Babyblues - masis - miten auttaisin sinua ystäväni ?

[Ystävänä]

Jos on kokemuksia - olet itse ollut kunnon masiksessa lapsenteon jälkeen -
mitä apua haluaisit ?
Ystäväni on nyt ko tilassa- hänellä on aloitettu lääkitys, keskusteluapu, vauva on jo muutaman kuukauden ikäinen.
Toinen vanhempi hoitaa lasta ja on kotona (ovat molemmat olleet kotosalla koko vauva-ajan).
Ystäväni ei tunnu tohtivan kauppankaan lähteä, toisaalta olo vain kotona ahdistaa.
Tai kaikki ahdistaa.
Lapsen hoito tuntuu raskaalta, ja läheisyys vauvaan tuntuu vaikealta - äiti kommentoi että pelkää oman huonon olonsa tarttuvan sylittelystäkin.
Kyse on aikuisesta ihmisestä ja vielä teoriatietoa omaavasta - joten osaamattomuudesta ei ole tavallaan kyse - ja sairaushan tämä on . Sairaus joka ei katso olosuhteita, aikaa tai henkilön kunnollisutta.

Koetan vakuutella hänelle että kaikki järjestyy.
Olen sanonut että pyytää itse, millaista apua haluaa.
Olen koettanut junailla hänelle toistesta ystävästäni mahd ulkoiluseuraa - saman ikäiset vauvat yms ...
Ajattelin puoliväkisin ulkoiluttaa, patistaa ja houkutella , jos vaan onnistuupi.
Ajattelin vierailun yhteydessä vaikkapa vauvahirontaa opastaa. markinoida tms - jotenkin silleen ettei loukkaannu ?
Mitä muuta kaipaisit tai kaipasit , ystäviltäsi ?

Itse olen töissä ja lapseni ainoa vanhmepi, joten ihan kaikkeen ei pysty. On vaan niin tuoreessa muistissa, millaista on olla pienen vauvan kanssa tiukassa tilanteessa yksin - itsekin olin ja olen vieläkin yksin - en enää tukalasti. Jotain voimia auttamiseen tosin jo on.
Itsestä tuntui aikanaan , että jo lupaus avusta ja tuesta auttoi - siis niiltä ystäviltä, jotka sanoivat että 'Soita vaikka keskellä yötä , jos siltä tuntuu'. En soittanut, mutta yhä tuokin ajatus voimauttaa.

Ja tilanne on vakava.
Ja varovasti pitää lähestyä ja ehdotella.

 

["mää vaan"]

Itse en ole vastaavaa masennusta kokenut, mutta olisiko siitä apua että kerrot kokeneesi vastaavaa masennusta ja että se helpottaa ajan kanssa. Lupaat itse että olet tavotettavissa jos hän apuasi tarvitsee (en tietenkää tarkoita että oma lapsesi ja työsi joutuisivat kärsimään auttamisesta) aina kun vaan sinulla on mahdollisuus kuunnella. Ystäväsi täytyy tietää ettei ole yksin ja apua voi pyytää! Voimia sinulle että jaksat auttaa ystävääsi, mutta muista myös pitää huolta itsestäsi ettet pala loppuun toisten murheista. Jos tilanne pahenee, olisikohan ammattiapu paikallaan?

 

[Ystävänä]

Ammattiapuja on ystävälläni jo kehissä, keskusteluapuja ja lääkitys myös.

Itse en ihan nyt synnytysmasikseen sairastunut, onneksi - mutta helppoa ja auvoista ei kuitenkaan ollut. Ja juuri omien tuntemusten ja kokemusten tiimoiltahan on helpointa ja maanläheisintä auttaa, ja apua ehkä saa menemäänkin perille...

 

["heippa"]

minulla vastaavassa tilanteessa olis auttanut, että pääsen yksin tai kaverin/miehen kanssa (siis ilman vauvaa) jonnekkin. Kun se kotona olo ahdisti niin kovin. Ei tarvitse varmasti olla pitkäkään poissaolo, esim. vauvan syöttöjen väli.

 

["vieras"]

joo, aika siihen auttaa kokemuksesta tiedän, mutta vaikka kuinka sanot sitä hänelle se tuntuu siltä että en selviä tästä koskaan.
jos vain voit niin mene hänen tykö ja keksi kaikkea kivaa, lähdette shoppailemaan, elokuviin tai vain kahville ja jättäkää vauva isälle tai sitten olet vain sen kanssa juttelette ja autat siinä kotona ruoan laitossa tms.
multa puuttui ns tukiverkosto ja pelkäsin kaikkea mitä sille lapselle voi tapahtua, juttelet mitä se pelkää ja miten kaikesta selvenee. lisäski minusta tuntui ettei kukaan voi selvetä lasten teosta täysjärkisenä, mutta se varmaan sitte johtui siitä kun en itse nukkunut pitkään aikaan. masennuin niin että se vei unen ja ruokahaluttomuuden. sain sitten lääkityksen jollla selvenin ja kävin muutaman kerran juttelemassa sairaanhoitajan kanssa. hiljalleen siitä se lähti käyntiin.
puolen vuoden päästä oli jo huomattavasti parempaa elämää. vuoden päästä jo ihan ok, vaikka unet ei olleet vielä normaaleja. sitten lähinkin jo työelämään ja tuli muuta ajateltavaa.
silloin päätin jo että kun tästä selvenen, en ikinä tee toista lasta.
niin vain kävi että vajaan neljän vuoden päästä syntyi toinen lapsi ja mikään masis ei uusinut ja elämä oli ihan erilaista ja kaikki helpompaa kun ei tarvinnut tyhjää pelätä.

 

["mää vaan"]

Anteeksi, en lukenut ajatuksella ja unohdin että ammattiapua on jo tarjolla!

Saisitko ystäväsi yksin luoksesi kylään, siis ilman vauvaa ja toista vanhempaa? Jos istuisitte iltaa ja juttelisitte vaan kaikesta, ei ehkä vauvasta vaan kaikesta muusta ainakin aluksi. Kuuntelisit jos hänellä on asiaa tai kertoisit omista asiostasi mikäli hän ei halua puhua.

Yksi ystäväni on kärsinyt vaikeasta masennuksesta. Tuolloin vaikeina aikoina pidin huolen että tapasimme säännöllisesti ja juttelimme ihan mistä vaan. Nykyisin tämä ystäväni on taas lähes oma itsensä, tapaamme vieläkin lähes viikottain ihan vaan kahvittelun merkeissä jomman kumman luona ja ystäväni tietää että jos olo pahenee niin minulle voi soittaa tai meille voi tulla koska vaan!

Voimia sinulle ja ystävällesi!