Toggle sidebar

?Baby Blues?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja elämää nähnyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

elämää nähnyt äiti

Vieras
Onko sitä tai mikä se on?

Haluaisin oppia ymmärtämään, mikä on baby blues, vai onko se joku viimeisin "muotivillitys" tai nimike normaalille väsymykselle vauvan tai pienen lapsen kanssa.

Omakohtaista kokemusta on viidestä lapsesta, yhden kätkyt-kuolemasta, yhden vammautumisesta, koliikeista ja ympäripyöreistä vuorokausista. Silti koskaan en ole baby bluesia kohdalleni "saanut" tai muutenkaan ollut masentunut tms.
Ja kokemusta löytyy myös muutoin elämään rasittaneista tilanteista; jäin 20-vuotiaana leskeksi äkillisesti odottaessani esikoista 8. kuukaudella. Väkivaltainen mutta onneksi lyhyt avioliitto kahden seuraavan lapsen aikana sekä avopuolison lähtö nuoremman (ulkomaalaisen) mukaan kahden seuraavan lapsen jälkeen.

Onko siis baby blues vain jokin muoti-ilmiö, johon halutaan vedota silloin, kun omat tai ympäristön odotukset eivät kohtaakaan keskellä vauva-arkea?

Pyydän etukäteen jo anteeksi niiltä, joita mahdollisesti kyseinen "ilmiö" on koskettanut. Itse en sitä ymmärrä, enkä ymmärrä niitä äitejä, jotka "puolustelevat" omaa käytöstään sillä.
 
"Baby blues tarkoittaa synnytyksen jälkeistä alakuloa. Moni vastasynnyttänyt äiti käy läpi suuren tunteiden kirjon. Päivittäin voi esiintyä voimakkaita mielialan muutoksia ilman näkyvää syytä, ja äiti voi olla ärtynyt ja itkuinen. Usein tämä johtuu vain hormonitasapainon muutoksista sekä pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Myös väsymys, unen puute ja pitkittynyt synnytys voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita.

Tämä tunteiden sekamelska on täysin normaali ja tarkoituksenmukainen, ja se ohjaa tuoretta äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiinkenen mukaan?. Alakulo menee yleensä itsestään ohi muutamassa päivässä tai viikossa.

Baby bluesia ei pidä sekoittaa synnytysmasennukseen, joka on vakavampaa ja johon voidaan tarvita ulkopuolista apua."

lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Baby_blues
Lisää tietoa esim. googlettamalla

Kysymys ei siis ole oman käytöksen puolustamisesta eikä siitä että jonkun odotukset eivät kohtaa vauva-arjen todellisuuden kanssa.
 
Etkö ymmärrä muitakaan masentuneita? Kyllähän ihmiset sairastuu masennukseen muutenkin, kuka mistäkin syystä, ja vaikka kaikki elämässä olisi ulkopuolisten silmissä kaikki ihan hyvin. Ja jotkut eivät sairastu vaikka elämä potkisi miten.

Eli ihmiset masentuu, vauvoja tai ei, sellaista se elämä on. Kyllä se masennus on ihan todellista, eikä mikään muoti-ilmiö, "johon halutaan vedota". Jos nykyään synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (tarkoitatko muuten sitä vai baby bluesia) puhutaan ja asioilla on nimet, se ei välttämättä tarkoita, etteikö niitä olisi esiintynyt ennen.


 
En kait missään vaiheessa sanonut, että minun tapani elää ja kokea on ainoa oikea, vai sanoinko? Pyysin jopa jo etukäteen anteeksi omaa suhtautumistani, kun en asiaa ymmärrä.
Kysyin, mikä tuo baby blues on, millä tapaa se ilmenee, mitkä ovat syitä jne.
Lienee turha tältä palstalta odottaa fiksuja vastauksia.
 
Joo, on turha odottaa fiksuja vastauksia jos esittää tollasia kysymyksiä. Tosi loukkaava sävy sulla.

Jos haluat alkaa ymmärtämään muita ja muiden vaikeuksia, ei ehkä oo paras tapa lähestyä asioita noin tuomitsevana. Se ettet itse oo kokenu jotain (vaikka näemmä oot kokenu kaikenmoista, ihmetyttää kyllä onko nuo jutut ees totta kun et edelleenkään oo ton empaattisempi), ei tarkota että kyse ois muoti-ilmiöstä tai jostakin villityksestä tai vääristä odotuksista tai itsensä puolustelusta, kuten asian ilmaiset. Jos sua oikeesti asia kiinnostais, niin oisit varmaan jo sen verran siitä lukenu, ettet puhuis siitä tuohon sävyyn.

Ja tiedoks vaan sen verran, etten ole minäkään kokenut baby bluesia itse. Kuitenkin voisin vähäiselläkin äitikokemuksellani (yks laps, alla vuoden) väittää, että tässä hommassa (normaali-ihmisillä) just tuomitsevuus karisee ekana - ei tulis mieleenkään lähteä huutelemaan arvioitaan toisten toimimisista kun tietää mitä se vauva-arki voi olla (ja tähän vielä lisäys, että meillä se on ollut ihanaa).

Ja vielä sen verran, että just sunkaltaset on osasyy siihen, että sitä baby bluesiakin (kuten muita masennuksen muotojakin) esiintyy - koska ihmiset on kyttäämässä ja tuomitsemassa, paineitahan siitä tulee.
 
No joo...

Mulla alko synnytyksen jälkeen parin päivän päästä mielialat heittelee, niin että saatoin yhtäkkiä purskahtaa hysteerisesti itkemään, ja hetken päästä oli taas hyvä mieli. En säikähtänyt, kun päättelin tämän olevan baby bluesia. Ei siis kestänyt kauaa (pari päivää) eikä oo tarkoitus kestääkään, pitkittyessään on jo masennusta. Ap:lle: rankkoja juttuja oot kokenut, mutta noi ei liity baby bluesiin.. Sä varmaan puhut synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Elämää nähnyt äiti:
Kysyin, mikä tuo baby blues on, millä tapaa se ilmenee, mitkä ovat syitä jne.
Lienee turha tältä palstalta odottaa fiksuja vastauksia.
Click to expand...

Jos faktatietoa haluat etkä muiden mielipiteitä niin kannattaa varmaan jostain muualta hakea vastauksia kuin foorumilta!
 
Baby blues on "normaalia" hormonitason muutoseen johtuvaa herkistymistä, johon kuuluu mielialan vaiuhtelua jne. Mä uskon, että sillä on hieman biologinenkin merkitys, äidin mieli herkistyy vastaanottamaan vauvan viestejä. Baby blues kestää muutamasta päivästä pariin viikkoon. Jos mieliala on alakuloinen pidempään, niin silloin voi olla jo kyse raskauden jälkeisestä masennuksesta, joka on tärkeää hoitaa heti. Raskauden ja synnytyksen jälkeinen masennus on varmasti yleisempää nykyään siksi, että sitä on alettu ymmärtää ja tunnistaa enemmän. Lisäksi siihen on hoitokeino, eikä siinä ole mitään hävettävää. Voi olla, että itsellesikin vielä tulee masennuksen oireita, joskus oireet tulevat vasta vuosia rankkojen kokemusten jälkeen.
 
kun luin viestiäsi tuli oma äitini mieleen. Hän ei myöskään oikein ymmärrä sitä että jollain voisi olla hankalaa, jos olosuhteet eivät ole olleet niin "rankat" kuin hänellä. Eli hän pitää masennuksia yms nykyaikaisina hömpötyksinä koska ei hänkään masentunut vaikka hänellä oli vaikeaa. Olen käynyt hänen kanssaan tästä paljon keskusteluja, ja viimein tuntuu että hän ainakin on vähän ymmärtänyt... Itselläni kun on mennyt paljon paremmin taloudellisesti ja ihmissuhteissa kuin hänellä aikanaan minun iässäni, niin hänelle on ihan turha valittaa jos joku on pielessä. Kuitenkin me kaikki olemme yksilöitä ja koemme asiat ihan eri tavoin. Baby Blues ei taida liittyä mitenkään rankkoihin kokemuksiin vaan nimenomaan juuri hormonitason vaihteluun, asiaan jota ei voi kontrolloida. Voisin ehkä kuvitella että rankat kokemukset vaikuttavat jopa päinvastoin, eli luonto varustaa äidit niin että selviävät rankemmastakin kokemuksesta. Kuten joku muu täällä sanoikin, voi sinuunkin iskeä masennus sitten myöhemmin - ei toki baby blues sitten enää, mutta muuten. Baby blues on varmasti todellsita niille ketkä sitä kokevat. Neuvoloissa puututaan asiaan yhä tarkemmin ja se on hyvä asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämää nähnyt äiti:
Onko siis baby blues vain jokin muoti-ilmiö, johon halutaan vedota silloin, kun omat tai ympäristön odotukset eivät kohtaakaan keskellä vauva-arkea?

Pyydän etukäteen jo anteeksi niiltä, joita mahdollisesti kyseinen "ilmiö" on koskettanut. Itse en sitä ymmärrä, enkä ymmärrä niitä äitejä, jotka "puolustelevat" omaa käytöstään sillä.
Click to expand...


Onneksi me jotka olemme kyseisen "muoti ilmiön" kokeneet emme kaipaa sinunlaistesi ihmisten ymmärrystä. Tärkeintä on läheisten ihmisten tuki ja ymmärrys.

Kuten tuolla jo moni onkin sanonut niin baby blues ja synnytyksenjälkeinen masennus ovat kaksi aivan eri asiaa. Ne jotka ovat sairastaneet synnytyksenjälkeisen masennuksen eivät todellakaan selittele sillä kummaa käytöstään. Pahimmillaan sitä sairastavat äidit joutuvat sairaalahoitoon. K

Suosittelen, että käyt tutustumassa aiheiseen vaikkapa tällä sivulla http://www.geocities.com/miukumauku_2000/masennus.htm tai äimän sivuilla http://www.aima.fi/synnytysmasennus/synnytysmasennus2.html

 
Siis teit 2 lasta miehelle joka hakkasi sinua? Sinulla on siis lapsia ainakin 3:n miehen kanssa?? Kuule paljon ihms. jotka ei masennu KOSKAAN, vaikka kuinka koeteltaisiin. Ole onnellinen et ole sellainen.
 
Asiasta löytyy ihan faktatietoa netistäkin.
Itse elin muutamia viikkoja esikoisen syntymän jälkeen ihan usvassa. Itkuisena ja surullisena. Aikana, jonka olisi pitänyt olla elämäni onnellisinta aikaa! Tuskinpa vapaaehtoisesti menin mukaan muoti-ilmiöön ja menetin lapseni ensimmäiset viikot =(
Sillä en tosiaankaan muista niistä viikoista kovinkaan paljoa.
 
on varmaan provo. ei kukaan voi ajatella asioista noin yksinkertaisesti ja mustavalkoisesti, tai sitten sulla on täysin käsittelemättä noi vaikeet kokemukset. et pysty ehkä näkemään muidenkaan tunteita saati eläytymään niihin. tuskin kukaan äiti muoti-ilmiön takia masentuu ja pahimmassa tapauksessa joutuu sairaalaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja elämää nähnyt äiti:
Pyydän etukäteen jo anteeksi niiltä, joita mahdollisesti kyseinen "ilmiö" on koskettanut. Itse en sitä ymmärrä, enkä ymmärrä niitä äitejä, jotka "puolustelevat" omaa käytöstään sillä.
Click to expand...

Kyseessä ei ole mikään ILMIÖ, vaan ihan hormonalisista muutoksista johtuvat mielialan muutokset. On kyllä ihan lääketieteellisesti havaittu eikä mikään keksitty muotioikku.

Ja mitä käytöstä jotkut sitten puolustelevat mielestäsi baby bluesilla? Itkuisuutta, väsymystä, alakuloisuutta? Ne kun ovat ihan todellisia oireita synnytyksen jälkeisistä hormonaalisista muutoksista johtuen.

Oma elämäsi vaikuttaa sellaiselta draamakuningattaren hosumiselta, että oksat pois. Eipä tosiaan ole empatiankyky siinä matkan varrella kehittynyt. Ei sinun tavoitteenasi ole ymmärtää, vaan hehkuttaa jollain ihmeen tavalla omaa erinomaisuuttasi(?).
 
Mä olen niin samaa mieltä ap:n kanssa. Nykyäänhän on trendi masentua. Itse olen aavistanut muutamasta lähipiirini ihmisestä, että tuon raskaus on vaikea, synnytys on vaikea, lapsella on koliikki ja sitten tulee babyblues, joka vaihtuu myöhemmin synnytyksen jälkeiseksi masennuksesksi. Lapsen valvomiset, itkut ja oma uupumus eivät ole nykyään enää normaaleja asioita, vaan joka asialle pitää säälin tarpeessa olla joku diagnoosi.

Mutta kuten terveydenhuollon ammattihenkilönä tiedän, ei ne, keillä on oikeasti rankkaa, mihinkään masennukseen ehdi sairastua. Yleisesti ammattihenkilöiden keskuudessa hieman hymähdellään koko asialle. Vauva kun ei ole mikään kone ja vauva kun ei olekaan usein äidin odotusten kaltainen (nuku 13 h putkia jo viikon vanhasta lähtien ja odottele kiltisti omaa ruokavuoroa, jos äidillä on kahvi kesken, lempisarjan seuraaminenkin voi keskeytyä häiritsevän kitinän vuoksi...) Esimerkkinä oli äiti, joka kirkkain silmin kertoi arkensa raskautta jotakuinkin näin "..kun me ei edes aattona saatu avattua joululahjoja rauhassa, kun muksu kitisi puntissa.." (hahhaaaa..=) Tai se hesarin kuukausiliitteen 30-v. äiti, joka oli mennyt ensikotiin harjoittelemaan vauvansa kanssa elämää, koska vauva saattoi vielä 8 kk:n iässä herätä öisin itkemään. Äiti myös syytti terveydenhuollon henkilöstöä siitä, ettei kukaan ollut kertonut heille miehensä kanssa, että jokailtainen ulkona syöminen jäisi vauvan tultua (???WTF??)
Diagnoosina hänellä oli; synnytyksen jälkeinen masennus
 
Alkuperäinen kirjoittaja komppailija:
vaan joka asialle pitää säälin tarpeessa olla joku diagnoosi.

Mutta kuten terveydenhuollon ammattihenkilönä tiedän, ei ne, keillä on oikeasti rankkaa, mihinkään masennukseen ehdi sairastua.
Click to expand...

Sekä äitejä, että terveydenhuollon henkilöstöä on niin laidasta laitaan. Toiset äidit ovat herkempiä masentumaan ja toiset terveydenhuollon ammattilaiset ovat professionaalisempia.
 
En uskonut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ajattelin, kyllähän sitä nyt "maalaisjärjellä" selviää. Synnytyksen jälkeen olin vähän itkuinen, "taitaa olla vähän baby blues" ajattelin. Kului muutama viikko valvoen, imettäen, kantaen itkevää vauvaa, kunnes yhtenä päivänä tajusin kuvittelevani miten heittäisin vauvan parvekkeelta alas ja laittaisin oven perässä kiinni. Eikä ajatus tuntunut ollenkaan hullulta. Silloin havahduin hakemaan apua. En vieläkään muista kaikkea niistä viikoista joita masennuksen kourissa vietin. Elin aivan sumussa.
Eli jos masennuksesta puhutaan niin ei siihen vielä jouluna jakamatta jääneet lahjat riitä. Ehkäpä hoitohenkilökunta kaipaisi lisää koulutusta, jotta oikeasti masentuneet pystyttäisiin tunnistamaan uusavuttomien joukosta.
Ja muutenkin, on aivan turhaa vähätellä toisten kokemuksia. On aivan sama, mitä muut ovat kokeneet. Jokaiselle muodostuu oma asteikko elämässään kokemien vastoinkäymisten mukaan. Se mikä yhdelle on kamala kokemus, voi toiselle olla arkea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja komppailija:
Mä olen niin samaa mieltä ap:n kanssa. Nykyäänhän on trendi masentua. Itse olen aavistanut muutamasta lähipiirini ihmisestä, että tuon raskaus on vaikea, synnytys on vaikea, lapsella on koliikki ja sitten tulee babyblues, joka vaihtuu myöhemmin synnytyksen jälkeiseksi masennuksesksi. Lapsen valvomiset, itkut ja oma uupumus eivät ole nykyään enää normaaleja asioita, vaan joka asialle pitää säälin tarpeessa olla joku diagnoosi.

Mutta kuten terveydenhuollon ammattihenkilönä tiedän, ei ne, keillä on oikeasti rankkaa, mihinkään masennukseen ehdi sairastua. Yleisesti ammattihenkilöiden keskuudessa hieman hymähdellään koko asialle. Vauva kun ei ole mikään kone ja vauva kun ei olekaan usein äidin odotusten kaltainen (nuku 13 h putkia jo viikon vanhasta lähtien ja odottele kiltisti omaa ruokavuoroa, jos äidillä on kahvi kesken, lempisarjan seuraaminenkin voi keskeytyä häiritsevän kitinän vuoksi...) Esimerkkinä oli äiti, joka kirkkain silmin kertoi arkensa raskautta jotakuinkin näin "..kun me ei edes aattona saatu avattua joululahjoja rauhassa, kun muksu kitisi puntissa.." (hahhaaaa..=) Tai se hesarin kuukausiliitteen 30-v. äiti, joka oli mennyt ensikotiin harjoittelemaan vauvansa kanssa elämää, koska vauva saattoi vielä 8 kk:n iässä herätä öisin itkemään. Äiti myös syytti terveydenhuollon henkilöstöä siitä, ettei kukaan ollut kertonut heille miehensä kanssa, että jokailtainen ulkona syöminen jäisi vauvan tultua (???WTF??)
Diagnoosina hänellä oli; synnytyksen jälkeinen masennus
Click to expand...

Huh, taitaa sulla ammattihenkilönä olla koulutukset viime vuosina käymättä. Ammattihenkilöt eivät todellakaan hymähtele tuoreille äideille, jotka kamppailevat uusien tilanteiden keskellä. Usein äidit ovat ilman tukiverkostoa, sillä omat vanhemmat ja sukulaiset voivat asua kaukanakin. Raskauden jälkeinen masennus on vakavasti otettava asia ja sen tunnistamiseen meitä ammattihenkilöitä koulutetaan jatkuvasti. Äidin ja lapsen varhaisesta vuorovaikutuksesta tiedetään nykyään paljon ja varhainen puuttuminen äidin masennukseen on ensiarvoisen tärkeää.
 
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä ketjua. Ap:lla on omituinen käsitys siitä, että elämässä koetut vastoinkäymiset suoranaisesti aiheuttaisivat masennusta. Alttius masennukseen on yleensä kemiallinen tila aivoissa ja joillain nämä vastoinkäymiset saattavat laukaista masennuksen. Jotkut taas kestävät mitä vaan ilman mielenterveydellisiä ongelmia. Tämähän on rinnastettavissa siihen kuinka joku voi tupakoida koko elämänsä sairastumatta keuhkosyöpään ja toisaalta siihen voi sairastua joku tupakoimatonkin. Ei elämä ole niin mustavalkoista.

On hyvä, että näistä asioista puhutaan nykyään. Minun äitini sairastui raskaudenjälkeiseen masennukseen ja sen sijaan, että olisi heittänyt minut alas parvekkeelta hän hyppäsikin itse, ja kuoli. Joillekin masennus on siis ihan tosielämää, ja tuskin oli 80-luvun alussa mikään muoti-ilmiö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja komppailija:
Yleisesti ammattihenkilöiden keskuudessa hieman hymähdellään koko asialle.
Click to expand...

Niin, ja tästä syystä en itse saanutkaan apua pyynnöistäni huolimatta. Onneksi seuraavassa neuvolassa asioihin suhtauduttiin paremmin ja ammattitaitoisemmin.
Ja huom. Meillä muuten masennusta ei aiheuttanut vaikea vauva, joka olisi pitänyt hereillä tms. Vauva nukkui heti pitkiä unia ja säännöllisiä unia. Oli muutenkin kaikinpuolin helppo muksu hoitaa. eikä myöskään parisuhteen ongelmista. Ehkäpä siksi nla terkan oli vaikea uskoa, että olisin tarvinnut apua.
Toisaalta enpä edes ennen tiennyt että tällainen "muoti-ilmiö" on olemassa. Ja jos olisin saanut valita niin olisin jättänyt kokonaan väliin...
 
Onpas tosiaan mielenkiintoinen keskustelu. Musta tässä nyt sekoitetaan asioita. On tosiaan niitä ihmisiä, jotka kokevat Baby Bluesin ja heitä on aika iso osa synnyttäjistä. Joillakin tila etenee vielä masennukseksikin. Toiset ovat tosiaan näitä uusavuttomia, jotka "masentuvat" kun elämä muuttuikin lasten saannin jälkeen. Musta olisi tärkeää erottaa nämä kaksi ryhmää ja opettaa uusavuttomat luottamaan itseensä ja hoitaa oikeasti masentuneet.

Vaikka komppailija ja AP sanoivatkin asoita ehkä vähän kärjistetysti, niin kyllä heidänkin kirjoituksissaan on pointti. Meillä on ollut ja tulee edelleen olemaan todella raskas elämä. Kahdella lapsella on ollut ihan pienestä lähtien kehityshäiriöitä, autismia ja nyt vajaa kaksi vuotta sitten heillä on todettu vaikea, etenevä, kuolemaan johtava sairaus. Esikoisella on lisäksi synnynnäinen sydänvika. Näiden ongelmien kanssa on vain elettävä. Vaikka vaikeat asiat täytyykin käsitellä, niin niiden vietäväksi ei voi vain antautua, masentua, vaan käytännössä asiat täytyy hoitaa ja järjestää lapsille niin hyvä elämä kuin on mahdollista. Asioita ei voi jäädä märehtimään. Kyse on kuitenkin eri asiasta kuin hormonien aiheuttamasta alakulosta.

Saa nähdä, että miten meikäläiselle käy ensi syksynä, kun näiden kahden sairaan lisäksi perheeseemme syntyy kolmas lapsi. Katkeaako silloin kamelin selkä ja masennus vie mennessään. Toivottavasti ei.
 
Muistutukseksi vain, että aloittaja puhui _baby bluesista_, ei synnytyksen jälkeisestä masennuksesta eikä esim. uusavuttomuudesta jotka ovat taas ihan eri asia.

Kaiken kaikkiaan masennusten diagnosointi on tehostunut ja toisaalta myös pienenkin, väliaikaisen epämukavuuden tai alakulon sietämiskyky on vähentynyt. Siksi masennuslääkkeitäkin popsitaan ihan hulluja määriä Suomessa.
 
n. 2 kuukautta synnytyksen jälkeen olin 2-3 viikkoa tosi itkuinen ja kiukkuinen ja lopulta siihenkin löytyi syy...tuli ensimmäiset kuukautiset (imetin vain 2,5 kk:tta) ja mielialat vaihteli laidasta laitaan päivittäin. puhuin asiasta neuvolassa ja siellä tehtiin myös masennus seula josta katsottiin pisteiden avulla onko masennusta vai ei, niin ei ollut ja syy miksi mielialat vaihteli ja itkua väännettiin oli se, että minulle tuli babyblues joka yleensä iskee 2 kuukauden jälkeen synnytyksestä jos on iskeäkseen, myös toki se saattaa tulla pari päivääkin synnytyksestä, mutta minulle kävi näin ja sit kun tuli ensimmäiset kuukautiset synnytyksestä (josta en tietenkään tiennyt etukäteen) niin sisällä hormoonit jylläsi eli tuli kunnon hormoonipiikki, kun hormoonit heitteli laidasta laitaan! toki siitä voi seurata synnytyksen jälkeinen masennus, mutta mulla se ei mennyt siihen asti.
ja nykypäivänä jos ihminen on vähänkin alakuloinen tai mielialat vaihtelee niin leimataan heti masentuneeksi jopa oma mieheni sanoi minulle et taidat olla vähä masentunut kun itkeskelin ja sitä hän toitotti minulle pari viikkoa aina silloin tällöin ja se ei kuulostanu kauhean kivalta, välillä tuntui että hän halusi että sanon olevani masentunut

 
Tosiaan, tämä ammattihenkilökuntaan kuuluva sekoittaa nyt pumpulissa kasvaneet ja uusavuttomat oikeasti masentuneisiin ihmisiin. Masentumiseen ei tarvita vaikeaa vauvaa, vaan se koostuu monesta eri asiasta.
Mulla ei ole vauvaa, eikä masennusta, mutta tulossa on, toivottavasti vain tuo ensimmäinen :)
Se että ei ole äiti, ei tarkoita sitä, etteikö tätäkin asiaa voisi ainakin jollakin tasolla ymmärtää.
Onhan nämä masennus-jutut siinä mielessä muoti-ilmiöitä, että niistä ei tiedetty muutama vuosikymmen sitten. Samaan kastiin kuuluu työuupumuksen ja muut psyykkiset ongelmat. Tiedon kasvaminen ja alan kehittyminen on kai kuitenkin ihan normaalia ja hyvä vain, että psyykkisistä sairauksista keskustellaan entistä avoimemmin. Entisaikaanhan ihmiset vaan suljettiin "hullujen huoneelle" ja asiasta vaiettiin. Useista fyysisistäkin sairauksista puhutaan ja tiedetään nykyään enemmän, eikä se tee niistä yhtään vähempää oikeita sairauksia, vaikka niistä enemmän julkisesti keskustellaankin.
 

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa