Avovaimo pettää

Hienoa, että olet tehnyt päätöksen, jossa voit itse hyvin! Silloin on lapsillakin hyvä olo. Meillä tilanne on päinvastainen - mies haluaa elää omaa elämäänsä, eikä kuulemma saa mitään perheeltä. Eli on poissa koko ajan, ei leiki lasten kanssa, ei osallistu kodin töihin eikä käy edes töissä. Eikä muuta pois, vaikka olen ovea osoittanut. Lauantaina ilmoitti, ettei enää rakasta minua. Että on ollut orja. Sen jälkeen on uhannut itsarilla sekä kilisytellyt veitsiä, pelottellakseen kai. Mutta tuolla tuo vielä nukkuu. Tulisi lottovoitto, niin maksaisin ulos. Oikeasti olen ihan rikki - anteeksi tämä vuodatus, meni vähän vierestä. Alkuperäiselle kasa voimia ja kepeää tulevaisuutta.

 

Hienoa "isi", että olet saanut tahdonvoimaa irtiottoon. :hug:

Ja sellanen piti vielä lisätä, että kirjoitathan meille jatkossakin kuulumisiasi. Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea kaunista.

 

Hienoa, että olet saanut voimia repäistä itsesi irti! Muistan kyllä kuinka vaikeaa se oli. Erosin muutama vuosi sitten. Olisi pitänyt erota aikaisemmin, mutta en vain saanut sitä tehtyä. Vietin vuoden sinkku elämää (meillä ei ollut lapsia) ja sitten tapasin elämäni miehen. Nyt meillä on tytär ja elämäni on onnellista. Voimia sinne. Alku on raskasta ja hankalaa, mutta ajan myötä helpottaa.

 

Avovaimosi ei taida rakastaa sinua.Tee itsellesi palvelus ja muuta pois. Jaksat antaa lapsillekin enemmän kun ei tarvitse itse olla jatkuvasti pahalla mielellä. Voihan olla että vaimosi silmät avautuvat siinä vaiheessa,mutta on myös mahdollista ettei niin käy. :hug:

 

Hei !

Tiedäthän tutun sanonnan että naiset rakastuvat renttuihin.
Jos ja kun kiltteys tuntuu olevan ongelma, se voi sitä myös oikeasti olla.
Kuinka mies voi olla perheen johtaja, ts. perheen "pää", jos hänen on luovuttava kaikesta; harrastukset jne. Saat arvostusta vaimoltasi, jos sinulla on mielipide asioihin; siihen mitä SINÄ harrastat, mitä sinun täytyy saada tehdä, minne sinun täytyy mennä...ja vaimo on sitten kotona. Otat sen ajan mikä sinullekin KUULUU. Ja vaimokin huomaa, että päässäsi on jotain kiinnostavaa.. orastava renttuushan se sieltä pilkistää! Ja rakkaus alkaa Roihuta. No, jos ei nyt heti aivan roihuamaan, niin se voi ainakin tuoda muutoksen, koska tilanteenne on todella vaikea. Jos ei se tuo muutosta, olet ainakin yrittänyt jotain. Ihailen rakkauttasi lapsiasi kohtaan JUURI sellaista tämä maa kaipaa eniten; uhrautuvuutta TOISEN ihmisen elämän vuoksi. Varsinkin kun itse on"syyllinen/ vastuussa" siitä elämästä. Pienen lapsen sisin särkyy, eikä koskaan palaa ennaleen.. ajattele sata kertaa ennenkuin eroat, niinkuin onneksi olet tehnytkin. Omat vanhempani riitelivät usein, mutta ovat edelleen yhdessä ja minusta se on arvokas asia. Luulen, että vaikka siitä olisi jäänyt joitakin epämiellyttäviä muistoja, ne ovat pientä eron rinnalla. (Ja muista mitä sanoin alussa). Se ei tarkoita rakkaudettomuutta, vaan sitä että kun rakastaa itseään, voi myös rakastaa muita. Sanotaanhan myös rakasta lähimmäistäsi, NIINKUIN ITSEÄSI. Ole rohkeasti se mitä olet, jos vielä höystettynä mielenmaltilla( et lähdekään päätöstäsi seuraavaan riitaan mukaan), olet päässyt tässä suunnitelmassa askelen eteenpäin ja saanut vaimosi miettimiskannalle asioiden suhteen. Kaikkea hyvää! PS. Minulla tulee muutamia jatkoajatuksia, jos nämä eivät auta, mutta en voi kertoa niitä vielä, koska en tiedä auttaako edellinen. Voithan laittaa takarajaksi asioille vaikka vuoden?

 

Minä lähtisin. Ei voi olla lapsillekaan hyvästä, että isä on henkisesti ihan loppu. Jos ette kertakaikkiaan saa suhdetta kuntoon, eroa. Vaikeaa se varmasti on, mutta helpompi lasten siihen nyt pieninä on sopeutua kun vaikka 5 vuoden päästä. Ja missä kunnossa itse olet henkisesti jos annat tilanteen vaan jatkua. Älä anna toisen pitää itseäsi pilkkanaan!!

 

Kävimme alkuviikosta avovaimon kanssa melko pitkän keskustelun. Se johti siihen että pakkasin avokille laukullisen tavaraa mukaan ja passitin hotelliin. Viettäkööt siellä muutaman päivän miettimässä mitä haluaa. Päivän hän siellä jaksoi olla ja tuli eilen kotiin anteeksi pyydellen ja pyysi vielä yhtä mahdollisuutta. Passitin hänet samantien takaisin sanoin että takaisin ei ole tulemista ennen viikonloppua. Viikonloppuna lasten olisi tarkoitus mennä äitini luo kotikaupunkiini yökylään (tästä oli sovittu jo aikaisempaan). Katsotaan nyt mihin tämä tilanne kehittyy.

Olen ollut koko viikon yhteydessä viikonloppuna tapaamaani neitiin. Olen kai hieman ihastunut häneen. Kommunikaatio hänen kanssaan on kuin toiselta planeetalta verrattuna avovaimoon. Nyt on alkanut tuntua siltä että en todellakaan enää halua avovaimoa takaisin elämääni. Jopa lapset ovat olleet koko alkuviikon iloisia eivätkä ole itse asiassa edes kyselleet pahemmin äitinsä perään.

Saattaa olla että menen itsekin "yökylään" viikonlopuksi, kärvistelkööt avokki tyhjässä kodissa yksinään. Ei oikein kiinnosta enää hänen tunteensa. Nyt kun olen antanut itselleni luvan olla välinpitämätön kaikki tuntuu niin paljon helpommalta. Tuntuu kuin joku olisi nostanut sen 100:n kilon levypainon pois pääni päältä. Avovaimo on lähettänyt puhelimeeni monen monta viestiä hotellista, taisin jopa vastata yhteen missä hän tiedusteli lasten vointia.

Kyllä tässä silti nämä omatkin tunteet ovat melko sekaisin. Ennen aina kuvittelin että kaikki muuttuisi paremmaksi kun avovaimo korjaisi vähän asennettaan ja käyttäytymistään. Nyt päällimmäisenä ajatuksena on että ei hän tule koskaan muuttumaan. Olen myös miettinyt mitä hänessä olen rakastanut? Nykyään niitä asioita on todella vähän. Aluksi ihastuin tietysti ulkonäköön. Nyt kun asiaa ajattelee se on oikeastaan ainoa piirre mistä hänestä yhä pidän. Tosin tämä uusi "neiti" vie voiton 100-0 siinäkin puolessa. Ulkoisen kauneuden lisäksi hän tuntuu olevan myös sisältä kaunis. Ja se on huomattavasti tärkeämpää kuin pinnallinen puoli.

 

hmmm...tollasen miehen ottaisin

tosin pakko myöntä että aika plajon samanlainen mies mulla onkin..
kiltti, ei petä, no ei tee ktitöitä käskemättä mutta hieroo jalkoja, käy kaupassa....kehuu ja on sellainen hellu :heart:

jos valitsee menevän ja vauhdikkaan miehen niin pitää hyväksyä se että joutuu ehkä joskus olemaan "pelossa" että pettääkö toinen tai ei(ei tietty aina!) mutta kyllä näissä ihanissa pehmopojissa on omat hvät puolensa!!!
omani on kahden kesken välillä tosi riehakas ja sängyssäkin erittäin villi vaikka ei muten ujosta iehestä uskoisi

älä muutu vaan ota itsellesi nainen joka arvostaa sua juuri tollaisena!!!

onnea elämääs :hug:

 

Ihanaa, jos tilanne alkaa pikkuhiljaa mennä parempaan suuntaan. Mitäs sitä huonossa suhteessa kärvistelemään, jos parempiakin on tarjolla ja toinen ei kerran tajua alkaa ajoissa tekemään suhteen eteen mitään. Helppohan se on itkeä perään kun peli on menetetty, mutta en usko, että vaikka antaisit avollesi vielä sen yhden mahdollisuuden, hän lopulta muuttuisi. Ja jos omatkin tunteesi ovat jo viilenneet, niin miksi yrittämään.

Sen neuvon kuitenkin annan, että älä hyppää ihan suin päin uuteen suhteeseen. Ota hetki aikaa itsellesi, tarpeillesi ja anna lapsille aikaa tottua ensin eroon, sitten vasta pikkuhiljaa uuteen suhteeseesi. Ei sinulla ole mikään kiire ja voithan tapailla tätä uutta ihastusta alkuun vähän harvempitahtisestikin.

ONNEA sinulle ja tsemppiä elämässä eteenpäin! :hug:

 

Hienoa. Nostan hattua sulle!!! Tee niinkuin itsestäsi tuntuu hyvältä. Minunkin mieheni ed. avioliitto kuulostaa samalta kuin sinunkin ja 2 lastakin oli. Mieheni maksoi jopa takuuvuokrat että pääsi eroon ed. vaimostaan ja lapset jäivät hänelle. Eikä mennyt montaa kuukautta kun me tapasimme. Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta siitä 5 ja puoli vuotta naimisissa ja 2 yhteistä lasta. Onnellisia ollaan kumpikin.
ONNEA ja hyvää kesää!

 

Tämä on kuin suoraan omasta elämästäni. Paitsi että minä vielä kituutan tuossa päätösvaiheessa. Asuntolainaa meillä ei onneksi ole. Mikä ihme näitä nykyajan naisia vaivaa? (sori yleistys) Ennen miehet pettivät, nykyään tuntuu siltä että kaikki naiset tekevät sitä. Ja kuvittelevat vielä olevansa oikeutettua siihen? Erityisesti jos on pieniä lapsia niin naiset kuvittelevat hetkelliseen kyllästymiseen vedoten olevensa oikeutettua tekemään mitä tahansa. "Mulla on niin raskasta" jne.. ikäänkuin meillä miehillä ei olisi yhtä raskasta. Olemme molemmat töissä kahdeksasta neljään ja lapset ovat hoidossa sen ajan. Illalla molemmat harrastavat omia harrastuksiaa pari kertaa viikossa ja kotityöt tehdään yhdessä, tai sitten toinen menee lasten kanssa jonnekin siksi ajaksi kun toinen siivoaa. Molemmilla siis yhtä paljon tekemistä ja menoa, silti vaimo jaksaa lähes joka ilta valittaa kuinka kaikki kerääntyy henen hartioilleen ja kuinka hänellä ei ole aikaa tehdä mitään. Siinä sitten yrität selittää, että eipä sitä minullakaan ole aikaa yhtään sen enempää tehdä mitään - mutta turhaan. Ja vielä kaupan päälle "kyllä teillä miehillä on helppoa" kommentteja?

Molemmat käymme kerran pari kuukaudessa "viihteellä" yleensä erikseen (ei ole mahdollista saada lapsia hoitoon kuin aniharvoin). Kummallallista että minä osaa kyllä aina käyttäytyä, nainen ei. Okei, toki juttelen naisten kanssa, saatan jopa tanssia tms. mutta se jää siihen. Viimeistään valomerkin jälkeen kotiin. Mutta kun vaimo lähtee jonnekin hän saapuu kotiin aikaisintaan aamu seitsemältä (jos edes silloin..) kera huonojen tekosyiden. "nukahdin" tuonne kaverin luo tai muuta vastaavaa. Vaimo on jäänyt kiinni pettämisestä varmaan joku 2-3 kertaa eikä edes pyytänyt niitä kertaakaan anteeksi. Vika kun on kuulemma minussa. Hänellä on niiin yksinäistä ja vaikeaa. Sokerina pohjalle "minä nyt vain olen tälläinen" -kommentit. Jos taas itse edes halaa baarissa naispuolista kaveria niin hän on heti raiveleissa kiinni. Minullakos on sitten niin kovin helppoa?

Ehdotuksia on tullut myös vapaasuhteesta. Mikäs helvetin järki siinä olisi? Eikö olisi sitten parempi että molemmat muuttaisivat omiin osoitteisiin ja tekisivät sitä mitä haluavat?

Jos tunnistatte itsenne kertokaa nyt hyvänen aika mitä teidän päässänne liikkuu? Kuvitteletteko te että kukaan mies jaksaa katsella tuollaista menoa? Miksi ihmeessä naiset ovat nykyään niin itsekäitä? Liekö vika naistenlehdissä ja roska tv-sarjoissa? Kenties kaikki eivät tajua ettei niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa?

 

\

Jos tunnistatte itsenne kertokaa nyt hyvänen aika mitä teidän päässänne liikkuu? Kuvitteletteko te että kukaan mies jaksaa katsella tuollaista menoa? Miksi ihmeessä naiset ovat nykyään niin itsekäitä? Liekö vika naistenlehdissä ja roska tv-sarjoissa? Kenties kaikki eivät tajua ettei niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa?

meillä tilanne päinvastanen, poislukien tuo pettäminen, että esitämpä kysymyksesi myös miehille...

tai sitte vaan totean, että nykyaika ja "moraali" tai sen puuttuminenhan tällaiseen kaikkeen ajaa.

 

Jos tunnistatte itsenne kertokaa nyt hyvänen aika mitä teidän päässänne liikkuu? Kuvitteletteko te että kukaan mies jaksaa katsella tuollaista menoa? Miksi ihmeessä naiset ovat nykyään niin itsekäitä? Liekö vika naistenlehdissä ja roska tv-sarjoissa? Kenties kaikki eivät tajua ettei niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa?

En nyt ihan lähtisi yleistämään, että mitä naisten päässä liikkuu tai ei liiku. Eiköhän tämä ajan henki ole se joka ohjaa. Ihmiset ovat egoistisia ja oma napa on se mikä on lähinnä. "Tänne kaikki mulle heti nyt, mielellään viisi minuuttia sitten!"
Parisuhteeseen tarvitaan pari. Nykyajan ilmiö on että paras parisuhde on kun on pari suhdetta (vähintään).
Alkuperäisellle isälle sanoisin että ei se aina vaihtamalla parane - vaikka vaihtelu virkistää, tämä uusi neiti näyttää alkuun parhaat puolet ja houkuttelee sinun parhaat puolesi esille, mutta arki tulee siihenkin suhteeseen aikanaan.
Uskottomuus on samanlainen ongelma kuin alkoholisimikin, erään soritin riippuvuus, siihen jää koukkuun, mutta siitä voi selvitä, jos on motivaatuiota ja osaa hakea apua. Uskon, että vaimosi ei voi hyvin.
Häntä ohjailevat hänen lapsuutensa selvittämättömät traumat, hylätyksitulemisen kokemukset ja häneltä on vastuullinen vanhemmuus ja parisuhteellisuus hukassa. Aika kansainvälisesti tunnettu ongelma tänä päivänä, mutta kiusallinen , kun omalle kohdalle sattuu.
En nyt taputtele alkuperäistä kirjoittajakaan päälaelle, sillä hän kertoo asian omasta näkövinkkelistään ja vaimon totuus jää arvailujen varaan.
Pitäisi muistaa, että on koko ajan olemassa useita totuuksia samaan aikaan sisäkkäin ja lomittain.

 

Alkuperäisellle isälle sanoisin että ei se aina vaihtamalla parane - vaikka vaihtelu virkistää, tämä uusi neiti näyttää alkuun parhaat puolet ja houkuttelee sinun parhaat puolesi esille, mutta arki tulee siihenkin suhteeseen aikanaan.

En nyt taputtele alkuperäistä kirjoittajakaan päälaelle, sillä hän kertoo asian omasta näkövinkkelistään ja vaimon totuus jää arvailujen varaan.
Pitäisi muistaa, että on koko ajan olemassa useita totuuksia samaan aikaan sisäkkäin ja lomittain.
[/quote]

Peesaan!

 

Mitä "isille" kuuluu? Onko avosi jo lähtenyt?

 

Ei mies voi olla LIIAN hyvä tai kiltti!!!Silloin on vaan kyse siitä että hänellä on tollo nainen joka ei tajua arvostaa niitä ominaisuuksia,ei ennenkuin menettää ne.Toi on ihan älyvapaa kommentti,LIIAN KILTTI TAI HYVÄ!!!!Sit jos joku niin ajattelee,pitää otta joku nisti/kriminaali ukokseen vähäksi aikaa,väkivaltainen sellainen vieläpä,jotta alkaa taas arvostaa kiltteyttä ja hyvyyttä miehessä!Ja ap:lle sanoisin että epäilenpä ettei vaimosi ole halukas keskustelemaan pettämisistään kanssasi..Kukapa nyt haluaisi sellaisista tekemisistään alkaa keskustelua käymään?Silloinhan pitäisi myöntää omat virheensä,nostaa kissa pöydälle ja ruotia omia puutteitaan.Nainen joka alati pettää,on täysin moraaliton tai muuten vaan tunnevammainen ja vastuuton,ei välitä perheestään lainkaan.Miksi sun edes pitäisi enää keskustella asioista?Kerää kamppeesi ja lähde,ainoa asia joka EHKÄ saa vaimosi miettimään tekosiaan.Sinä annat hänelle mahdollisuuden jatkaa touhujaa olemalla kotona ja lasten kanssa kun hän painelee pitkin vieraita kämppiä.Älä suostu siihen!Ole poissa ainakin muutama kuukausi,katso onko hän halukas aloittamaan keskustelun itse sitten,ja muuttamaan tapojaan.Jos on,ei mikään estä sua palaamasta takaisin.Jos ei,well...tiedätpä mitä et enää elämältäsi halua.Onnea jatkoon!

 

\

Olen ollut koko viikon yhteydessä viikonloppuna tapaamaani neitiin. Olen kai hieman ihastunut häneen. Kommunikaatio hänen kanssaan on kuin toiselta planeetalta verrattuna avovaimoon. Nyt on alkanut tuntua siltä että en todellakaan enää halua avovaimoa takaisin elämääni. Jopa lapset ovat olleet koko alkuviikon iloisia eivätkä ole itse asiassa edes kyselleet pahemmin äitinsä perään.

Saattaa olla että menen itsekin "yökylään" viikonlopuksi, kärvistelkööt avokki tyhjässä kodissa yksinään. Ei oikein kiinnosta enää hänen tunteensa. Nyt kun olen antanut itselleni luvan olla välinpitämätön kaikki tuntuu niin paljon helpommalta. Aluksi ihastuin tietysti ulkonäköön. Nyt kun asiaa ajattelee se on oikeastaan ainoa piirre mistä hänestä yhä pidän. Tosin tämä uusi "neiti" vie voiton 100-0 siinäkin puolessa. Ulkoisen kauneuden lisäksi hän tuntuu olevan myös sisältä kaunis. Ja se on huomattavasti tärkeämpää kuin pinnallinen puoli.

Auts... Aluksi kyllä tunsin sympatiaa Isiä kohtaan mutta loppua kohden ei taida isi olla sen kummempi kui avonsakaan. Aika vaikea ymmärtää miksi ihmeessä isi lähti avoliittoon naisen kanssa, jonka kanssa ei voi puhua, eikä ole kovin nättikään (mikä ilmeisesti on isille tärkein asia)? Uusi misu taas on niiiiiiin ihana. Mietitkö isi ikinä, mahtaako avosi ajatella sinusta samoin? Kommunikointi ei pelaa eikä ulkonäkökään hääppöinen ole, vaan uusi "herra" baarista on ihan eri planeetalta?
Alkuun häiritsi kommenttisi, miten sinä olet joutunut luopumaan kaikista harrastuksistasi avokin kolmivuorotyön vuoksi. Kiusallaanko hän tekee kolmivuorotyötäkin ja estää isin elämää?
Nyt ilmeisesti sitten löytyy uusi ihana uusperheonni uuden misukan kanssa, kunnes alkaa sekin kyllästyttää???

 

Minustatuntuu, että kaksi aivansamanlaista ovat toisensa löytäneet... Aika nopeaa toimintaa tuon uuden neidin löytymisen kanssa.

 

\

Alkuperäisellle isälle sanoisin että ei se aina vaihtamalla parane - vaikka vaihtelu virkistää, tämä uusi neiti näyttää alkuun parhaat puolet ja houkuttelee sinun parhaat puolesi esille, mutta arki tulee siihenkin suhteeseen aikanaan.

En nyt taputtele alkuperäistä kirjoittajakaan päälaelle, sillä hän kertoo asian omasta näkövinkkelistään ja vaimon totuus jää arvailujen varaan.
Pitäisi muistaa, että on koko ajan olemassa useita totuuksia samaan aikaan sisäkkäin ja lomittain.

Peesaan!

[/quote]

peesaan

 

Kyllä sinä olet ihannemies ja avovaimosi ei ansaitse sinua ja enkä usko et hän muuttuu! :hug:

 

Kuule Isi,
tylsää että sinä lähdit tuolle kostolinjalle. Olisit ensin selvittänyt nykyisen suhteesi ongelmat ja vasta eron jälkeen katsonut muita naisia. Toki avokkisi on kohdellut sinua huonosti, mutta nyt kohtelet itse häntä kuin koiraa eli asetut samalle viivalle hänen kanssaan. Ts. tämä oma käytöksesi on ihan yhtä kypsymätöntä.

Muista, että et voi estää avokkiasi tapaamasta lapsiaan. Sinun tulisi pikemminkin tukea heidän suhdettaan, vaikka parisuhteenne hajoaisikin. Älä käytä lapsia pelinappuloina, muuten sinun kostotoimenpiteistäsi lapset kärsivät eniten. Ajattelethan lapsiesi parasta, etkä sitä, että miten saisit avokkisi olon tuntumaan mahdollisimman kurjalta.

Alkuun sait minunkin sympatiat, mutta taisit menettää ne tuolla vieraissakäynnilläsi.

Jos et ole varma, että haluat erota, niin menkää sinne terapiaan, vaikka se kynnys lähtöön onkin korkea.

 

Hei taas kaikille. En ole vähään aikaan päässyt kirjoittamaan kun muutin uuteen asuntoon eikä tuota Internet-liittymää saanut heti auki. Eli tilanne on tällä hetkellä se, että olemme asumuserossa. Lapset ovat vuoroviikoin minulla ja ex-avolla (onpas siinäkin sana..) Ja minulla on vahva epäilys että tästä tulee pysyvää. Kun lapset ovat minulla avokista ei ole kuulunut mitään ja kun taas lapset ovat hänellä hän soittelee about joka toinen päivä. Välillä pitäisi hakea lapset hoidosta, välillä taas tulla tekemään jotain korjaustöitä asuntoomme. Muutaman kerran hän on jopa pyytänyt minua sinne lastenhoitajaksi!! Lapset olen tietysti hakenut hoidosta (avokin kolmivuorotyön takia) mutta he ovat olleet silloin luonani yötä.

Paljon on tullut pyöriteltyä asiaa mielessä ja olen tullut siihen tulokseen että asunto lähtee myyntiin ja eroamme kokonaan. Lapset ovat suhtautuneet nykyiseen järjestelyyn yllättävän hyvin ja uskoisin että lopullinen erokin tulee sujumaan melko kivuttomasti lasten kannalta. Tosin tämän hetkinen vuokra-kolmio ei ole maailman paras paikka olla lasten kanssa mutta eiköhän tässä pärjätä kunnes saadaan vanha asunto myytyä.

Teille jotka jo ehtivät "huolestua" uudesta naisystävästä voin kertoa että se huoli on turhaa. Laitoin jäitä hattuun asian suhteen. Silloin tällöin tulee viestiteltyä ja soiteltua mutta kyseessä on tällä hetkellä enemmänkin ystävä jolle voin avoimesti pahua asioista. Eikä se ulkonäkö ole minulle todellakaan tärkein asia, en ymmärrä mistä joku on sellaista päähänsä saanut. Eikä ex-avokin ulkonäössä mitään vikaa ole, on hän nuorempana mallinkin töitä tehnyt.

 

Hienoa kuulla että asiat alkavat sujua. Vinkkinä sanoisin että laittakaa kaikki sopimanne paperille. Ei sitten tarvi myöhemmin riidellä, tai eihän se riitaa estä, mutta selventää asioita.
Onnea uuteen kotiin :flower:

 

Avovaimosi ei ansaitse sinua....meillä sama tilanne,mies pettäjä.
kuulostat mun "unelmamieheltä" =)
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi toivoen...

 

En usko että avovaimosi lakkaa pettämästä. Vähän sama asia kuin jos lyö kerran lyö toisenkin kerran.