Biologinen tikittää...

[harmaata ohimossa]

Olen 50-vuotias mies ja seurustellut itseäni paljon nuoremman naisen kanssa jo kolmisen vuotta. Suhteemme on hyvä ja hauska ja toimii sekä älyllisesti että seksuaalisesti moitteettomasti. Aiemman liittoni lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muuttaneet omilleen.

Tiesin tai aavistin jo seurustelun alkuvaiheessa, että nuoren "vaimoni" biologinen kello alkaa tikittää enemmin tai myöhemmin... ja nyt se on alkanut. Naiseni ei painosta mutta puhuu asiasta yhä enemmän ja enemmän.

Eroni jälkeen, ennen nykyistä suhdettani, elin aika kauan ns. sinkkumiehen elämää -naisia oli muttei paljon; ranttuna pitivät minua jotkut naiset aikoinaan, kun en kaikkiin tarttunut. Olen aina pitänyt lapsista (ja tietenkin eniten omistani) ja olen nyt viikkoja pohdiskellut että vieläkö isäksi nuorikkoni kanssa. Jaksanko, jaksammeko yhdessä, entä menemisen ja vapauden menetys? Olenko liian vanha, kuolenko, ennen kuin lapseni on parikymppinen tai edes kymmenen? En usko, että olen vain väline lapsen tekoon! Olen jopa ajatellut, että lapsi muuttaisi elämän taas todellisempaan ja arvokkaampaan suuntaan, toisi uutta ihanaa sisältöä elämääni ja elämäämme?

 

[mies]

En minä näe mitään estettä 50 kymppisen isyydelle, jos itse sitä haluaa ja sitoutuu seuraavat 20 vuotta lapsen elämään. Joskus kouluaikoina luokallani oli poika, jonka isä oli 70v, silloin vain ihmettelin, että olipa viriili isä.

 

[Mielipide]

Siis... ettekö te keskustelleet asiasta ennen naimisiin menoanne? Olitteko henkisesti todellakin niin nuoria, että pistitte päänne pensaaseen siinä pelossa, että toinen osapuoli peruu häät mahdollisen lapsierimielisyyden kanssa?

Kehotan reippaasti nostamaan asian esille kumppanin kanssa. Keskustelkaa OIKEASTI, eikä vain tasolla "olis se vaan ihanaa, kun olis lapsi".

"Olen jopa ajatellut, että lapsi muuttaisi elämän taas todellisempaan ja arvokkaampaan suuntaan, toisi uutta ihanaa sisältöä elämääni ja elämäämme?"

Anteeksi? Ettäkö nykyinen elämä ei ole riittävän arvokasta ja todellista? Elätkö elämääsi lastesi kautta -tämä selittäisi kummallisen ajatusmaailmasi, etteikö elämä olisi riittävän arvokasta ilman hoidettavaa lasta jaloissa? Eivätkö nykyiset lapset riitä? Missä on tietoisuutesi oman elämäsi tärkeydestä?

Mieti hetki. Jos elämäsi tuntuu tällä hetkellä jotenkin vajaalta, on ongelma joko kumppanissasi, joka ei ole juuri se oikea, tai korviesi välissä.

 

[mies]

mielipide:

ymmärsit kyllä ap:n kirjoituksesta kiihtymyksissäsi aivan liian monta asiaa väärin.

 

[Anni62]

Omasta kokemuksestani, 50 mies ei ole liian vanha isäksi.
Me mieheni kans uskalleettiin tehdä se neljäskin lapsi vaikka mies lähentekikin 50-vuotta.
Poika syntyi miehen 49-vuotis synttäreiden jälkeen.

 

[tota]

Jos olet hyvässä kunnossa niin mikä jottei. Mutta jos sairastelet, tupakoit, käytät runsaasti alkoholia niin miettisin kakasi kertaa. Naapurini 14 v.poika jäi juuri orvoksi kun hänen 63v. yh-isänsä kuoli.

Oma isäni on saattohoidossa,ikää 64v, vaikka vielä viime vuonna luultiin häntä terveeksi mieheksi.

Mutta eihän elämästä koskaan tiedä, koulee niitä nuoriakin....

 

[harmaata ohimossa]

Mukavaa, että mieskin miestä ymmärtää tosi hyvin. Mielipide-vierailija ymmärsi todellakin monta asiaa väärin alkuperäisestä tekstistä.

 

[äiti neljälle, äitipuoli useammalle]

Mikään ei ole varmaa, ei elinpäivät, ei terveys. Jos tunnet jaksavasi pienen lapsen kanssa, auttaa vaimoasi, valvoa yöllä, hoitaa pientä vuorokauden ympäri, voitte yrittää vauvaa. Jos koet, että kyllä nuori vaimo yksinkin jaksaa, etkä koe olevasi voimissasi lapsen huolehtijaksi, unohda koko juttu.

Lasteni isä on 58 v., nuorin lapsi on 10v. Eipä mies jaksa huolehtia lasten asioista, ei ole montaa kertaa harrastuksiinkaan vienyt saati sitten itse jotain lasten kanssa tehnyt. Nuorin lapsi on muutaman kerran sanonut minulle; äiti, miks mulla on niin vanha isä, se kun ei tee mun kanssa mitään.... Kaikki on kuitenkin yksilöitä. Siis. Oletko valmis isäksi?

 

[Anni]

Kaikki on yksilöitä, ei pidä yleistää.

Toisaalta vanhempana osaa arvostaa lapsen kanssa vietettyä aikaa enemmän. Meillä miehen kanssa 3 lasta. Iltatähti nyt 7v, ja isä siis 58. Isä aikoo nyt jäädä virkavapaalle, kun poika aloittaa koulun.

Useasti mies harmittelee, että oli aina töissä vanhempien lasten lapsuudessa, eikä aio tehdä samaa virhettä nyt. Arvostaa tosissaan lapsen kanssa vietettyä aikaa, ja tuntee lapsenihan eri lailla kuin muut.Nyt on myös varaa jäädä kotiin, toisin kun nuorena mies loi uraa ja oli illat töissä.