"mies"
[QUOTE="Vieras";28586064]Voi yök mitä sontaa ihmiset viittii kuunnella :x[/QUOTE]
Palstalla kuunnellaan kyllä yllättävän paljon suomalaista musiikkia ja sitten 80-luvun raskaampaa rockmusiikkia. En jotenkin yhdistä näitä ensin "naisten musiikiksi"
Metallia, progea, mitään herkkää musiikkia tai mitään klassista aika vähän. Musiikki kertoo aina jotain ihmisestä. Olisi kiva tietää, miksi palstalla ei ilmeisesti arvosteta klassista. Uskon että tämä liittyy suomalaisnaisten runollisuuden, taiteellisuuden sekä haaveilun verraten suureen puutteeseen.
Itse kuuntelen välillä hyvin synkkää, välillä hyvin tunteellista. Palstan musiikit ovat suht geneeristä mulle, valtavirtaa kuuntelen vain muutamin poikkeuksin.
Tuossa on Houko Kuwashiman tulkitsema Shinkai No Kodoku (suom. Valtamerten syvyyksien yksinäisyys): [playlist] Shinkai no Kodoku - Gundam SEED Destiny - YouTube
Itse pidän kappaleen intensiivisyydestä ja laajasta sävelkirjosta sekä lyriikoista. Japanilaiset ovat loistavia käsittelemään trauman tunteita populaarikulttuurissa. Lyriikat englanniksi:
Teach me sadness......
"If you closed your eyes, you won't gaze into sadness."
"If you forget the feeling of warmth, you won't feel pain."
I can't recall that gentle voice
In the depths of my mourning heart.
Someone is calling me from my forgetten past,
Asking me when I will take sorrow into my hands again.
At this moment that will never come twice,
You are all I can see.
A little ship glitters silently in the distant, alone.
Swept away by a torrent of grief, it disappears under the waves of my heart.
Why do I search the ocean depths aimlessly,
For the warmth that I should not have known.
Swaying with the ripples, the ship of life sails on.
Though no stars can be seen, it overcomes waves and advances on.
Beyond the darkness,
You are all I can see.
The waves that we saw are flowing towards serenity,
Flowing to the kindness that disappeared underwater.
I know that there's a future where we will love each other.
Until I take the sorrow back into my hands again,
At this moment that will never come twice,
You are all I can see.
Toinen minua kovasti puhutteleva on Johanna Kurkelan Rakkauslaulu: Johanna Kurkela - Rakkauslaulu - YouTube
Nähdäkseni Suomessa ei ole 2000-luvulla tuotettu kokonaisuutena parempaa suomenkielistä kappaletta.
Palstalla kuunnellaan kyllä yllättävän paljon suomalaista musiikkia ja sitten 80-luvun raskaampaa rockmusiikkia. En jotenkin yhdistä näitä ensin "naisten musiikiksi"
Metallia, progea, mitään herkkää musiikkia tai mitään klassista aika vähän. Musiikki kertoo aina jotain ihmisestä. Olisi kiva tietää, miksi palstalla ei ilmeisesti arvosteta klassista. Uskon että tämä liittyy suomalaisnaisten runollisuuden, taiteellisuuden sekä haaveilun verraten suureen puutteeseen.
Itse kuuntelen välillä hyvin synkkää, välillä hyvin tunteellista. Palstan musiikit ovat suht geneeristä mulle, valtavirtaa kuuntelen vain muutamin poikkeuksin.
Tuossa on Houko Kuwashiman tulkitsema Shinkai No Kodoku (suom. Valtamerten syvyyksien yksinäisyys): [playlist] Shinkai no Kodoku - Gundam SEED Destiny - YouTube
Itse pidän kappaleen intensiivisyydestä ja laajasta sävelkirjosta sekä lyriikoista. Japanilaiset ovat loistavia käsittelemään trauman tunteita populaarikulttuurissa. Lyriikat englanniksi:
Teach me sadness......
"If you closed your eyes, you won't gaze into sadness."
"If you forget the feeling of warmth, you won't feel pain."
I can't recall that gentle voice
In the depths of my mourning heart.
Someone is calling me from my forgetten past,
Asking me when I will take sorrow into my hands again.
At this moment that will never come twice,
You are all I can see.
A little ship glitters silently in the distant, alone.
Swept away by a torrent of grief, it disappears under the waves of my heart.
Why do I search the ocean depths aimlessly,
For the warmth that I should not have known.
Swaying with the ripples, the ship of life sails on.
Though no stars can be seen, it overcomes waves and advances on.
Beyond the darkness,
You are all I can see.
The waves that we saw are flowing towards serenity,
Flowing to the kindness that disappeared underwater.
I know that there's a future where we will love each other.
Until I take the sorrow back into my hands again,
At this moment that will never come twice,
You are all I can see.
Toinen minua kovasti puhutteleva on Johanna Kurkelan Rakkauslaulu: Johanna Kurkela - Rakkauslaulu - YouTube
Nähdäkseni Suomessa ei ole 2000-luvulla tuotettu kokonaisuutena parempaa suomenkielistä kappaletta.
asaa
Pikkuveli. Se oli aikaa kun pikkuveljeni oli reilu parikymppisenä ajautunut käyttämään kovia huumeita. Oli jo joutunut poliisin kanssa tekemisiin ja rahavaikeuksiin. Oli velkoja ja velkojia. Pelkäsin, että joku kerta tulee soitto, että on löytynyt kuolleena. Hän myös tuntui kuolevan pala palalta vaikka oli hengissä vielä, koska se persoona ja se pikkuveli, jonka olin tuntenut pienestä pitäen, alkoi hävitä. Tilalla oli kova kuori, jonka suusta tuli pelkkää kusetusta. Toinen tuntui lipuvan pois.
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu Nuo ajat ovat taakse jäänyttä aikaa. Hän pääsi eroon huumeista ja olen saanut takaisin pikkuveljeni. Pitkälti äitimme ansiosta, joka jaksoi ja jaksoi ja jaksoi takapakeista huolimatta. Minullakin oli oma osuuteni auttamisessa. Silti kyllä tuo biisi itkettää edelleenkin. Se on niin haikea joka tapauksessa. Siitä tulee mieleen huoleton lapsuus.
Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu
Nuo ajat ovat taakse jäänyttä aikaa. Hän pääsi eroon huumeista ja olen saanut takaisin pikkuveljeni. Pitkälti äitimme ansiosta, joka jaksoi ja jaksoi ja jaksoi takapakeista huolimatta. Minullakin oli oma osuuteni auttamisessa. Silti kyllä tuo biisi itkettää edelleenkin. Se on niin haikea joka tapauksessa. Siitä tulee mieleen huoleton lapsuus.
asaa
Siis "Walking in the air" (the Snowman)
[video=youtube;5WVfN6Ic7V8]http://www.youtube.com/watch?v=5WVfN6Ic7V8[/video]
Reijo Taipale - Kaunein katse - - YouTube :ashamed:
(tämmöinen piintynyt hevirokkari.... mutta tuossa on jotain, kesälavojen tunnelmaa (kyllä, tanssin) ja jotain herkkistä)
Yksi takuuvarma itkettäjäni on Kristallivirta.
(tämmöinen piintynyt hevirokkari.... mutta tuossa on jotain, kesälavojen tunnelmaa (kyllä, tanssin) ja jotain herkkistä)
Yksi takuuvarma itkettäjäni on Kristallivirta.
ploppis
Kuulin ekan kerran biisin, kun lapseni oli keskolassa (syntyi 3kk etuajassa). Monikin kappale nostaa muistoja tuosta ajasta ja kyyneleet silmiin. Toisen kerran tästä biisistä tuli merkityksellinen, kun kuulin että tuttavan lapsi oli yrittänyt itsemurhaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Gp_vcc02YDs
http://www.youtube.com/watch?v=Gp_vcc02YDs
samuli putro
Olet puolisoni nyt. Äidin kuoltua isä jäi yksinään asumaan. Tulee vaan niin ikävä...
