Avo/avioliitto?

Hei,

Olemme kolmikymppinen pariskunta, vuosien avoliitto takana ja vuoden ikäinen yhteinen lapsi. Haluaisin naimisiin ja tehdäperheestämme virallisestikkin "oikean" perheen ,kaikille perheenjäsenille saman sukunimen jne.,mutta mieheni ei ole yhtään innostunut ajatuksesta......herääkin kysymys ,että miksei?? Hän on tyytyväinen avoliittoon ja voi harkita naimisiin menemistä sitten joskus tulevaisuudessa..........itsestä vain tuntuu ,että on jo odotellut tarpeeksi ja mieleen pakostakin hiipii ajatus ,että eikö toinen ole yhtä varma suhteen kestävyydestä,kun ei vielä(kään) ole valmis naimisiin.....
Pitää ottaa härkää sarvista ja yrittää keskustella (taas kerran) asiasta miehen kans....vielä ei vaan jaksa ,kun yleensä pahoitan vain keskusteluiden jälkeen mieleni....enkä kuitenkaan halua naimisiin ,niin että tunnen painostaneeni miehen siihen....

mitä mieltä olette? Pitäisikö olla tyytyväinen avoliitossa ja odotella vuosikaudet ,että milloin toinen on valmis naimisiin vai painostaa toista tekemään päästös suuntaan tai toiseen ?Annanko avioliitolle liikaa painoarvoa ,kun suhde kuitenkin toimii avoliitossakin hyvin?

Kommentteja......

 

Nämä ovat aika hankalia asioita, yhdessähän se ratkaisu pitäisi löytää.
Kerroit että miehesi puhuu naimisiin menosta "sitten myöhemmin". Minusta sinun ainakin kannattaisi selvittää ja vaatia häneltä vastaus mitä tuo myöhemmin tarkoittaa. Tiedän monia ihmisiä, jotka siirtävät asioita myöhemmäksi ajatellen että saapa ainakin taas hetken olla rauhassa ajattelemasta tuota asiaa, eikä tarvitse kuunnella kyselyjä ja painostusta, ajatuksena ehkä jopa ettei välttämättä koskaan. Sillä hetkellä moni ei kai ajattele että kyllähän tuo "myöhemmin" taas jossain vaiheessa eteen tulee.

Muuten olen ehkä huono neuvomaan ja auttamaan, koska omassa parisuhteessa meille kummallekin oli tärkee tuo naimisiin meno. Toisaalta en ehkä olisi voinut pidempää suhdetta ja lapsia harkitakaan, jos mies olisi ollut toista mieltä, mutta onneksi molemmilla oli sama ajatus.

Sitäkään en osaa sanoa kattaako muuten hyvää suhdetta rikkoa vain sen takia ettei toinen ehkä halua ollenkaan naimisiin. Yleensähän parisuhteessa joutuu aina jostain luopumaan, kannattaa miettiä omalta kohdaltaan mitä ne asiat ovat. Pyydä myös mieheltäsi selvitys miksi hän ei halua tai pelkääkö hän jotain. Voisit myös kysellä että millaiset häät hän haluasi. Toisillahan voi olla pelko isoista sukuhäistä tai muuta vastaavaa. Kerro omista tunteistasi ja siitä miksi sinä ehdottomasti haluasit naimisiin. Keskustelkaa ylipäätään mitä suhteeltanne haluaisitte ja mihin olette elämässänne tyytyväisiä.

Toivottavasti saatte jonkun ratkaisun yhdessä aikaan.

P.s. Voisithan vaikka ehdottaa miehellesi että päätätte jo hääpäivän, olkoon se vaikka vasta viiden tai kymmenen vuoden päästä, kunhan se on päätetty, siten kun se aika joskus koittaa, ei tarvitse enää miettiä. Me yhdessä päätimme päivän heti kihlauduttuamme. Kysyin mieheltäni kun hän kosi eli pyysi kihloihin, että tiedätkö mitä se minulle merkitsee, ja koska hän sanoi tietävänsä (tässä vaiheessa oli lupa perua), oli asia helppo "varmistaa" sopimalla hääpäivä vuosien päähän.

 

Mun mielestä annat ehkä avioliitolle liikaa painoarvoa, mutta toisaalta itse olen ikuinen skeptikko enkä ole koskaan halunnut naimisiin mennä.

Avioliitto ei mun mielestä muuta mitään, mutta ymmärrän kyllä tuossa vaiheessa kun on lapsi, että haluaisi koko perheelle yhteisen sukunimen. Ja olisihan sinunkin asemasi turvatumpi lakisääteisenä vaimona mm. kuoleman- ja sairastapauksissa. En sinuna painostaisi miestä enkä itsekään stressaisi asiasta, kun kerran liitto oimii hyvin nytkin!

Toisaalta vaikka häät lykättäisiin hamaan tulevaisuuteen, minusta sinun kannattaisi keskustella miehesi kanssa syistä miksi hän ei naimisiin halua. Mielestäni noinkin vakaan suhteen kohdalla luulisi jo tavallaan olevan ihan sama vaikka mentäisiin naimisiinkin asti, kun nyt jo olette monin tavoin yhtä sitoutuneita toisiinne. Varmistaisin kyllä keskustelulla ettei miehelläsi ole mitään epäilyksiä suhteen kestävyydestä, tai jos olette nuorena tavanneet niin ettei hänellä ole hinku päästä elämään sitä nuoruutta uudelleen tms... Ettei hän vältä häitä siksi että pysyisi jokin helppo takaportti mistä pääsee tarpeen tullen livistämään. Toivottavasti ymmärsit pointtini =)

Luultavasti miehelläsi on vain jokin tyypillinen miesten asenne avioliittoa vastan, tuskin siihen sen kummempaa syytä on! :hug: Ja sitäpaitsi miehen mielestä häät ovat todennäköisesti vain täysin turha menoerä kun tilanne on sama ilman niitäkin. Eikä ole kuitenkaan mikään ihan pieni menoerä..

 

Meillä ei ole vielä lapsia mutta ollaan puhuttu lapsista nyt paljon. Ollaan oltu yhdessä viisi vuotta ja noin kolme vuotta sitten ekan kerran puihuin kihloihin menosta mutta ei siitä sen kummempaa..

Tänä kesänä sitten kysyin ihan suoraan että miksi et halua mennä kihloihin? Sain vastaukseksi että miksi pitää ostaa sormus merkiksi että rakastaa, rakastaa hän ilman sitä sormustakin, keskustelu jatkui siitä ja ilmeni että hänen mielestä avioliitto on "uskonnollista hömppää" eikä hän usko jumalaan...

En tiedä kyllä vieläkään mitä ajattelisin tuosta asiasta mutta olen antanut asian olla, avioliitto on tietenkin juuri kuolintapauksissa yms. "tärkeä"..

Voihan siellä taustalla olla jokin muukin asia ku että haluaa jättää pakokeinon..

 

Juu voihan siellä taustalla toki olla vaikka mitä, en tarkoittanut että mies haluaisi jotain takaporttia välttämättä pitää auki, kunhan pohdin mahdollisuuksia. Usein se on varmaan miehille juuri aivan turha tuo avioliitto kun samalla lailla voi elellä ilman sitäkin, ja joillekin harvoille saattaa olla kyse jostain lopullisen sitoutumisen kammosta. Varmaan ap:n tapauksessa kyse kuitenkin jostain muusta kun on vakaa suhde ja lapsikin jo. =)