minulla on hyvä olla..... :)
 
Olen ottanut selvää sukulaisistani.Äitini ehti kuolla ennenkuin näin häntä,isääni en ole nähnyt.Muita sukulaisia kyllä.
Tätini,serkkuni,siskoni.
Toiseen tätiin olen kirjeyhteydessä.
Kaikenlaista kysyttävää on ja olen kysellyt,muttei mitään paineita vaikkei saisikaan tietää.
Oma nykyinen elämäni on hyvä ja sain aikoinaan todella loistavat vanhemmat.
 
otin yhteyttä velipuoleeni kymmenisen vuotta sitten, kun huomasin hänen saaneen perhettä. kyläiltiin ja juteltiin sitten vähän aikaa, mutta huomasin että olimme aivan erilaisia. hän oli ajautunut huonoille teille ja säikähdin sitä, kun hän alkoi roikkua minussa ja ilmestyi milloin sattui meille. meidän lapsestamme tuli hänelle tärkeämpi kuin hänen kahdesta pienestään. lisäksi minusta tuntui pahalta, kun hänellä oli kuitenkin ollut aina yhteys äitiimme, mutta minua äiti ei ollut halunnut nähdä edes synnärillä. veljelleni hän oli sanonut, että olin kuollut niin kuin kai hänelle olenkin.

näin sitten veljeni häissä äitini ja kauhistuin yhdennäköisyyttämme! hän ei onneksi tunnistanut minua, koska pysyttelin taka-alalla koko tilaisuuden ajan. en ole ottanut häneen yhteyttä, koska en kestäisi toista hylkäämistä enää, kaikki torjumiset ja hylätyksi tulemisen tunteet ovat minulle liikaa.
 

Yhteistyössä