Hei!
Mielelläni kerron omasta kokemuksestani. Alkuun minuakin hirvitti, mitä tuleman pitää, mutta kyllä se elämä tässä omalla painollaan on rullannut. Meidän lapsilla ikäeroa on 1 v 8kk. Esikoisen vauva-aika oli aika helppo, mutta tämän toisen vauva-aika vielä helpompi eli onneni on ollut saada perustyytyväinen kakkonen, koska suurimmaksi osaksi kotona olo on ollut esikoisen huomioimista. Vauva on mennyt siinä sivussa ja tästä syystä kuopus tuntuu olevan hyvin itsekseen viihtyvää sorttia jo pienestä pitäen.
Alkuun kun vauva syntyi mies oli kotona ja sain nukuttua univelat pois. Esikoinen onneksi nukkuu jo täydet yöt hyvin omassa huoneessaan ja vauvakin oppi nukkumaan 1-2 yösyötöllä jo 2 kk iästä eli n. klo 5 vasta heräsi syömään. Tämä auttoi jaksamiseen kahden kanssa melkoisesti, kun ei itsellä ollut univelkaa. Alkuun oman ajan puute vaivasi itseäni. Meilläkään ei omaa äitiäni lukuunottamatta ole juuri tukiverkostoja ollut ja äitinikin asuu 100km päässä, mutta käy n. viikottain meitä katsomassa ja auttaa lastenhoidossa (lähinnä huomioi esikoista, niin saan rauhassa keskittyäm vauvaan, käydä neuvolassa yms).
Sitten vasta kun kiinteät tulivat kuvioihin 5 kk iässä, niin alkoi oikeastaan kiire lisääntyä, kun pitää auttaa kahta pientä ruokailussa. Tuntui että koko päivä on vain "syömistä" ja syöttämistä. Aamupalat syömmekin nykyään yhdessä, säästyy aikaa kun samalla vauvaa syöttäessä syön myös itse. Lisäksi vauvan ryömimään oppiminen lisää kiirettä, kun saa koko ajan olla vahtimassa että missä se vauva taas tutkailee. Onneksi esikoinen kantelee heti minulle, jos vauva on "pahanteossa".
Meillä on ollut siinä mielessä hyvä tilanne, että esikoinen ei ole koskaan vauvaa kohtaan osoittanut minkäänlaista väkivaltaa (lyömistä, puremista, tms) - ainakaan vielä. Saattaa olla että kun vauva tuosta lähtee kävelemään, niin alkaa mustasukkaisuus lisääntyä. Muuten kyllä on mustasukkainen, esim. mamman tullessa kylään, vauva ei saa mennä mamman syliin vaan hän ainoastaa, vie lelun vauvan kädestä yms...Esikoisella on nyt uhma voimistunut ja on ollut pakko ottaa käyttöön jäähypenkki -systeemi, näiden tilanteiden varalle. Esikoisen kanssa on muuten ollut helppoa koska puhuu jo hyvin ja hänen kanssa voidaan keskustella jo monista tilanteista.
Omaa aikaa olen alkanut ottaa siitä lähtien kun vauvan syöttövälit (imetys) pitenivät n. 3-4 tuntiin, tällöin olen päässyt yksikseni esim. kaupungille, isän vahtiessa lapsia. Myös kiinteiden astuminen kuvaan on helpottanut omaa menemistäni ja nyt vauvan ollessa n. 9kk näyttää siltä, että imetys on jäämässä kokonaan pois ja vauva juo jo maidot pullosta/mukista.
Meillä molemmat lapset nukkuvat tällä hetkellä eri aikaa päiväunet, mutta uskon etä ajan kanssa siirtyvät nukkumaan samoihin aikoihin. Näin ollen itselläni ei juuri päivisin ole omaa aikaa. Iltaisin meillä on sellaiset rutiinit olleet vauvan syntymästä asti, että mies vie esikoisen nukkumaan ja minä nukutan vauvan. Tähän totutimme esikoisen jo hieman ennen vauvan syntymää, näin ollen hänen iltarutiineihin ei tullut muutoksia juuri kun vauva syntyi.
Suosittelen lämpimästi kakkosen hankintaa, pienestä ikäerosta on se hyöty, että lapsista voi tulla hyvät kaverukset. Sen sijaan kavereillani joilla lasten ikäero on n. 4 vuotta, ei lapsilla ole juurikaan yhteistä, tappelevat koko ajan yms...Vielä kun luin että teillä esikoinen on ollut ns. helppo tapaus, niin uskon että kaikki menee varmasti hyvin. Ota esikoinen mukaan vauvan odotukseen heti alusta asti ja tee selväksi, että vaikka toinen lapsi on tulossa niin kukaan ei vie hänen paikkaansa teidän vanhempien sydämissänne. Keskustelkaa myös miehesi kanssa etukäteen jo sinun jaksamisestasi kahden lapsen kanssa ja siitä että saat ainakin kerran viikossa omaa aikaa itsellesi, miehesi kaitsiessa lapsia.
Toivottavasti tästä oli jotain apua. Jos tulee mieleesi vielä jotain, niin laita kysymyksiä tulemaan.
