Avoliitossa elävät?

Turha tolla erolla on stressata. Itse avoeron kokeneena ja pelkät pölyt kotiin jääneenä miehen lähdettyä nähnyt, voin sanoa, että vähemmälläkin pärjää ja kaikesta selviää. Silloin kun kotiin tulin töistä ja kämppä oli työpäiväni aikana salaa tyhjennetty, niin kyllä itku tuli. Jäljelle jäi vain mieheni minulle säälistä jättämät kaksi nojatuolia ja tv, niin ja astianpesukone, joka oli minun. Poissa olivat lasten kanssa niin kovin tärkeä pesukone, opiskelussani ehdoton tietokone, kahvinkeitin, mikro, sohva, levyt, kaikki, muka niin "tärkeä".
Mutta jäljelle jäi katto pään päälle ja rauha maahan. Yh:n arki alkoi ja töissäkäynnin myötä ja pikkuhiljaa on koti taas kaikesta täyttynyt.
Ja nyt uuden avokin kanssa yhdessä niin, että lähes kaikki meillä on minun. Yhdessä maksetaan kaikki ja en edes ajattele eroa. Ja vaikka sellainen tulisikin, niin ei se materia siinä ratkaise, vaan se helpottunut elämäntilanne. Ja kaikki kotityöt ja arjen rutiinit hoituvat kyllä vähemmälläkin krääsä määrällä.

 

No meillä niin päin, että suurin osa kamoista on mun entisiä ja mä "tavallaan" elätän miehen. Eli kun tästä joskus lähen, eipä miehelle paljoa jää tavaroita itellensä. Oon säästänyt tavaroita aika paljon juuri sen takia, että jos joskus ero tulee, ni en jää ihan tyhjän päälle. Näin meillä.

 

\

\

Taloudellisista syistä ei mennä naimisiin. Mutta silti on hyvä huomata ja turvata ooma selustakin. Ero on harvoin kovin auvoinen.

Just mutta entä jos mies haluaa avioliittoon mennessä avioehdon omaisuuteensa ja naisella ei ole mitään mahdollisuuksia millään muodolla niin melkeinpä on sama kuin olis avossa

Tässä en tarkoittanut. tuot, vaan sitä että jako ei ole se että nainen maksaa juoksevat kulut ja mies maksaa omaisuuden, joka myös hänen nimissään. En siis siitä että pyrkisi kahmimaan toisen varoja.

 

Nimimerkki Hmm kirjoituksestasi paistaa se, että olet jo päättänyt jokatapauksessa erota jossain vaiheessa, joten tee se heti niin ei mene teidän molempien aika hukkaan...

 

\

Turha tolla erolla on stressata. Itse avoeron kokeneena ja pelkät pölyt kotiin jääneenä miehen lähdettyä nähnyt, voin sanoa, että vähemmälläkin pärjää ja kaikesta selviää. Silloin kun kotiin tulin töistä ja kämppä oli työpäiväni aikana salaa tyhjennetty, niin kyllä itku tuli. Jäljelle jäi vain mieheni minulle säälistä jättämät kaksi nojatuolia ja tv, niin ja astianpesukone, joka oli minun. Poissa olivat lasten kanssa niin kovin tärkeä pesukone, opiskelussani ehdoton tietokone, kahvinkeitin, mikro, sohva, levyt, kaikki, muka niin "tärkeä".
Mutta jäljelle jäi katto pään päälle ja rauha maahan. Yh:n arki alkoi ja töissäkäynnin myötä ja pikkuhiljaa on koti taas kaikesta täyttynyt.
Ja nyt uuden avokin kanssa yhdessä niin, että lähes kaikki meillä on minun. Yhdessä maksetaan kaikki ja en edes ajattele eroa. Ja vaikka sellainen tulisikin, niin ei se materia siinä ratkaise, vaan se helpottunut elämäntilanne. Ja kaikki kotityöt ja arjen rutiinit hoituvat kyllä vähemmälläkin krääsä määrällä.


näin mäkin ajattelisin vaikka en eroa stressaakkaan.

 

\

Turha tolla erolla on stressata. Itse avoeron kokeneena ja pelkät pölyt kotiin jääneenä miehen lähdettyä nähnyt, voin sanoa, että vähemmälläkin pärjää ja kaikesta selviää. Silloin kun kotiin tulin töistä ja kämppä oli työpäiväni aikana salaa tyhjennetty, niin kyllä itku tuli. Jäljelle jäi vain mieheni minulle säälistä jättämät kaksi nojatuolia ja tv, niin ja astianpesukone, joka oli minun. Poissa olivat lasten kanssa niin kovin tärkeä pesukone, opiskelussani ehdoton tietokone, kahvinkeitin, mikro, sohva, levyt, kaikki, muka niin "tärkeä".
Mutta jäljelle jäi katto pään päälle ja rauha maahan. Yh:n arki alkoi ja töissäkäynnin myötä ja pikkuhiljaa on koti taas kaikesta täyttynyt.
Ja nyt uuden avokin kanssa yhdessä niin, että lähes kaikki meillä on minun. Yhdessä maksetaan kaikki ja en edes ajattele eroa. Ja vaikka sellainen tulisikin, niin ei se materia siinä ratkaise, vaan se helpottunut elämäntilanne. Ja kaikki kotityöt ja arjen rutiinit hoituvat kyllä vähemmälläkin krääsä määrällä.

Riippunee ihmisestä: kyllä mua stressasi ja kiukutti suunnattomasti että jäin tyhjänpäälle vaikka muuten ero oli helpotus. Mutta mä en ole ihminen joka haluaa selvitä, vaan haluan olla tolpillani koko ajan ja tietää että asiat on hyvin: ei mitään melkein sinnepäin.

Mutta näitä juttuja lukiessani ainoa ajatus on se että melkoisen kultakimpaleen olen kaiketi itselleni löytänyt tällä kertaa. =)

 

Me elämme avoliitossa yhteistä omaisuutta meillä on vain talo, joka on kummankin nimissä. Autot on kummallakin omat, samoin tilit ja omat säästötilitkin. Meistä näin on sujuvaa ja vaikka menisimme naimisiin niin sama tilanne jatkuisi. Mies kyllä ehdotti yhtä yhteistä autoa mutta itse en suostunut ku en halua alkaa pelaamaan yhden auton varassa. Tämä meidän tyyli ei tarkoita ettemmekö olisi varmoja yhteisestä tulevaisuudesta vaan nyt saa kumpikin tehdä heräteostoja tai huristella autollaan olematta toiselle riippakivi. Jos on isompia hankintoja ja toisella ei ole rahaa niin toinen maksaa ei se siitä ole kiinni. Mutta muuten maksamme kaikki isot laskut yhdessä puoliksi. Eipä tarvi toisen miettiä maksaako enemmän yhteisiä kuluja vai vähemmän. Nyt kun olen ollut äippälomalla, mies on maksanut suuremman osan laskuista mutta jahka töihin palaan tilanne muuttuu ennalleen.

 

\

Me elämme avoliitossa yhteistä omaisuutta meillä on vain talo, joka on kummankin nimissä. Autot on kummallakin omat, samoin tilit ja omat säästötilitkin. Meistä näin on sujuvaa ja vaikka menisimme naimisiin niin sama tilanne jatkuisi. Mies kyllä ehdotti yhtä yhteistä autoa mutta itse en suostunut ku en halua alkaa pelaamaan yhden auton varassa. Tämä meidän tyyli ei tarkoita ettemmekö olisi varmoja yhteisestä tulevaisuudesta vaan nyt saa kumpikin tehdä heräteostoja tai huristella autollaan olematta toiselle riippakivi. Jos on isompia hankintoja ja toisella ei ole rahaa niin toinen maksaa ei se siitä ole kiinni. Mutta muuten maksamme kaikki isot laskut yhdessä puoliksi. Eipä tarvi toisen miettiä maksaako enemmän yhteisiä kuluja vai vähemmän. Nyt kun olen ollut äippälomalla, mies on maksanut suuremman osan laskuista mutta jahka töihin palaan tilanne muuttuu ennalleen.

Aivan kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Meillä tehdään ihan samalla tavalla ja toimii loistavasti!

 

Mä itse olen avoliitossa eläessäni eniten huolissani siitä, mitä tapahtuu jos mieheni kuolee... Ootteko miettiny? Kaiki omaisuus, joka on miehesi nimissä, ei todellakaan ole hänen kuollessa sinun. Vaikka olist pitkän avoliiton toisen kanssa elänyt. Hoitanut lapsia kotona, huolehtinut kodista jne. Mies olisi ollut hyvssä hankkeessa ja ostanut pari autoa, asunnon jne. Mun mielestä puolisko, joka oli sinä aikana kotona hoitamassa perhettä, teki ihan yhtä paljon sen yhteisen hyvän eteen. Vaikkei voinutkaan ostaa niitä autoja ja asuntoa. Ei olisi toinenkaan voinut tehdä sitä hyväpalkkaista duunia, jos ei muija olisi ollut kotona pyörittämässä sitä rumbaa... No, silti toisen kuollessa avokki ei peri mitään, jos ei ole testamenttia... Ei saa perhe-eläkettäkään.

Se on pelottavaa ja totta. Tyhjän päälle siinä tilanteessa jää rahallisesti. Oletteko aatelleet?