[b]Kohtuasupistavat lääkkeet toi kovat kivut!![/b]

Olin 10+6rv kun alkoi vuotaan verta, menin lääkäriin ultraan normina neuvolalääkäripäivänä, lääkäri näki ultrasta sikiömme joka ei liikkunut, kellui vain.. :'( Ekana oli pieni toivon ripaus että kaikki on hyvin , vaikka on vuotanut verta.. Lääkäri kuitenkin tosesi että sikiö on menehtynyt 9+3rv ja on tarvetta mennä jatkotutkimuksiin/toimenpiteisiin ..

Sairaalassa sain kohtuasupistavaa lääkettä 3kpl , tulin kotiin ja kivut alkoi myöhään illalla ja oli todella kivuliaat , niin kivuliaat ettei synnytys kivutkaan nuin tajua vienyt =( .. Selvisin lääkkeillä mutt seuraavanä päivänä kivut alkoi jatkua ja kivuliaammat, jouduin menemään ambulanssilla sairaalaan en olisi kestänyt kipuja ilman sairaalan lääkkeitä.. Sairaalassakin jatkui kivut ja mikä oli pahinta, lääkäri tutkii minua ja sanoo " tämä kuullostaa pahalta, mutta joudun ottamaan pihdeillä juuttuneita sikiön kappaleita..." silloin tuntui etten kestä tätä, miksi näin raastavaa , karua ja kivuliasta kun ihminen muutenkin niin heikkona tämmöisenä hetkenä...

Pari päivää mennyt ja oon vieläkin(tietty) surullinen ja tuntuu etten osaa tehdä mitään, minullla on poika puoltoista vuotias, mutta niin oisin halunnut toisen ihanan lapsosen.. Ehkä joskus on toisen aika, pelkään jo nyt..


Onko kenelläkään samanlaisia kipuja ollut ja kokemuksia??

 

Suuren suuri :hug: :hug: sinulle marrum

Mulla todettiin tiistaina 12+2 NP-ultrassa, että vauveli oli kuollut jo muutamaa viikkoa aiemmin.. sain kotiin mukaan kohtuasupistavat lääkkeet, ja kivut todella olivat järkyttävät. En ole koskaan synnyttänyt, en tiedä millaista se kipu silloin on, mutta tuo kipu oli kyllä jotain todella kovaa. minulla ne kivut sitten loppuivat muutaman tunnin kuluttua, kun enkelivauva syntyi wc-pönttöön :'( Kovin kauaa pidempää en olisi kyllä kipujen kanssa pärjännyt kotona.

Nyt muutamaa päivää myöhemmin olo on edelleen todella apea ja surullinen. kokoajan pyörii asia mielessä, enkä saa mielestäni kuvaa suuressa siköpussissa kelluvasta elottomasta enkelivauvastani :'( Vauvantekopuuhiin aiotaan heti kun jälkivuoto loppuu, ei auta kuin toivoa, että aika parantaa haavat, koskaan en tätä tule kokonaan unohtamaan, tämä oli minun ensimmäinen raskaus.. toivottavasti saan jo seuraavan pitää omanani.

Paljon voimia ja jaksamista sulle, tää toisten kokemusten lukeminen ja vertaistuki on tosi helpottavaa. Mua on ainakin auttanu hieman, kun saa purkaa ajatuksiaan kirjoittamalla :heart:

 

Missä sairaaloissa olette olleet hoidossa? Meillä ei anneta kotona tehdä tyhjennyksiä, vaan aina täytyy tulla sairaalaan. Tarkastavat, että kaikki tulee ulos. Ja saa kunnon lääkityksen. Ja jos jokin menee pieleen, niin apu on lähellä.

:hug: :hug: kokemuksista!

 

lapin keskus sairaalassa annettiin lääkkeet kotiin ...

 

Minulle tehtiin ensimmäisessa raskaudessa lääkkeellinen raskauden keskeytys rv 12+6. Syynä oli vauvan kuolemaan johtavat kehityshäiriöt (anenkefalia, selkäydinkohju sekä aivotyrä ).

Keskeytys tehtiin sairaalassa ja olin alkuun lääkkeiden oton jälkeen todella kovissa tuskissa, joiden johdosta minulle annettiin erittäin paljon kipulääkkeitä. En tiedä, oliko sitten kaikkien lääkkeiden yhteisvaikutus vai mikä, mutta ennenkuin kivut loppuivat, sain vielä kovan "vatsataudin". Oksensin ja ripuloin samanaikaisesti kaiken mahdollisen ja sain sen johdosta vielä lisää lääkkeitä. Lopulta olin niin lääketokkurassa, että kivut hävisivät ja nukahdin. Loppu sujui sitten ilman fyysistä kipua, henkistä ei tietysti mikään voinut lievittää. Kohtu ei kuitenkaan tyhjentynyt täysin ja pari päivää myöhemmin alkoivat supistukset uudelleen. Kaavintaan jouduin viikko keskeytyksen jälkeen.

Eri sairaaloissa (ja sairaanhoitopiireissä ) on erilaiset käytännöt sen suhteen, missä raskauden vaiheessa "tyhjennykset" hoidetaan sairaalassa ja milloin kotona. Itselläni toinen raskaus päättyi keskenmenoon ja kohdun tyhjennys tehtiin rv 9+. Silloinkin minut otettiin sairaalaan sisään tuon edellisen, vaikean tyhjennyksen vuoksi. Mikäli alla ei olisi ollut tuota kokemusta, olisin saanut lääkkeet sairaalassa, ollut siellä noin tunnin ja päässyt sitten kotiin loppuajaksi.