Avovaimo pettää

Pyydän hieman naisnäkökulmaa tähän asiaan. Mitä tehdä kun avovaimo pettää? Kyse ei ole yhdestä kerrasta vaan tapauksia on ollut useita. Olen menettänyt luottamukseni avovaimooni täydellisesti ja syystäkin. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt tälläiseen elämään, aina kun luottamus palaa edes hetkeksi tapahtuu taas jotain. Elämäntilanne on johtanut siihen että olen jatkuvasti masentunut ja väsynyt - en pysty nukkumaan kunnolla vaan heräilen vähän väliä hiestä märkänä.

Olemme juuri muuttaneet toiseen kaupunkiin (työpaikkani takia), jossa minulla ei ole yhtään kunnon ystävää jonka kanssa voisi puhua asioista. Ajattelin tilanteen muuttuvan muuton myötä, mutta turhaan. Joka kerta kun avovaimoni lähtee ystäviensä kanssa ulos epäilen hänen pettävän minua. Jos olemme yhdessä viihteellä puolisoni katoaa aina jonnekin, yleensä tanssilattialle tanssimaan toisten miehien kanssa.

Jos elämän tilanne olisi erilainen lähtisin heti, mutta meillä on yhteisiä lapsia kaksi, toinen 4 vuotias ja nuorempi 2-vuotias. Olen yrittänyt jaksaa lapsien takia, mutta nyt kireät välit ovat alkaneet vaikuttaa myös heihin. En todellakaan ymmärrä mitä ihmettä tekisin tässä tilanteessa. Tälläisenä elämä ei voi jatkua, mutta sitä koko ajan toivoo että tilanne muuttuisi. Vanhempani erosivat kun olin itse 6-vuotias ja muistan ikuisesti kuinka hirveää se oli kun isä yhtäkkiä lähti pois. En halua tälläistä lapsilleni.

Yritän parhaani mukaan ymmärtää avovaimoani, kohtelen häntä hyvin, vien syömään kerran pari viikossa. Olen paljon kotona lasten kanssa, periaatteessa olen luopunut kaikista harrastuksistani koska avovaimoni on kolmivuorotöissä. Hoidan lapsia, siivoan, ja muutenkin yritän kaikin puolin olla hyvä puoliso. Ja mitä saan tästä palkaksi - sydänsuruja ja pettymyksiä.

Onko eroaminen ainoa vaihtoehto?

 

Niin, vaikea tilanne. Mutta totuushan on sekin, että jos teillä keskenään siis sinä ja avovaimose, menee huonosti, se ie voi olla vaikuttamatta lapsiinkin!
Ja tietenkin toivon sydämestäni, että voisitte jatkaa, mutta teidän täytyy kahdestaan puhua asiasta. Mitä avovaimosi oikein haluaa?? Mitä sinä haluat?
Ja jos ette pysty saamaan asioita kuntoon kahdestaan, ottakaan ammattiapua!
Perheneuvoloista saa sitä ilmaiseksi, parisuhdeterapiaa! Kannattaa!
Parempaa kevättä ja kesää!

 

\

Niin, vaikea tilanne. Mutta totuushan on sekin, että jos teillä keskenään siis sinä ja avovaimose, menee huonosti, se ie voi olla vaikuttamatta lapsiinkin!
Ja tietenkin toivon sydämestäni, että voisitte jatkaa, mutta teidän täytyy kahdestaan puhua asiasta. Mitä avovaimosi oikein haluaa?? Mitä sinä haluat?
Ja jos ette pysty saamaan asioita kuntoon kahdestaan, ottakaan ammattiapua!
Perheneuvoloista saa sitä ilmaiseksi, parisuhdeterapiaa! Kannattaa!
Parempaa kevättä ja kesää!

näin juuri.
PUHUKAA,PUHUKAA.. meillä ainaski otetaa ihan rutkasti tämä puhuminen. silloi ku puhutaan miehen kaa nii sit lauotaan KAIKKI asiat kerralla.niin hyvät kuin huonot. KYSY mitä avovaimosi OIKEASTI HALUAA!!! SANO rohkeasti tuo mitä täällä kirjoitit(että ilet väsynyt jne) hänelle.
SInä kohtelet häntä hyvin,mut eihän se ole oikein että saat takasin huonoa kohtelua.
siis PUHUKAA! jos se ei onnistu kaksin. niin tuo parisuhde terapia hyvä vaihtoehto! =)
onnea ja kaikkea hyvää ELÄMÄÄNNE!!! =)

 

Niin, järkyttäviä ku ihmiset onkin.. Ja toisaalta päätös on aina sinun! Mutta... teidän kannattaisi ensi sijassa selvittää tuota asiaa. Mutta jos jokin menee pieleen, niin ero olisi ehkä paras ratkaisu? Kaikki ihmiset ei todellakaan ole tuollaisia!!! Sinäkään et ansaitse tuollaista rakkautta, tai no onko se sitä edes??? Jo lasten vuoksi, ero on ehkä se paras ratkaisu. Kyllä lapsen tottuu siihen, ja joskus ehkä ymmärtävätkin. Mutta teidän jatkuviin ongelmiin ja heijastuvaan pahaan oloon ei ehkä koskaan. Mä toivon kaikkea hyvää. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Mä itse olen onneni löytänyt ja tiedän, et tässä maailmassa on ihmisiä jotka osaa rakastaa -aidosti!!!! :saint:

 

ei sellanen nainen ainakaan mitään hemmottelua ansaitse! Tosi paska tilanne...Ei oikein osaa mitään muuta sanoa kuin että en todellakaan hyväksyis tollasta mieheltäni eikä hän minulta...enkä kehtais naamaani enää miehelle näyttää jos pettäisin.

 

Tiedän,jotta tämä kuulostaa ehkä pahalta..Kaikella kunnioituksella sinua kohtaan kuitenkin,oletkos koskaan miettinyt jotta olet ehkä liian hyvä/kiltti naisellesi?Ehkä hän tekee sen takia asioita,koska tavallaan sinä annat siihen luvan...Koska onhan tuo tavallaan asioiden hyväksymistä jos et puutu kunnolla pettämiseen ja suljet silmäsi ikäviltä asioilta.Mutta myös äärimmäisen typerää touhua avovaimoltasi,jos suhteessa eletään ei siihen pidä pettäminen kuulua.
Totta vie,ansaitset ihmisen joka rakastaa ja kunnioittaa sinua..Kannattaisiko pistää avovaimolle kovaa/kovaa vasten ja KESKUSTELLA asioista pitkään ja pohjaa myöten.
Toivotaan parasta!

 

Voiko tuollaisesta parisuhteesta tulla enää mitään kun on luottamus mennyt!!! ansaitset parempaa! lapsille varmaan olisi helpompaa että eroisitte kuin se että aina riidellään!!

 

Toi mulla tuli mieleen kans mitä "mörömuru" sanoi, että oletko tavallaan liian kiltti? Toki hyvä mies kuitenkin olet, siivoilet, touhuat lasten kanssa jne.
Tekisi varmaan hyvää räjähtää avovaimollesi, suuttua oikein kunnolla ja perusteellisesti! Koska syytähän sulla on. Mutta teetkö koskaan sitä? Riitelettekö te koskaan kunnolla? Laitatko koskaan vastaan avovaimolle asioista?
En tätä tarkoita millään pahalla, enhän tiedä teidän elämästä muuta mitä kerroit.
Älä vain mene hyväksymään tollasta käytöstä!
Sitte tuli mieleen sellanenkin juttu, että pitääkö avovaimosi sinua itsestäänselvyytenä..
Mutta toivon, että saisitte asiat kuntoon!

 

Ero on ainoa vaihtoehto mikäli et halua elää loppuelämääsi pettävän vaimon kanssa,hän ei muutu.

 

Niinhän sitä sanotaan että kerran petturi on aina petturi.. Ei tietenkään pidä aina paikkaansa on niitäkin jotka eivät sitä toista kertaa tee. Sinun tapuksessa kyllä näyttää vähän noin olevan jos asia on kerran tapahtunut useampaan otteeseen. Itse olen avioero perheestä ja minulle oli ainakin silloin vain helpotus kun vanhempani erosivat tappeleminen ja salailu ahdistivat. Sinun lapsesi ovat kuitenkin sen verran pieniä etteivät ehkä kunnolla tajua tapahtunutta kylää varmasti äitiä tulisi ikävä mutta tottuvat varmasti asiaan. Kirjoitin siksi noin, että oletan jos ette saa asioita selviksi ja ero tulee niin sinä otat lapset kun kerta noin hyvin hoidat heidät ja talon muutenkin. Erittäin paljon voimia ja jaksamista toivottavasti saatte puhuttua asiat suuntaan tai toiseen selviksi. :flower: :hug:

 

Asioista on puhuttu lukemattomia kertoja. On keskusteltu, huudettu, raivottu. Avovaimo ei tiedä mitä haluaa tai ainakin se tuntuu vaihtelevan koko ajan. Olen erittäin tempperamenttinen, samoin toinen osapuoli. Eivät nuo keskustelut johda mihinkään, syy on kuulemma aina minussa kun en huomioi hänen tarpeitaan. Kun sitten kysyn miten voisin huomioida häntä enemmän (sillä tosiaankin huomioin), millä tavoin tai koska hän huomioi minua, niin minkäännäköistä vastausta ei tule. Ei hän pysty puhumaan asioista kunnolla vaan välttelee ja lopulta sulkeutuu makuuhuoneeseen.

Millainen on liian kiltti mies? Kertokaa nyt minullekin. Olenko liian kiltti jos yritän huomioida naisen tarpeita, suoda hänelle aikaa omille harrastuksilleen ja kohdella häntä hyvin? Olenko liian kiltti jos osallistun kotitöihin, hoidan lapsia (koska itse haluan) enkä petä. Jos se tekee minusta liian kiltin, että kohtelen avovaimoani hyvin, kai sitten olen liian kiltti. Opastakaa minua tässä, en ymmärrä... Avovaimoni mielestä olen liian kiltti (ja liian hyvä mies)

Ehkä kirjoituksestani sai hieman väärän kuvan, en vastaa kokonaan taloutemme hoidosta, toki avovaimo tekee oman osansa. Siltä sektorilta minulla ei ole mitään valitettavaa.

Jos ero tulisi meillä on yhteishuoltajuus. En tiedä, en halua kuitenkaan edes ajatella sitä, vaikka ilmeisesti syytä olisi. Elämä menisi kovin vaikeaksi eron tullessa. Meillä on melko suuri asuntolaina ja olemme juuri saaneet uuden kodin hienoon kuntoon. Teimme melko isot remontit enkä haluaisi talosta luopua. Lapset ovat pikku hiljaa alkaneet toipua muutosta toiseen kaupunkiin ja uuteen kotiin. Jotenkin eroaminen tässä vaiheessa tuntuisi kovin raskaalta iskulta lapsille.

En tiedä keksinkö vain koko ajan tekosyitä roikkua tässä parisuhteen riekaleessa. Muutos pelottaa ja minulla on kuitenkin yhä tunteita avovaimoani kohtaa (jostain ihme syystä). Mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa? Kukaan ystävistäni ei ole oikeastaan missään vaiheessa pitänyt avovaimosta ja monet heistä ihmettelevätkin päätöstä muuttaa toiseen kaupunkiin ja ottaa iso asuntolaina. Mietin tietysti sitä itsekin pitkään, mutta selittelin itselleni uuden kaupungin olevan uusi alku myös parisuhteelle. Toisin näytti käyvän. Itse olen vääriä valintoja tehnyt, se vain suututtaa että lapseni joutuvat niistä kärsimään.

 

Hei, Oletko kysynyt vaimoltasi haluaako hän ihan tosissaan elää sinun kanssasi? Onko hän onnellinen? Minulle tuli mieleen, että voisiko olla mahdollista ettei hän ole onnellinen suhteessanne? Mutta samoista syistä kun sinäkin ei uskalla irtaantua siitä, koska on hieno talo, lapset, jne. ero tuntuu niin monimutkaiselta. Voisiko hän käyttäytymisellään tiedostamattaan yrittää työntää sinua pois, tekemään sen eropäätöksen hänen puolestaan?

Tilanteenne kuulostaa kyllä vaikealta ja harmilliselta. On tosi kurjaa että joudut kokemaan moista. Ja ymmärrän hyvin että ero tuntuu liian raskaalta päätökseltä. Mutta toisaalta raskasta on tuollainenkin elämä pitemmän päälle. Eikä talo tai muut kulissit ole sen arvoista että koko perheen mielenterveys on koetuksella. Yleensä eron kokeneet uhmiset sanovat jälkeenpäin, että kaikki sujui ja järjestyi paljon paremmin mitä etukäteen kuvitteli. Toki se silti on raskasta aikaa, mutta siitä toipuu. Se että ei uskalla erota, muttei parisuhde ole millään lailla onnellinenkaan, kuulostaa kyllä aika pattitilanteelta.

 

Ei hän ole onnellinen, paljolti sen takia että hän ei tiedä mitä haluaa elämältään. Hän katuu myös lapsien tekoa koska he kuulemma rajoittavat hänen elämäänsä liikaa. Olen tehnyt kaikkeni saadakseni hänet onnelliseksi, antanut aikaa omille asioilleen ja harrastuksille. Välillä tuntuu että perheessämme on kolme lasta, kaksi pientä ja yksi iso. Avovaimon käytös on välillä kuin 15-vuotiaalla teinillä. Vaikka ikää on lähes 30.

Vastuun ottaminen mistään tuntuu olevan hänelle täysin mahdotonta, aina pitäisi saada tehdä kaikki oman pään mukaan, täysin välittämästä muusta perheestä. Avovaimo on myös avioero-perheestä, isä lähti hänen ollessa 3-vuotias. Äiti ei saanut missään vaiheessa pidettyä kuria. En tiedä onko tämä syy hänen käytökseensä.

 

Olet tehnyt kaikkesi, silti hän ei ole onnellinen. Ja näin et sinäkään. Hänen mahdoton käyttäytyminen jatkuu.. Syytä tai syyllistä siihen on turha etsiä, sinun ainakaan, et voi olla puolisosi terapeutti.

Sinun on ajateltava itseäsi, ja lapsia. Sanoit että et jaksa tuollaista elämää.. Onko sinulla sitten vaihtoehtoja? Minusta sinun pitää nyt vakavasti, ilman raivoamista, puhua vaimollesi, että näin tämä ei jatku. Vaihtoehtona on ero, aluksi ehkä väliaikainen asumusero, jonka aikana vaimosi tulisi päättää mitä hän haluaa elämääsi; sinut, lapset vai jotain muuta. Ja sen mukaan teidän on sitten eläämäänne jatkettava. Et voi väkisin pitää puolisoa, joka ei ole onnellinen. Kärsitte siitä molemmat. Ansaitset varmasti rakastavan ja kunnioittavan elämänkumppanin, ja olen varma että löydät sellaisen aikanaan, jos et sitä nykyisestä kumppanistasi saa. Ja hienoja talojakin maailma on pullollaan..

 

Surullinen juttu. Kyllä vaimokkeesi varmasti säikähtäisi, jos todella lähtisit lastesi kanssa lätkimään tai sanoisit, että antaa vetää. Hän ei ole sinua ansainnut eikä tule muuttumaan. Nyt näytät, että olet Mies ja sanot, että nyt riitti. Sen nyt sanoo järkikin, vaikka olisit kuinka kiltti. Lapset on tärkeitä, mutta et voi omaakaan elämääsi pilata.

 

Olen pitkälti samaa mieltä kuin muutkin kirjoittajat.
Erosta sen verran että asumusero voisi olla alkuun hyvä ratkaisu, sinä aikana kumpikin tahollaan voisi miettiä mitä haluaa elämältään ja haluaako jatkaa yhdessä enää.

Mutta yksi hyvä neuvo, jota itse aikoinani käytin: minäkään kun en tiennyt, mitä haluan, niin listasin mitä en halua elämältäni . Tiesin siis, mitä EN halua, joten tein ihan listan näistä. En osannut nimetä, mitä haluan. Niin nurinkuriselta kuin tämä kuulostaakin, tämän jälkeen oli helpompi miettiä että mitä haluan. Ajatuksen jäsentyivät, ei ollut vain epämääräistä pahaa oloa. Ja löytyihän sieltä vastauksia.
Juttele vaimosi kanssa asiasta näin päin B) tehkää vaikkapa molemmat omat listanne.

Minulle tuo oli askel kohti eroa.
Se oli vaikea ja vähän kipeäkin päätös, vaikka tunteita ei enää ollut ollenkaan.
No, olen minä eronnut toisenkin kerran. Silloin mies nakkasi reunan yli. Se oli kipeä juttu. Mutta pääsin siitäkin yli, ja nyt on elämä kohdallaan.
Isot muutokset ovat kipeitä. Mutta et ole nytkään onnellinen. Jos eroatte, mitä sinä menetät? mitä vaimosi menttää? menettämisen pelko ja pelko uudesta, tuntemattomasta, pitää ihmisiä yhdessä vaikka suhde on huono ja kaikki voivat huonosti, lapsetkin.

Suosittelen kuitenkin, että menisitte yhdessä juttelemaan parisuhteestanne jonnekin alan ihmiselle. Kunnalliset palvelut ovat kysyttyjä ja siksi sinne on pitkät ajat, ja kesällä ne on kiinni. Yksityiset maksaa. Oletteko valmiita maksamaan? Maksatte talosta, remontista, autosta ja auton huollosta, mutta entäs parisuhde? Onko se minkään arvoinen tai hintainen? Edes muutaman parisuhdeterapian hinnan verran?
Vaimollasi on kait yhtä paha olla kuin sinullakin ja hän purkaa sen näin. Hän ei halua tehdä mitään isoja kipeitä ratkaisuja ja muutoksia, mutta kaikki on pielessä ja lohtua omaan pahaan oloon haetaan tuolla tavalla..???

Nykyinen mieheni oli myös exälleen liian kiltti mies. Exä olikin sanonut, että hän haluaa että mies on vähän renttu
:/
Eli edes kerran kuussa ryyppäisi itsensä umpihumalaan? Lähtisi kavereitten kanssa ja tulisi sitten kun tulee, huusholli ja kakarat jää naiselle? On siis hiukkasen itsekäs eikä ota toista huomioon ollenkaan? Näin vaimo voi olla se parempi osapuoli, on joku josta ihan oikeasti on syytä haukkua ja moittia muille naisille?? :ashamed:

 

On vain ollu monta kertaa mielessä teidän tilanne, siks taas tänne rustailen taas..
Jos avosi on pettänyt jo monesti, haluaa mennä ja tulla päänsä mukaan, katuu jopa lastenhankintaa(kamala ajatus)..Toivottavasti hän ei ole sitä lasten kuullen sanonu?Aiheuttaa lapsille vaan turhaa pahaa mieltä ja syyllisyyttä, että ovat muka äitinsä menemisien tiellä ja esteenä!
Ei se heidän syytänsä ole! Nyt ois tärkeetä tehdä se lapsille selväksi, ettei teidän väliset asiat ole heidän syytänsä ollenkaan vaan teidän välisiä ongelmia.
Tulee väistämättä mieleen, että etsiikö hän itseään kuitenkin vielä ja sitä mitä sitten todella haluaa elämältään. Hyvinkin on mahdollista, kun sanoit että hän on eroperheestä, jossa sittemmin äitee ei olle saanu kuria, vaikuttaa avosi nykyiseen toimintaan, uskon niin.

Jos avosi näköjään haluaa ehkä vielä mennä, ei suhteesta tuu oikeen mitään. Tuntuu varmasti raskaalta, kun olette muuttaneet juuri ja saaneet kotinne kuntoon. Mutta jos avosi lähtee sitten etsimään itseään ja muuttaa johonkin siihen teidän lähelle, ettette olisi kaukana toisistaan lasten takia ja että lapset jäisivät sulle, siihen kotiin johon ovat jo tottuneet, ei tulisi heille enää muuttoa toiseen paikkaan.
Ja jos ainakin väliaikainen ero tulee, tuntuis ehkä hyvältä selittää se heille sillä kielellä jonka he ymmärtävät, miksi näin.

 

.

 

Yleensä toiselle sanotaan, että hän on liian kiltti, kun tunnetaan itse huonommuutta omasta käyttäytymisestä. Epäilen siis, että vaimollasi on huono omatunto tekosistaan. Hän ei siis itsekään hyväksy omaa käytöstään mutta koska on vähän hukassa oman elämänsä kanssa (=ei tiedä mitä haluaa) ei pysty tekemään muutosta. Hän tavallaan pakottaa sinut tekemään sen muutoksen.

Vaimosi ei teksteistäsi päätellen ole tyytyväinen vallitseviin olosuhteisiin. Ja onhan hän sen sanonutkin (...ei tiedä mitä haluaa, lapset rajoittaa liikaa...). Mutta hänkään ei uskalla muuttaa mitään elämässään. Hän on julma sinua kohtaan juuri niin kauan kuin annat hänen olla. Muutosta ei tule ennen kuin sinä muutat jotain. Erolla on turha uhkailla mutta aina voi sanoa, että "pahalta näyttää, edessä voi olla ero". Voittehan kokeilla ensin ammattiauttajalla käyntiä. Puhuminen saa joskus aikaan ihmeitä. Pieni taukokin (=asumusero) saattaa aukaista vaimosi silmät.

Minusta kuitenkin vaikuttaa, että sinun täytyy päästää irti. Se on varmasti vaikeaa ja rankkaa lapsille ja teille vanhemmillekin mutta lapset sopeutuu helposti ja teidänkin haavat tulevat joskus arpeutumaan. Itse ole hajanaisesta perheestä ja hyvä niin... vanhempani olivat toistensa kimpussa yhtenään ja se tuntui pahemmalta kuin itse ero. Ero kannattaa hoitaa nätisti. Ei sitä tarvitse ovet paukkuen lähteä (enkä usko, että sinä näin tekisitkään). Suuressa ymmärryksessä toisianne kohtaan saatte lapsenne sopeutumaan tilanteeseen mainiosti.

En ole asiantuntija mutta paljon nähneenä minulla olisi tällaiset neuvot.

Oikein paljon voimia sinulle tässä vaikeassa tilanteessa :hug:

 

Hei! Siis avovaimosi pettää sinua kokoajan uudelleen ja uudelleen.Kannattaisi harkita eroa! Lapset ei ole huonon parisuhteen väärtti. Itselläni on 2lasta 8 ja 4 vuotiaat.Mieheni tekee paljon töitä ja viikonloput menee ryypätessä,joten huolehdin pääasiassa lapsista yksin.Alkaa parisuhteemme olla isolla karilla.

 

"Liian kiltillä miehellä" ehkä on tarkoitettu sitä että et usko itseesi ja siihen että olet ollut hyvä mies avovaimollesi ja isä lapsillesi.
Älä yritä määrättömiin "liehakoida" vaimoasi, niin kuin toistuvasti selkäänsä saanut koira isäntäänsä.Ole vain rohkeasti se "vahva" teidän elämässänne nyt ja jos avosi tuntuu tarvitsevan aikaa 30 kriisinsä läpikäymiseen niin ok.Osoita ovea ja laita lähtemään ja miettimään mitä haluaa, Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, sanotaan.Sekin voisi olla yllättävää hänelle jos hän näkisi sinut jonkun toisen naisen kanssa( vaikka vain sopisitte että näyttelette toisiinne ihastuneita ja oikeesti ootte vaan kavereita) se saisi hänet ehkä lopettamaan pitämästä sinua itsestäänselvyytenä ja huomaamaan että sinä elät elämääsi etkä olekaan enää mustasuk. hänestä jne. niin voisi tullakin hätä että eiks toi välitäkään enää ja vois tällaset "mielenosoitustempaukset" ainaskin jäädä.Kun hän tosiaan tuntuu kaipaavan jotain"rajaa", niin hän ehkä KUNNIOITTAISI ja ARVOSTAISI tai pitäisi sinua "mehekkäämpänä" miehenä kun panisit hänelle niitä rajoja ja tavallaan itsellesikin että nyt et siedä enempää tahallista loukaamista ja pahaa mieltä.
Lapsenne kyllä selviävät kun ovat vielä noin pieniä, ja tilapäinen "mietintäero"olis kai helpohko järkätä vähillä muutoksilla.Mutta älä nyt "liika"auliisti tarjoile niitä lastenkaan tapaamisia vaimolle vaan laita pientä ikävää ...tulemaan niin voi sitten huomata että ei halua noin vain lapsiaankaan jättää. Harva meistä kuiteskaan siitä YKSIN olosta sitten tykkää.Ryhti suoraks ja ole MIÄS(sanoo meidän 3v, aito etelä-pohjalaanen)

 

Kokeilkaa jotain terapiaa,pari tai perhe..Meidän perhe oli hajoamassa 2v sitten,miehen liian juomisen takia.Pari kertaa terapiaa teki tehtävänsä ja olemme yhdessä.Seurakunnat ainakin järjestää pariterapiaa,jonoista ei kylläkään ole tietoa..

 

Kamalaa!!! :hug:
Sinuna joko:
a) sopisin että asutaan jonkin aikaa lasten takia vain saman katon alla mutta ollaan eronneita(asutte vain kämppiksinä) ja elätte täysin omaa elämäänne erillään.
tai
b) lähdet ja sovitte niin kuin minun vanhempani aikanaan että isää saa tavata MILLOIN vain!

Mun vanhemmat erosi lopullisesti kun olin 8v ja MINULLE se oli helpotus kun riidat viimein loppuivat. Isää oli kova ikävä MUTTA saatiin tavata isää MILLOIN VAIN se teki erolapsen elämän helpoksi :wave: Mitä nuorempi erolapsi on, sen helpompi ero on koska pieni lapsi ei vielä niin ymmärrä asioita ja pieni vielä sopeutuu!

Oli lapsia tai ei, ei tuollaista naisen sikailua tarvitse hyväksyä ja sulattaa, ei KOSKAAN! Jos jo usea pettäminen, se EI tule muuttumaan ja vaarannat jo fyysisenkin terveytesi...psyykkisestä puhumattakaan.
Suosittelen vakavasti tuota b-vaihtoehtoa.
Taitaa naisesi keksiä syitä millä pettäminen on oikeutettua hänen mielestään...tyyliin "olet liian kiltti= lue nössö"...olet sitä, et tee tätä jne.
Älä alistu! Ota oikeus onneen ja omaan elämään ja lähde!!! :hug:

 

\

b) lähdet ja sovitte niin kuin minun vanhempani aikanaan että isää saa tavata MILLOIN vain!
[KLIP]
Älä alistu! Ota oikeus onneen ja omaan elämään ja lähde!!!

Juu, mutta ota lapset mukaasi, kun kerran olet niitä tähänkin asti hoitanut! Ei lapsia pidä jättää kolmivuorotyötä tekevälle huikentelevaiselle naiselle! Menee lasten elämä sekaisin. Tai kaikkein paras ratkaisu olisi heittää nainen pihalle.

 

Aluksi kiitoksia kaikille jotka ovat vastanneet tähän otsikkoon. Kirjoituksenne ovat olleet suureksi avuksi. On ollut jotenkin helpottavaa kun on saanut purkaa asioita ja olen samalla alkanut itsekin katsoa tilanne uusin silmin.

En todellakaan ansaitse tälläistä kohtelua enkä aio sitä enää sietää. Kuluneen viikonlopun aikana annoin avovaimon maistaa omaa lääkettään. Avovaimon tullessa perjantaina töistä (hänellä oli vapaa viikonloppu) ilmoitin lähteväni kavereiden luo kotikaupunkiini. Hyppäsin autoon ja ajoin pois. Ei kestänyt kauaakaan kun tekstiviestejä alkoi satamaan puhelimeen. Poistin viestit lukematta niitä enkä vastannut mitään.

Viikonloppu sujui todella rattoisasti vanhojen ystävien kanssa. Lauantai iltana yökerhon kulmassa kaksi yksinäistä ja pettynyttä sielua kohtasi. Vietin yön toisen naisen luona ja melkein koko sunnuntaipäivänkin. Illalla takaisin kotiin jossa avovaimo oli kovin hiljainen. Odotin jonkinlaista kohtausta mutta yllättäen hän kysyikin vain oliko ollut hauskaa. Kerroin mitä tapahtui ja avovaimo siirtyi kyynelsilmin yläkertaan.

Eli siis petin enkä osaa edes katua asiaa. Ymmärsin että kyllä täällä maailmassa löytyy kunnon naisia eikä minun tarvitse haaskata tunteita tuollaiseen tunteettomaan *askaan. Nyt on pitkästä ajasta hyvä olo kun tajusin että en oikeasti halua elää tälläisessä parisuhteessa. Tänään töiden jälkeen aion kertoa avovaimolle että se on loppu ja antaa vetää. Viettäkööt hauskan loppuelämän, toivottavasti löytää jonkun samanlaisen rinnalleen.