Avoliitossa elävät?

Onko täällä muita uskaliaita? Kun aina puhetta siitä miten naiset tyhmiä kun elävät avoliitossa ja kun ero koittaa mitään ei jää käteen kuten avioliiton jälkeen?
Meillä talo miehen nimissä, en itse töissä eikä oliskaan varaa lainoja maksella. Kaksi lasta, kaksi autoa joista toinen kyllä minun oma (tietysti se rotisko..). Eli minä makselen kauppalaskut joista ei eron koittaessa jää mitään käteen. Mies maksaa kaikki lainat ja juoksevat muut laskut eli sähköt yms.
Olishan se kiva jos jotain karttus itsellekin pahan päivän varalle mutta mitäs teet kotiäitinä, ei jää rahaa ruokakaupan jälkeen.
Luotan kuitenkin meidän suhteeseen, mutta tämähän se kuulema se kompastuskivi onkin.. Kun eron sattuessa ei mitään liitonvertaisia papereita turvaamaan.
Onko teille kellekään käynyt köpelösti?

 

Nii-in eron koittaessa jäät alakynteen se on tosiasia.

Lasten kannalta olisi turvallista olla naimisissa. Jos jommalle kummalle sattuu jotain esim. liikenneonnettomuus yms. On sentään jotain oikeuksia.

Tietysti avoliitossa voitte tehdä testamentin omasta omaisuudesta. Lapsethan ovat automaattisesti perillisiä.
Mutta esim. toisen kuollessa toisella avopuolisolla on hänen omaisuuteensa omistus ja hallinnointioikeus olipa omaisuus minkämuotoista tahansa jne...

Lukekaapas tuolta lisää http://www.lakiopas.com/lakitietoa/testamentti/

 

Juu tätä samaa asiaa olen minäkin monesti miettinyt!Me asutaan kumminkin vielä toistaiseksi vuokralla mutta omaakin ollaan monesti mietitty!Mutta meilläkin on auto miehen nimissä josta hän lyhentää lainaa ja asunnossa on kaikki tavarat miehen koska minä tyhmä hävitin kaikki omani kun yhteen muutettiin!Monesti on käynyt mielessä että jos ero tulee niin jäänkö minä ihan tyhjän päälle!!!

 

minä olen muuttanut avoliitosta sängyn ja lasten kanssa, muuta en kämpästä saanut kun oli miehen nimissä. eli suosittelen lämpimästi yhteisomistusta

 

Ei se avioliittokaan sitä sano että saisit mitään mukaasi... nim. kaksi kertaa eronnut ja joutunut tyhjän päälle

 

itse olen kyllä naimisissa mutta en tuosta syystä.molemmat olimme veloissa ja ilman sen kummempaa omaisuutta naimisiin mennessä ja ei kumpikaan oikeastaan miettinyt tuota asiaa naimisiin kun mentiin siitä syystä että rakastetaan toisiamme.lapsia on kaksi.toinen syntyi avioliiton ulkopuolella mutta ei ollut silti mikään syy miksi naimisiin mentiin.meille se vaan tarkoitti elinikäistä sitoutumista toiseen.
meillä ei ajatella tyyliin"jos ero tulee" mutta esim. mies on sanonut ettei aijo tehdä lapsia muiden kanssa kuin minun,eikä mene enää toista kertaa naimisiin.
tarkoitan siis sitä että ei ehkä välttämättä kannata naimisiin mennä jos se on tärkeimpiä syitä siihen on tuo omaisuus/oikeudet siihen.
siis tämähän on oma mielipiteeni enkä halua suututtaa ketään sillä.
tahtoisin vain että ehkä kannattaa miettiä tarkasti mikä se pääsyy naimisiin menoon on ja onko se oikeasti maailman loppu jos ei käteen jää mitään erossa (avoliitosta).
ja niinkuin edellä sanottiin niin ei avioliitto välttämättä takaa sitä että itselle jää jotain. ehkä kannattaisi luottaa siihen kumppaniinkin sen verran että eron sattuessaoli naimisissa tai ei hän voisi auttaa jotenkin "vähävaraisempaa". koska sehän on selvää että kotiäidille ei omaisuutta tai rahaa paljoakaan kerry.
maailma toki on nykyään mikä on, mutta itse en aijo päätäni sillä vaivata ja haluan kolhuista huolimatta luottaa siihen että on joku jossain joka haluaa auttaa kun maailma ympärillä tuntuu luhistuvan.

 

Sitäkin oon vaan miettinyt että kuinka paljoon sitä eron sattuessa oikeasti edes olisi oikeutettu kun ei nyt pysty paljon rahaa likoon laittamaan, miltei vaan kauppalaskujen verran. Eli tavallaan siivellähän tässä elellään.... :heart:

 

sama täällä kuin aloittajalla! PAkko kai mennä naimisiin tulevaisuuden varalle :snotty:

 

onko ap tai muut samanhenkiset miettineet sitä tai keskustelleet miestensä kanssa että miltä miehestä tuntuu(siis jos miehellä on se omaisuus/rahaa)se että ajattelette menevänne naimisiin osasyynä se että haluatte turvata oman elämänne rahallisesti jos ero tulee.
siis tarkotan sitä että nyt vuosien varrella minulle on valitettavasti tullut 2 eri kuolinpesää jaettavaksi.siis toinen on jakamaton vielä ja toinen on jettu puoliksi. eli omaisuutta on tulossa ja on jo vähän olemassa.(kuolinpesiä ei vielä ollut kun menimme naimisiin) jos tilanne ois toinen ja mentäisiin nyt naimisiin vasta ja saisin tietää että mieheni haluaa turvata tulevaisuutensa näin,loukkaantuisin kyllä.tulisi mieleeni etteikö hän muuta haluakkaan minusta.
entäpä te jos tilanne olisi toisin päin?
mitä jos sinulla olisi omaisuutta ja korkeampi palkka vaikka ja mies haluaisi nyt naimisiin turvatakseen tulevaisuutensa?miltä se tuntuisi?
minusta kannattaisi keskustella kumppanin kanssa tästä ja ratkaista jotenkin muuten tämä "ongelma" kuin menemällä naimisiin.

 

Kotiäitiys ja avoliitto ja vielä vaijn juoksevien kulujen amksaminen omaisuus miehen nimissä ei kuulosta hyvältä yhtälöltä. Vaikka joku täällä puhuukin rakkaudesta ja muut asiat toissijaisiksi kannattaa kuitenkin miettiä omaa turvaa. Vaikka kuinka tällä hetkellä ollaan ikuisesti yhdessä, tosiasia on että puolet liitoista päättyy eroon.

Ei varmaan ole maailman kauhein asia, jos ei ole mitään jos ero tulee, mutta paha asia kuitenkin. Jokainen varmasti ymmärtää, että pelkillä sossuntuilla ei (välttämättä) pitkälle pötkitä. Töitä ei kanssa heti löydy. Ja sitte perusasioiden hankkimiseen uppoaa rahaa. vaikkei kalleinta tai edes keskihintaista hanki.

 

eikö kumppaniin sitten voi luottaa?
koska on hassua ajatella niin että menen tästä naimisiin osasyynä se että saan turvattua oman elämän eron tullessa...siis miksi tehdä lapsia ja olla yhdessä jos pitää valmiiksi miettiä tuollaiset että mitä teen kun ero tulee.
yhdellä tuttava pariskunnalla oli oikein tapana puhua että "sitten jos erotaan..." lopulta he sitten erosivatkin.
musta kun tuntui että ainakin heidän kohdallaan saattoi eron osasyynä olla juuri se että he olivat varautuneet siihen.

 

Kun mä erosin exmiehestä (elettiin siis avoliitossa) sain mukaani lapsen tavarat, kaksi hyllyä ja stereot. Joten kokolailla tyhjänpäälle jäin, miehelle jäi kaksi autoa, asunto, kodin irtaimisto ja säästötileillä lepäävät rahat. En enää ikinä ota samaa riskiä: tyhjästä on paha nyhjästä ja stressi oli valtava kun mitään ei ollut eikä rahaa mitään hankkia. Lapsen kanssa kuitenkin muutin, eli halusin lapselle asiallisen elinympäristön. Tulipahan koettua, ei enää toista kertaa.

 

\

eikö kumppaniin sitten voi luottaa?
koska on hassua ajatella niin että menen tästä naimisiin osasyynä se että saan turvattua oman elämän eron tullessa...siis miksi tehdä lapsia ja olla yhdessä jos pitää valmiiksi miettiä tuollaiset että mitä teen kun ero tulee.
yhdellä tuttava pariskunnalla oli oikein tapana puhua että "sitten jos erotaan..." lopulta he sitten erosivatkin.
musta kun tuntui että ainakin heidän kohdallaan saattoi eron osasyynä olla juuri se että he olivat varautuneet siihen.

Kaikilla ei ole niin hienoa suhdetta kuin SInulla. Luottaa toki pitää mutta on hyvä silti pitää omasta turvallisuudesta huoli. Jopa ihmisiä, jotka eivät ole varautuneet eroon, eroavat.

 

Asuin edellisen kanssa 10 vuotta avoliitossa jonka jälkeen menimme naimisiin.sen jälkeen suhteemme lopahti ja mies piti minua varmana tapauksena olimmehan naimisissa. Alkoi hänen "juoksuaikansa" ja sen mukana tuli pettämiset ja muut reissut. Erossa minulle jäi lapset ja heidän sänkynsä sekä kirjoituspöytänsä ja muu heille kuuluva tavara. Miehelle jäi talo kaksi autoa ja yritys, hänellä oli vara palkata kallis asianajaja ja minun piti tyytyä oikeusavustajaan kun sen sai ilmaiseksi. Että ei se avioliitto takaa aina sitä onnea ja maallista mammonaa.

 

\

Asuin edellisen kanssa 10 vuotta avoliitossa jonka jälkeen menimme naimisiin.sen jälkeen suhteemme lopahti ja mies piti minua varmana tapauksena olimmehan naimisissa. Alkoi hänen "juoksuaikansa" ja sen mukana tuli pettämiset ja muut reissut. Erossa minulle jäi lapset ja heidän sänkynsä sekä kirjoituspöytänsä ja muu heille kuuluva tavara. Miehelle jäi talo kaksi autoa ja yritys, hänellä oli vara palkata kallis asianajaja ja minun piti tyytyä oikeusavustajaan kun sen sai ilmaiseksi. Että ei se avioliitto takaa aina sitä onnea ja maallista mammonaa.

ei toki takaa. Mutta jos miehen nimissä asunto ja nainen maksaa juoksevat menot ruoan ja lasten vaatteet yms. niin erossa on aika hankala saada taloudellista turvaa. SIksi kannataa ylipäätään yrittää säilyttää edes jonkin verran taloudellista riippumattomuutta.

 

Enpä minä ainakaan ole ajatellut tyhjän päälle jäädä jos ero tulisi!Avoliitto meilläkin.Minä maksan lainat,mies muut laskut.Asuntolaina molempien nimissä jne.Olen säilyttänyt kuitit kaikesta vähänkin arvokkaammasta,että voin sitten todistaa maksaneeni omasta pussista.Autot on kaikki miehen nimissä,mutta se ei edes haittaa.Hän joutuu maksamaan kustannuksetkin,ja eron sattuessa,tuskin edes tarvitsisin autoa
Mutta tosi on,että jos ei mitään nimissäsi ole,ja rahasi menevät ruokiin,niin tyhjänpäälle jäät jos eroatte!Että kannattaisi edes jotenkin turvata omaa toimeentuloaan :\|

 

mutta kysymys kuuluu.kannattaako mennä naimisiin siksi että saa taloudellista turvaa?
luulisin että keskustelu miehen kanssa tästä voisi auttaa.
juuri niinkuin edellisissä vastauksissa kannattaisi varmaan yrittää laittaa kuitit talteen ja esim. auton maksuun tarvitaan paljon, autovero,vakuutukset,itse autolainan maksu.
meillä oli näin edellisen auton kanssa: miehen omistuksessa oli auto jonka toinen haltija minä olin eli mies maksoi autolainan ja veron ja minä vakuutukset (laina 150e/kk,vero 34e/kk...vakuutukset noin 178e/2kk)
siis näillä ei sinänsä ollut merkitystä mutta kannattaa puhua miehen kanssa ja sopia vaikka niin että jos sinä maksat esim. sähkölaskun niin hän samalla summalla osallistuu ruokalaskuun.
toisaalta aika hassua että sinä kuitenkin maksat ap ruuan jolla te elätte..kun autolla ei oikein voi elää.mutta sekin on taas asia erikseen,mutta paistoi vaan jotenkin läpi niinkuin pitäisit omaa panostasi huononpana...?
jos ihan tosissaan haluaa ylimääräistä jota laittaa säästöön tai jolla ostaa itse jotain arvokkaampaa niin eipä sitä rahaa taida saada muuten kuin tekemällä töitä.
itsellä kotona 2,5v ja 8kk ja jaan mainoksia kaksi kertaa viikossa iltaisin ja vkl:na.palkka ei ole häävi mutta jos laittaisin säästöön kaikki niin kyllä sitä vuodessa jo kertyisi kivasti.(käteen jää kuussa noin 100e,vuodessa ehkä noin 1200e)

 

\

jos ihan tosissaan haluaa ylimääräistä jota laittaa säästöön tai jolla ostaa itse jotain arvokkaampaa niin eipä sitä rahaa taida saada muuten kuin tekemällä töitä.
itsellä kotona 2,5v ja 8kk ja jaan mainoksia kaksi kertaa viikossa iltaisin ja vkl:na.palkka ei ole häävi mutta jos laittaisin säästöön kaikki niin kyllä sitä vuodessa jo kertyisi kivasti.(käteen jää kuussa noin 100e,vuodessa ehkä noin 1200e)

Mä en ymmärrä tätä. Siis että jos mä hoidan kotona lapsia täytyy mun silti tienata samaan aikaan rahaa jos itselleni jotain haluan: ikään kuin yksin olisin lapset tehnyt? Mun exmieheni joskus jopa väläytti, että jos ja kun lisää lapsia halutaan tehdä, mun pitää säästää sitä varten että mulla on vara uudelleen jäädä kotihoidontuelle (etten siis hänen siivellään elä). Tästä tuli iso kompastuskivi meillä, ilmoitin että mä voin kiitos tehdä sitten tulevat vauvat ihan yksinäni tai jonkun muun kanssa, mutta tälläiseen sopimukseen en ala.
Jotenkin kun lukee näitä juttuja en enää yhtään ihmettele kun eräskin ystäväni jonka miehellä on kuukausipalkka kolme kertaa sen mitä omallani huokailee ettei naisen nykyään ole vara tehdä lapsia. Ei varmasti, jos samaan aikaan pitää maksella puolet lainoista, autoista ja ruokakuluista, ettei kummankaan rahoja vaan toinen käytä omiin tarpeisiinsa.

 

Moikka,

Meillä avoliittoa takana reilu 12v (ukko ei halua naimisiin). Yhdessä ostettu velkainen okt, omat autot molemmilla. Talo on puoliksi molempien nimissä, koska en todellakaan aio jäädä tyhjän päälle, jos ero tulee. Mä maksan kauppajutut kaikki ja siksi maksan vähempi asuntolainaa, koska sillon ei tarvi pallotella rahoja moneen kertaan tililtä toiselle. Molemmat ollaan toistaiseksi oltu tyytyväisiä käytäntöön.

-PiituLiina74

 

sepä on helpommin sanottu kun tehty

 

Jätän jossittelut pois ja kerron asiat asioina.

Ensinnäkin naimisiin mielestäni mennään rakkaudesta ei omaisuuden takia.

Jos avoparilla on lapsia, kannattaa tehdä ainakin testamentti, koska kolareitakin voi sattua ei vain eroja tms. Oman perheen ja lasten tulevaisuuden takia. Omaa testamenttia voi muuttaa tai testamentin voimassaolon lopettaa halutessaan milloin vain.

Totuus asiasta:
Säädökset lesken perimysoikeudesta koskevat aviopuolisoita, sekä henkilöitä, joiden parisuhde on virallistettu syyskuussa 2001 eduskunnassa hyväksytyn parisuhteiden virallistamista koskevan lain perusteella. Avopuolisot eivät peri toisiaan, eikä heitä koske lesken oikeus hallita jäämistöä. Avopuolisoiden keskinäinen perintö on erikseen turvattava testamentilla.

Mikäli perittävältä ei ole jäänyt lapsia eikä perintöoikeuteen oikeutettua puolisoa, siirtyy perintöoikeus toiselle perillisryhmälle, eli perittävän vanhemmille. Mikäli toinen vanhemmista on kuollut, jakavat perittävän sisarukset hänen puoliskonsa. Mikäli molemmat vanhemmat ovat kuolleet, siirtyy perintö kokonaisuudessaan perittävän veljille ja sisarille. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat aina hänen jälkeläisensä. Myös tässä perillisryhmässä sijaantulo-oikeus on rajaton.

Ensimmäinen perillisryhmä:
rintaperilliset ja heidän jälkeläisensä

Toinen perillisryhmä:
perittävän vanhemmat, sisarukset ja näiden jälkeläiset

Kolmas perillisryhmä:
perittävän isovanhemmat, sedät, enot ja tädit

Neljäs perillisryhmä:
Valtio

Näin se homma etenee eli Valtiokin ajaa avopuolison edelle...

kysyttävää?

 

Piti vielä sanoa...

Mielestäni kodin yhteisiä kustannuksia kuuluisi maksaa yhdessä tasapuolisesti.


Meilläkin aikoinaan avoliitossa maksettiin yhdessä yhteiset kulut. Itse osallistuin niihin enemmän, mikä oli loogista, koska palkkani oli huomattavasti avovaimoa suurempi.

Kun yhteiset kulut oli hoidettu voi ostella mitä tarvitsee....

 

aikasemmissa kirjotuksissa yritin vaan miettiä mitä ite tekisin jos oisin tollasessa tilanteessa tai meillä oli omat rahat...mutta kun meillä ei ole...yhteinen tili mistä menee laskuihin jne...kattomatta kummanko tililtä menevät ja onnen pekka kun olen saan suht säännöllisesti ostaa itselleni mitä kaipaan tai haluan(kohtuuden rajoissa tietenkin)mutta hankin tuon työn periaatteessa siksi että voisin tehdä muutakin kuin olla kotona ja myöskin kun tiedän että kaikkien laskujen,velkojen jälkeen meihen palkasta ei paljokaan jää yli ei sillä kauheasti juhlita ja viimeksikin laitoin oman palkkani ostaessani vuorokauden kylpylästä meille. oma mieheni oli työn alussa sitä mieltä että en tarvitse sitä rahan puolesta mutta halusin itse näin. mutta yritin vaan sanoa tolla säästöjutulla että jos miehen omaisuus on miehen eikä oo erikseen sovittu että se on yhteinen..eli esim. siskoni halusi miehensä kanssa eri rahat,kummallekkin omansa vaikka sisko on paljon pienenpi tuloisempi,eli miehelle olisi yhteinen omaisuus ja rahat käyneet mutta sisko itsenäisyyttään halusi rakentaa omaa omaisuutta ja sitä tarkoitin että jos ITSE HALUAA säästää itselleen.
ja niinkuin edellä oli kirjoitus avopuolison perintäoikeudesta jota periaatteessa ei ole niin kannattaa kuitenkin miettiä muuta vaihtoehtoa kuin naimisiin meno.
ELI KIRJOITUKSESSANI SÄÄSTÄMISESTÄ JA OSALLISTUMISESTA LASKUJEN MAKSUUN EN TARKOITTANUT ALENTAA KOTIÄIDIN TYÖTÄ VAAN TARKOITUS OLI KANNUSTAA SIIHEN ETTÄ JOS HALUAA ERILLISTÄ OMAISUUTTA KUIN MIEHEN KANSSA TAI SÄÄSTÖRAHAA JOHONKIN ITSENSÄ HEMMOTTELUUN ON ESIM. OSA-AIKA TYÖ HYVÄ SIINÄ,VAIKKA TIEDÄN ITSEKKIN ETTÄ SE VOI OLLA RANKKAA.
MUTTA ENITEN ITSE LUOTTAISIN SIIHEN ETTÄ PUOLISO/KUMPPANI EI VIE "TUHKIA PESÄSTÄ" JOS ERO TULEE,VARSINKAAN SILTÄ JOKA LAPSET PÄÄASIASSA HUOLTAA.MUTTA MIESKIN KÄY TÖISSÄ PÄÄASIASSA TURVATAKSEEN PERHEEN ELÄMÄN.MUTTA NÄMÄ ASIAT ON KYLLÄ PUOLISOSTAKIN KIINNI.

 

Taloudellisista syistä ei mennä naimisiin. Mutta silti on hyvä huomata ja turvata ooma selustakin. Ero on harvoin kovin auvoinen.

 

\

Taloudellisista syistä ei mennä naimisiin. Mutta silti on hyvä huomata ja turvata ooma selustakin. Ero on harvoin kovin auvoinen.

Just mutta entä jos mies haluaa avioliittoon mennessä avioehdon omaisuuteensa ja naisella ei ole mitään mahdollisuuksia millään muodolla niin melkeinpä on sama kuin olis avossa