Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Avovaimokkeen ihmettelyä
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Vaimoketurhake, post: 22866119"]</p><p>Juu, muutimme nopeasti yhteen. Mies ei aikoinaan ollut naimisissa tytön äidin kanssa, eivätkä he omistaneet asuntoakaan yhdessä. Erossa olivat olleet yli vuoden ennen kuin tapasimme, ja eron virittely oli alkanut jo raskauden aikana. Vakuuttaa olevansa ylipäässyt ja on ollut säätöjä tuossa vuoden sisällä, eli niitä laastareita, joista puhuit. Itsekin olen sitä luokkaa ihminen, että kerran erotaan niin erossa pysytään. Ketään en myöskään jätä ihon alle ja käsittelen asiat todella nopeasti. Siis viimeisen vakavan suhteeni käsittelin parissa kuukaudessa ja sitten hyppäsin suhteeseen, vaikkakaan en vakavissani. Mutta jo sen verran, että en tapaillut muita. Sitä ennen olin jo katsellut miehiä sillä silmällä ja tapaillut, vaikken heistä ketään mihinkään hyväksynytkään. Yksi kaverini tosiaan itki exänsä perään yli vuoden, jota pidin sulana hulluutena. Olen liian järkiperäinen tyyppi surrakseni menetettyä pitkään. Siitä ei mitään tullut, piste. Eikös miehet toimi useimmiten juuri näin, että taakse jäädään parkumaan paljon harvemmin? Mielestäni se on enemmän naisten juttu, vaikka ei voi yleistää. Ikinä en myöskään ole kaatanut laastarin päälle aiemmin kokemaani tuskaa. Kyllä ne vääryydet on sitten jo kuitattu ihan omassa päässäni. Alle vuoden säädössä ei ole toipumista, vuoden säädöstä toivun viikossa parissa, parin vuoden kuukaudessa, kuuden vuoden jutun jälkiselvittelyyn meni ehkä kolme kuukautta kaikkinensa. Että näin. Kukin tavallaan tietysti.</p><p></p><p>Ollaan kyllä jo ihan riittävän vanhoja. Mutta lasketaanpa. Jos odottelisin nyt sinkkuna sen säädyllisen pari vuotta, sitten tapaisin miehen, jonka kanssa pitää tapailla puoli vuotta ennen kuin voi sanoa seurustelevansa, sitten pitää seurustella vuosi ennen yhteenmuuttoa, sen jälkeen asutaan vähintään vuosi yhdessä ennen kuin aletaan harkita oman asunnon ostoa, jälleen vuosi menee etsiessä sopivaa, muuton jälkeen todetaan että voisi lastakin yrittää kun on tilaa omassa kämpässä, vuosi menee yrittäessä... Koko prosessiin voisi kuluttaa aikaa siis 6-7 vuotta ennen kuin on raskaana ensimmäiselle lapselle. Jos tapaa sen unelmiensa miehen parikymppisenä, tämä voikin onnistua. Minkäs teet kun kolmekymppiä alkaa häämöttää jo nurkan takana? Ei tässä kuulkaas voi niitä munasoluja panttailla sinkkuilussa, mikä ei enää edes voisi vähempää kiinnostaa! Aivan riittävästi olen juoksuja juossut ja vaihtanut miestä todetakseni, että tässä olisi laatu-uros tarjolla. Tosin lasten kasvatuspuolessa on hiottavaa. Uskon, että jos saan molemmat tytön vanhemmat saman pöydän ääreen vakavasti keskustelemaan asiasta, saan heidät sopimaan yhteisistä pelisäännöistä. Voin hankkia siihen vielä jonkun objektiivisen erotuomarin. Tosin minun pitäisi olla myös paikalla, jotta mieheni ei pääse vääristelemään totuutta... Liian nopeasti edettiin tähän pisteeseen, mutta kuten sanottua, en voinut kuvitellakaan että ketään olisi lapsen kanssa noin lepsu <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /> pässejä olette jotkut ihmiset! ei voi muuta sanoa.</p><p></p><p>Painotettakoon nyt taas tähän väliin, että kyllä penaalin terävin kynä on tässä yleisesti aivan oikeassa. Ihmisillä yleensä menee erojensa käsittelyyn tuhottoman paljon aikaa. Luulen, että silloin ihminen ei käsittele asiaa aktiivisesti ja ajattele asiaa sekä järjellä että tunteella. Jos järjellä ajattelee, että eihän suhde voi millään toimia enää koettujen vääryyksien jälkeen, niin kyllähän ne tunteet siellä seuraa perässä. Jos ajattelee asiaa vain tunteella, ja parkuu menetetyn kiiltokuvan, eli sen suhteen jonka olisi halunnut, ei sen jossa oikeasti oli, perään niin kyllähän siinä saakin parkua ja pitkään. Todellisuudessa mies ei ollut sellainen kuin itse olisi toivonut hänen olevan, ja suhde ei täyttänyt niitä perusedellytyksiä, joita itse suhteelta toivoo. Kun näitä ei kerran ollut, niin turha on menetystä surra. Tulipas sanottua pitkästi <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>Sipseistä seuraavaksi. Ei en mässytä lapsen edessä mitään. Jos syön leipää, hedelmää tms annan hänelle maistiaisia tai oikeastaan niin paljon kuin vain hän haluaa, koska syömisen kanssa on viime aikoina ollut ongelmia, eli hyvä että joskus edes jotain syö. Mies puolestaan mässyttää kaikenlaista turhaa päivittäin, mutta antaa tytölle ihan muutenkin, vaikka ei mässyttäisi. Tuolla vieraissa nyt oli suklaalle allerginen poika ja pöydässä suklaaherkkuja, niin sen takia tuli painotettua tuota omat keksit -juttua. Itse antaisin mieluummin tytölle vähäsuolaisia sipsejä tms. Enkä antaisi nyt ollenkaan yhtään mitään, koska ruokakaan ei maistu, eli näillä sokeriliemillä ja muilla herkuilla pilataan myös ruokahalu. Homma menee vähän niin, että jos jokin ei maistu, ehdotetaan seuraavaa aina vain herkullisempaa ja ravintoköyhempää vaihtoehtoa. Jonkin verran lapsi tietysti saa itse valita, mitä milloinkin haluaa välipalakseen, mutta jälleen kerran joku raja siinäkin pitää olla.</p><p></p><p>Koirat taas ovat asia aivan erikseen! Niillä on omat ruokansa, ihmisillä omansa. Hemmetti ei niiden tarvitse siihen tulla norkoamaan, ellen niitä siihen pyydä! Toivottavasti sinulla ei ole koiria, jos jaat kaiken ruokasi niiden kanssa! Joku roti taas tähänkin hommaan, ne ovat koiria, ei ihmisiä. Tottuvat kyllä, että ihmiseltä ei syödessä tipu ruokaa, niin eivät ne siinä ole kuolaamassakaan <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite8" alt=":D" title="Iso virnistys :D" data-shortname=":D" /></p><p></p><p>Eli ensin pitää tarttua miehen ruokavalioon, sitten vasta lapsen. Check!</p><p></p><p>En voi olettaa, että mies mistään totutteluista mitään ymmärtää. Ottihan hän tytön mukaan siihen viikonloppuunkin, kun muutettiin. Itse olisin antanut olla äidillään, jottei olisi sitä mylläkkää tarvinnut kokea. Laitoin omat kissani hoitoon juurikin sitä varten, että eivät stressaantuisi suotta. Mutta mitäpä tällainen lapseton ihminen mistään mitään tietää. Ja äitihän voi saada vääriä mielikuvia, jos jättää yhden sovitun viikonlopun väliin! Tsiisus, heillä on niin pahat välit että!</p><p></p><p>Loppuun voisin sanoa, että olen itseni kanssa enemmän sinut kuin useimmat ovat ja mielentutkiskelun kautta olen oppinut jopa itseni tuntemaan aika hyvin. Ja ennen kaikkea hyväksymään, mitä useimmat eivät kykene tekemään. Tulen muuttumaan erilaiseksi elämän edetessä ja koskaan en mieleni syövereitä täysin tunne, mutta tasapainoiseksi voisin itseäni kutsua. Ja sen olen kuullut myös muilta. Sanoisinpa siis että olen yksinäni ollut elämäni aikana aivan riittävästi. Eniten olen itsestäni oppinut kuitenkin erään suhteen ja miehen kautta, jonka aikana opin katsomaan sisäänpäin <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Silloin parikymppisenä oli minun aikani pysähtyä ja jäädä tutkimaan itseäni ja maailmankuvaani, joka silloin oli hyvin puutteellinen ja vääristynyt. Onko mieheni tilanne sama? Siinäpä kysymys.</p><p></p><p>Huh tulipa vastaus <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Hyviä kommentteja silti terävältä, vaikka osa täysin ohi menikin.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Vaimoketurhake, post: 22866119"] Juu, muutimme nopeasti yhteen. Mies ei aikoinaan ollut naimisissa tytön äidin kanssa, eivätkä he omistaneet asuntoakaan yhdessä. Erossa olivat olleet yli vuoden ennen kuin tapasimme, ja eron virittely oli alkanut jo raskauden aikana. Vakuuttaa olevansa ylipäässyt ja on ollut säätöjä tuossa vuoden sisällä, eli niitä laastareita, joista puhuit. Itsekin olen sitä luokkaa ihminen, että kerran erotaan niin erossa pysytään. Ketään en myöskään jätä ihon alle ja käsittelen asiat todella nopeasti. Siis viimeisen vakavan suhteeni käsittelin parissa kuukaudessa ja sitten hyppäsin suhteeseen, vaikkakaan en vakavissani. Mutta jo sen verran, että en tapaillut muita. Sitä ennen olin jo katsellut miehiä sillä silmällä ja tapaillut, vaikken heistä ketään mihinkään hyväksynytkään. Yksi kaverini tosiaan itki exänsä perään yli vuoden, jota pidin sulana hulluutena. Olen liian järkiperäinen tyyppi surrakseni menetettyä pitkään. Siitä ei mitään tullut, piste. Eikös miehet toimi useimmiten juuri näin, että taakse jäädään parkumaan paljon harvemmin? Mielestäni se on enemmän naisten juttu, vaikka ei voi yleistää. Ikinä en myöskään ole kaatanut laastarin päälle aiemmin kokemaani tuskaa. Kyllä ne vääryydet on sitten jo kuitattu ihan omassa päässäni. Alle vuoden säädössä ei ole toipumista, vuoden säädöstä toivun viikossa parissa, parin vuoden kuukaudessa, kuuden vuoden jutun jälkiselvittelyyn meni ehkä kolme kuukautta kaikkinensa. Että näin. Kukin tavallaan tietysti. Ollaan kyllä jo ihan riittävän vanhoja. Mutta lasketaanpa. Jos odottelisin nyt sinkkuna sen säädyllisen pari vuotta, sitten tapaisin miehen, jonka kanssa pitää tapailla puoli vuotta ennen kuin voi sanoa seurustelevansa, sitten pitää seurustella vuosi ennen yhteenmuuttoa, sen jälkeen asutaan vähintään vuosi yhdessä ennen kuin aletaan harkita oman asunnon ostoa, jälleen vuosi menee etsiessä sopivaa, muuton jälkeen todetaan että voisi lastakin yrittää kun on tilaa omassa kämpässä, vuosi menee yrittäessä... Koko prosessiin voisi kuluttaa aikaa siis 6-7 vuotta ennen kuin on raskaana ensimmäiselle lapselle. Jos tapaa sen unelmiensa miehen parikymppisenä, tämä voikin onnistua. Minkäs teet kun kolmekymppiä alkaa häämöttää jo nurkan takana? Ei tässä kuulkaas voi niitä munasoluja panttailla sinkkuilussa, mikä ei enää edes voisi vähempää kiinnostaa! Aivan riittävästi olen juoksuja juossut ja vaihtanut miestä todetakseni, että tässä olisi laatu-uros tarjolla. Tosin lasten kasvatuspuolessa on hiottavaa. Uskon, että jos saan molemmat tytön vanhemmat saman pöydän ääreen vakavasti keskustelemaan asiasta, saan heidät sopimaan yhteisistä pelisäännöistä. Voin hankkia siihen vielä jonkun objektiivisen erotuomarin. Tosin minun pitäisi olla myös paikalla, jotta mieheni ei pääse vääristelemään totuutta... Liian nopeasti edettiin tähän pisteeseen, mutta kuten sanottua, en voinut kuvitellakaan että ketään olisi lapsen kanssa noin lepsu :D pässejä olette jotkut ihmiset! ei voi muuta sanoa. Painotettakoon nyt taas tähän väliin, että kyllä penaalin terävin kynä on tässä yleisesti aivan oikeassa. Ihmisillä yleensä menee erojensa käsittelyyn tuhottoman paljon aikaa. Luulen, että silloin ihminen ei käsittele asiaa aktiivisesti ja ajattele asiaa sekä järjellä että tunteella. Jos järjellä ajattelee, että eihän suhde voi millään toimia enää koettujen vääryyksien jälkeen, niin kyllähän ne tunteet siellä seuraa perässä. Jos ajattelee asiaa vain tunteella, ja parkuu menetetyn kiiltokuvan, eli sen suhteen jonka olisi halunnut, ei sen jossa oikeasti oli, perään niin kyllähän siinä saakin parkua ja pitkään. Todellisuudessa mies ei ollut sellainen kuin itse olisi toivonut hänen olevan, ja suhde ei täyttänyt niitä perusedellytyksiä, joita itse suhteelta toivoo. Kun näitä ei kerran ollut, niin turha on menetystä surra. Tulipas sanottua pitkästi :D Sipseistä seuraavaksi. Ei en mässytä lapsen edessä mitään. Jos syön leipää, hedelmää tms annan hänelle maistiaisia tai oikeastaan niin paljon kuin vain hän haluaa, koska syömisen kanssa on viime aikoina ollut ongelmia, eli hyvä että joskus edes jotain syö. Mies puolestaan mässyttää kaikenlaista turhaa päivittäin, mutta antaa tytölle ihan muutenkin, vaikka ei mässyttäisi. Tuolla vieraissa nyt oli suklaalle allerginen poika ja pöydässä suklaaherkkuja, niin sen takia tuli painotettua tuota omat keksit -juttua. Itse antaisin mieluummin tytölle vähäsuolaisia sipsejä tms. Enkä antaisi nyt ollenkaan yhtään mitään, koska ruokakaan ei maistu, eli näillä sokeriliemillä ja muilla herkuilla pilataan myös ruokahalu. Homma menee vähän niin, että jos jokin ei maistu, ehdotetaan seuraavaa aina vain herkullisempaa ja ravintoköyhempää vaihtoehtoa. Jonkin verran lapsi tietysti saa itse valita, mitä milloinkin haluaa välipalakseen, mutta jälleen kerran joku raja siinäkin pitää olla. Koirat taas ovat asia aivan erikseen! Niillä on omat ruokansa, ihmisillä omansa. Hemmetti ei niiden tarvitse siihen tulla norkoamaan, ellen niitä siihen pyydä! Toivottavasti sinulla ei ole koiria, jos jaat kaiken ruokasi niiden kanssa! Joku roti taas tähänkin hommaan, ne ovat koiria, ei ihmisiä. Tottuvat kyllä, että ihmiseltä ei syödessä tipu ruokaa, niin eivät ne siinä ole kuolaamassakaan :D Eli ensin pitää tarttua miehen ruokavalioon, sitten vasta lapsen. Check! En voi olettaa, että mies mistään totutteluista mitään ymmärtää. Ottihan hän tytön mukaan siihen viikonloppuunkin, kun muutettiin. Itse olisin antanut olla äidillään, jottei olisi sitä mylläkkää tarvinnut kokea. Laitoin omat kissani hoitoon juurikin sitä varten, että eivät stressaantuisi suotta. Mutta mitäpä tällainen lapseton ihminen mistään mitään tietää. Ja äitihän voi saada vääriä mielikuvia, jos jättää yhden sovitun viikonlopun väliin! Tsiisus, heillä on niin pahat välit että! Loppuun voisin sanoa, että olen itseni kanssa enemmän sinut kuin useimmat ovat ja mielentutkiskelun kautta olen oppinut jopa itseni tuntemaan aika hyvin. Ja ennen kaikkea hyväksymään, mitä useimmat eivät kykene tekemään. Tulen muuttumaan erilaiseksi elämän edetessä ja koskaan en mieleni syövereitä täysin tunne, mutta tasapainoiseksi voisin itseäni kutsua. Ja sen olen kuullut myös muilta. Sanoisinpa siis että olen yksinäni ollut elämäni aikana aivan riittävästi. Eniten olen itsestäni oppinut kuitenkin erään suhteen ja miehen kautta, jonka aikana opin katsomaan sisäänpäin ;) Silloin parikymppisenä oli minun aikani pysähtyä ja jäädä tutkimaan itseäni ja maailmankuvaani, joka silloin oli hyvin puutteellinen ja vääristynyt. Onko mieheni tilanne sama? Siinäpä kysymys. Huh tulipa vastaus :) Hyviä kommentteja silti terävältä, vaikka osa täysin ohi menikin. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Gallup: Lastenhoitaja
Tänään 01:24
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Naiselle vankeustuomio perättömästä ilmoituksesta raiskauksesta ja joutuu maksamaan rikoksen uhrille 8000 euroa
Tänään 00:43
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mikä sateenkaariporukkaa oikein vaivaa kun pitää tuhota ihmisten omaisuutta?
Tänään 00:18
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Analyysi: Ranskan laitaoikeisto lähtee vahvasta asemasta parlamenttivaalien toiselle kierrokselle"
Tänään 00:01
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Muita joita kismittää kun ravintolassa joutuu kokkaamaan oman ruokansa (tästähän juuri maksetaan että päästään "valmiiseen pöytään"!)
Eilen 22:05
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Onko jollain magic wandia?
Eilen 18:20
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Matkalaukun kokoinen laserase kokeilussa – Osuu 100 km/h kulkevaan kolikkoon kilometrin päästä
Eilen 17:48
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Arvatkaa, mitä uunissa
Eilen 17:32
-roosaruusa-
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Tulkkeja tarvittaneen taas kerran? ”Raskaasti aseistautuneet hyökkääjät avasivat tulen hääjuhlassa Ranskassa”
Started by vierailija
Eilen 12:20
Luettu: 259
Aihe vapaa
2.
”Spit on that thing” 😅 Miehet, ottaisitteko ”Hawk Tuahit” tältä söpöliiniltä?
Started by vierailija
Eilen 11:45
Luettu: 174
Aihe vapaa
3.
"Suviseuroilla haaveillaan parisuhteesta, jossa saa olla oma itsensä – mies ja nainen"
Started by vierailija
Eilen 10:25
Luettu: 159
Aihe vapaa
4.
Miksi Pridessä kirkon edustalla jättimäiset Palestina tekstit, Palestiinassa aakkosväki ei juhlisi
Started by vierailija
Eilen 16:42
Luettu: 141
Aihe vapaa
5.
Mammat ajautui kahakkaan kerrostalon pesutuvassa
Started by vierailija
Eilen 16:50
Luettu: 131
Aihe vapaa
6.
Antti Tuiskun ”Valittu kansa” on hieno ja osuva pilkkalaulu uskonnoista ja uskovaisista. Hän itse esiintyy uutena jessenä uudella Antin uskonnolla 😁
Started by vierailija
Eilen 09:29
Luettu: 127
Aihe vapaa
7.
Kilttimiehen kälyn kämppiksen luona rassataan mirriä 🤭
Started by vierailija
Eilen 16:39
Luettu: 124
Aihe vapaa
8.
Kuntobodaajan ravinto järkevästi, terveellisesti ja taloudellisesti
Started by vierailija
Eilen 15:23
Luettu: 112
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
53 min sitten
Aihe vapaa
3.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
53 min sitten
Aihe vapaa
4.
Pino epäsovinnaisille vitseille, jotka naurattavat aivan kauheasti
Latest: vierailija
Tänään 04:14
Aihe vapaa
5.
Päivän OrpoPurra: Terveyskeskusmaksuihin suuri korotus
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:19
Aihe vapaa
6.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:58
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:47
Aihe vapaa
8.
Gallup: Lastenhoitaja
Latest: vierailija
Tänään 01:24
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Avovaimokkeen ihmettelyä
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu