S
Surullinen äiti
Vieras
Meillä on ysiluokkalainen joka ei hoida kouluaan, ei noudata kotiintuloaikoja ja käyttäytyy muutenkin erittäin epätoivottavasti. Kaikkea on kokeiltu, hyvällä ja pahalla, niin kotona kuin koulussa (mm. luokanvaihto, extratuki opolta ja kuraattorilta) ja lastensuojelukin on mukana. Viimeksi väläyteltiin mahdollisuutta avohuollon sijoituksesta tukitoimena ja minusta äitinä alkaa tuntua että se olisi ainoa vaihtoehto tähän, joku stoppi hommaan on saatava.
Tilanne vaikuttaa koko perheeseen (pienempiin sisaruksiin) ja oma jaksamiseni alkaa olla nollassa tuon teinin toilailujen takia.
Kamalaltahan se tuntuu oma lapsensa ehdottaa laitettavaksi laitokseen mutta jos siitä olisi apua että saisi peruskoulun päättötodistuksen ja jatko-opiskelupaikan ja elämänsä mallilleen niin hyvähän se olisi. Toisaalta ajatuskin siitä että voisi nukkua edes yhden yön rauhassa pelkäämättä missä teini menee, koska tulee, mitä tekee yms. houkuttaa kovastikin.
Teinillä olen koittanut pitää kuria: on kotiintuloajat (joita ei noudata, eikä vastaa puhelimeen tms.), on koitettu karsia etuisuuksia; puhelin pois, rahahanat kiinni, huoneen ovi irti (seurauksella etten ainakaan saa häntä ikinä kiinni ja rahaa vaikka varastaa jostain), on koitettu kotiarestia (ei mitään apua, milläpä pidän itseäni isompaa väkisin kotona ja jos yritän niin käy päälle).
Lisäksi on täydellisen välinpitämätön: Hävittää jatkuvasti tavaroitaan (mm. koululaukku, avaimet), saattaa jättää ulko-ovet selälleen lähtiessään tai tullessaan kotiin, huone on kuin kaatopaikka, jos esim. etsii kuivausrummusta omaa vaatettaan saattaa heittää muut puhtaat kuivat vaatteet lattialle ja jättää siihen.
On ollut tekemisissä muutaman kerran myös poliisin kanssa (näpistelyä, varastelua). Yhtään luottoa mulla ei lapseen / nuoreen ole, olen valmistautunut melkein mihin vaan seuraavaksi.
Kamalaa esimerkkiä näyttää pienemmilleen ja tekee koko perheestä hermoraunioita. Ihan kaikkea en ole voinut väärin tehdä kun perheen muut lapset ovat ns. normaaleja, kaksi muuta teini-ikäistäkin ihan vastuullisia "kunnon ihmisiä", tämä yksi koettelee.
Olen aivan loppu ja hävettää, surettaa, pelottaa, ahdistaa. Tänään palaveeraan lasun työntekijän kanssa ja meinaan tuosta sijoituksesta kysellä enemmän. Olenko kamala ihminen?
Tilanne vaikuttaa koko perheeseen (pienempiin sisaruksiin) ja oma jaksamiseni alkaa olla nollassa tuon teinin toilailujen takia.
Kamalaltahan se tuntuu oma lapsensa ehdottaa laitettavaksi laitokseen mutta jos siitä olisi apua että saisi peruskoulun päättötodistuksen ja jatko-opiskelupaikan ja elämänsä mallilleen niin hyvähän se olisi. Toisaalta ajatuskin siitä että voisi nukkua edes yhden yön rauhassa pelkäämättä missä teini menee, koska tulee, mitä tekee yms. houkuttaa kovastikin.
Teinillä olen koittanut pitää kuria: on kotiintuloajat (joita ei noudata, eikä vastaa puhelimeen tms.), on koitettu karsia etuisuuksia; puhelin pois, rahahanat kiinni, huoneen ovi irti (seurauksella etten ainakaan saa häntä ikinä kiinni ja rahaa vaikka varastaa jostain), on koitettu kotiarestia (ei mitään apua, milläpä pidän itseäni isompaa väkisin kotona ja jos yritän niin käy päälle).
Lisäksi on täydellisen välinpitämätön: Hävittää jatkuvasti tavaroitaan (mm. koululaukku, avaimet), saattaa jättää ulko-ovet selälleen lähtiessään tai tullessaan kotiin, huone on kuin kaatopaikka, jos esim. etsii kuivausrummusta omaa vaatettaan saattaa heittää muut puhtaat kuivat vaatteet lattialle ja jättää siihen.
On ollut tekemisissä muutaman kerran myös poliisin kanssa (näpistelyä, varastelua). Yhtään luottoa mulla ei lapseen / nuoreen ole, olen valmistautunut melkein mihin vaan seuraavaksi.
Kamalaa esimerkkiä näyttää pienemmilleen ja tekee koko perheestä hermoraunioita. Ihan kaikkea en ole voinut väärin tehdä kun perheen muut lapset ovat ns. normaaleja, kaksi muuta teini-ikäistäkin ihan vastuullisia "kunnon ihmisiä", tämä yksi koettelee.
Olen aivan loppu ja hävettää, surettaa, pelottaa, ahdistaa. Tänään palaveeraan lasun työntekijän kanssa ja meinaan tuosta sijoituksesta kysellä enemmän. Olenko kamala ihminen?
