avustajana

[Erityislasten]

Olen aloittamassa työn, jossa olen tekemisissä erityislasten kanssa. Porukassa on muutama pyörätuolilapsi ja loput ovat muuten kehityksessä jäljessä tai vammaisia.

Nyt haluaisin muiden samaa työtä tekevien kokemuksia vastaavasta työstä. Millaista se aluksi oli? Pääsikö siihen nopeasti mukaan, oliko vammaisten lasten pariin liittyminen rankkaa?

Minua hirvittää eniten se, että miten kykenen olemaan "normaali", eli miten pystyn tekemään työni säälimättä näitä lapsia, joilla on vammoja? Miten onnistuu vessattaminen,vaippojen vaihto ym?

Olisin todella kiitollinen, jos voisitte kirjoitta kokemuksianne. Myös erityislasten vanhempien kommentit ovat erittäin tervetulleita. Mitä toivoisitte omaa lastanne ajatellen huomioitavan päivittäisissä toiminnoissa/kommunikoinnissa ym?

Kaikki vinkit ja huomiot ovat kullanarvoisia!

 

[äiti]

Miksi kukaan ei ole vastannut, varmaan löytyy monia joilla on erityslapsi..

Minun down tyttö aloitti vasta päiväkodissa ja asia on ajankohtainen...
Siellä on avustaja...
Minulle äitinä tulee mieleen että, pidin tärkeänä että minua äitiä kuunnellaan miten arki sujuu kotona ja miten eri tilanteet ratkaistaan. Jotta he osaavat toimia "oikein". Toki annan vapaat kädet päiväkodissa toimia... toivon että siellä jopa löydetään uusia keinoja selvitä jostain arkisesta tilanteesta.Mihin olen yrittänyt "löytää ratkaisua".
Sekin on todella tärkeää että vanhemmilta kysytään miten toivoisimme jossain asiassa edettävän.

Jos et ole aiemmin ollut tekemisissä vammaisten kanssa, vaatii varmaan alkuun pelkkää kuuntelemista ja tarkkailua... ja vanhemmilta kyselyä mitäköhän lapsi yritti sanoa,,,( jos puhe puutteellista)
Ei minunkaan lasta päiväkodissa tunneta kokonaan moneen kuukauteen...
mutta pikku hiljaa... Vaatii erityislapsen äidiltä paljon, antaa lapsi vieraalle hoitoon.... Todella ihanaa kun on avustajan työstä kiinnostuneita.. Onnea sinulle työhön,tarvitaan suuri sydän lähestyä noita vammaisia..

 

[avustaja]

Hei!

Olen itse työssä erityislasten parissa ja voin sanoa että on kyllä mahtavaa, joskin myös raskasta. Ilmeisesti sinulla ei ole koulutusta alalle kun kyselet moisia? Koulussa nimittäin asiat käydään hyvin läpi.

Älä sääli. Jos säälit, vaikeutat lapsen oppimista ja kehittymistä. Sääliessä alkaa tehdä liikaa toisen puolesta sen sijaan että vaatisi tekemään itse.

Näe ihminen vamman takana. Älä katso kuolaa tai tärinöitä tai ajattele vaipatuksia- teet työtä ihmisen, et vamman parissa.

Toisaalta- jos sinusta nyt jo tuntuu siltä että et kykene tekemään sitä tai tätä, ihmettelen miksi ylipäänsä hakeudut alalle.

 

[Erityisen äiti]

Ymmärrettävää, että sinua jännittää jos et ole aiemmin erityislasten kanssa työskennellyt tai alalle kouluttautunut. Tärkeä asia jo on, että haluat tietää miten voisit tehdä työsi mahdollisimman hyvin.
Minä äitinä toivon, että lapseni saa tarvitsemansa päivähoidon resursseihin mitoitetun kuntoutuksen lisäksi yksilöllistä hoitoa ja huolenpitoa, aitoa välittämistä turvallisessa ilmapiirissä jossa lasta kohdellaan ihmisenä. Kuten tervekin niin myös jokainen erityislapsi on erilainen persoona jolla on erilaiset tarpeet ja kuntoutukselliset tavoitteet. Tutustu lasten papereihin, kysy ammatti-ihmisiltä ja kritisoi ja kyseenalaista kuin siltä tuntuu! Lue ja opiskele - teoriatieto luultavasti auttaa sinua ymmärtämään ja toimimaan erilaisten erityislasten kanssa paremmin. Ennen kaikkea muista, että pääasia on lapsi jonka kanssa kulloinkin työskentelet - hänen hyvinvointiinsa olet vaikuttamassa!
Työ on varmasti ajoittain rankkaa mutta myös äärettömän antoisaa, onnea matkaan!

 

[Kommentti]

Tuossa aiemmin eräs nimimerkki kummasteli miksi hakeudut alalle jos sinua etukäteen mietityttää miten suoriudut tulevasta työstäsi. Jätä tuollainen kokonaan omaan arvoonsa. Sinulla on tuhat kertaa paremmat edellytykset tehdä hedelmällistä työtä erityislasten kanssa ja kehittää itseäsi vaativassa työssäsi kun ihmisellä joka pitää itseään niin erinomaisena (joko koulutuksen kautta tai ilman) että osaa varmasti kaikkea koskaan miettimättä mitä tekee ja voisiko jotain kenties tehdä erilailla ja jopa paremmin. Ammatillista kasvuakaan ei voi tapahtua ilman pohdiskelua! Minä ainakin arvostan sitä, että olet miettinyt asioita etukäteen ja tunnustat rohkeasti jännityksesi uuden edessä. Sinulla on varmasti hyvät edellytykset onnistua työssäsi!

 

[Avustaja]

hmm...en todellakaan tarkoittanut sitä että olisin itse erinomainen ja paras. Asia kun on myös niin että tälle alalle (valitettavan usein) otetaan töihin juuri kouluttamattomia ihmisiä joilla ei ole tarpeeksi tietotaitoa, niin käytännön kuin työn psyykkisen puolen saralta. Työ on vaativaa ja raskasta ja valitettavan usein avustajia pidetään hepsankeikkoina jotka ovat tässä työssä kun eivät mutakaan saa tai pitävät esim. välivuotta.

Ihmettelin asiaa siksi koska tiedän työn raadollisuuden (#&%?$!* ei haise hyvälle eikä liman tuntuun paperin läpi totu) ja sen asettamat psyykkiset vaatimukset sekä myös ergonomiset seikat ja ennekaikkea sen mitä täytyy tietää ja osata jotta asiakas olisi turvallisesti huomassa: epilepsiakohtausten tunnistus ja lääkintä, ensiapu, spasmien ymmärtäminen, vaihtoehtoiset kommunikaatiot, viittomat, pecsit, piktot...

On toki hienoa jos on kiinnostunut asiasta mutta hyvin usein käy myös niin että kokematon ihminen joka ei asioista tiedä tarpeeksi, pelästyy parissa kuukaudessa ja lopettaa. Kuka kärsii, asiakas tietysti.

 

[Uusi kommentti]

Heippa edellinen kirjoittaja!
En tarkoittanut kohdistaa kirjoittamaani juuri sinuun, yritin lähinnä tarkoittaa henkilöitä jotka esim. lähihoitajan (tämä siis vain esimerkki, yhtä hyvin sairaanhoitajan tms.tms.) koulutuksen käyneinä ajattelevat jo osaavansa ja tietävänsä kaiken ja helposti erehtyvät mollamaan heitä joilla ei alan koulutusta ole. Ihmisen persoona on kuitenkin se tärkein työväline - temput ja teoriat kyllä jokainen oppii jos vain haluaa. Tosi asia on, että avustajista on lähes kaikkialla pulaa ja osa avustajiksi pyrkivistä on ko. vaativaan työhön totaalisen kelpaamattomia - siksi mielestäni tämän ketjun aloittaja osoittaa kysymyksellään olevansa kiinnostunut työstä ja tulevista haasteista mikä on mielestäni ehdottoman positiivinen asia! Ja luo hyvän pohjan työssä oppimiselle ja kasvamiselle.

 

[Avustaja]

Heippa hei!

Joo, ymmärrän kyllä pointtisi ja olen myös samaa mieltä siinä että on hienoa että on ihmisiä jotka hakeutuvat alalle. On myös positiivista että asioita pohtii etukäteen, tosin tällainen palsta ei ole oikea kanava esim. vessatuksen tahi katetroinnin opettamiseen. Millaiseen paikkaan ketjun aloittaja oli menossa töihin? Kouluun vai päiväkotiin? Ja miten työ on alkanut?

Avustajista on pulaa, kyllä, mutta moni koulu tarjoaa vain n. 20h/vko työtä ja kun palkka on muutenkin pieni, olisi se sitten vielä pienempi. (Vaikka kuinka olisi kutsumusammatti niin pyhällä hengellä ei elä.) Ehkä juuri siksi alalla on niin paljon kouluttamatonta väkeä joista osa on toki hyviä mutta sitten joukkoon mahtuu juuri näitä jotka tekevät työtä kännykkä toisessa kädessä.

Ja, kaikella kunnioituksella, mikäli minulla olisi erityislapsi, haluaisin kyllä hänelle koulutetun avustajan.