Avioliitto paranee vanhetessaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tanja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tanja

Vieras
Vietettiin juuri neljättä hääpäivää, 7 vuotta olemme olleet yhdessä. Yksi lapsi on meillä (toivomme jossain vaiheessa niitä lisää). On ollut ihana huomata, että suhteemme lujittuu koko ajan. Tulee sellaista harmoniaa. Kun riidellään, sanat sinkoilee, mutta nopeasti sovitaan.

Ihanaa olla rakastunut!

T: Vaimo 27v

p.s. onko muita, joilla tällaisia kokemuksia? :)
 
Toisinaan tuntuu niin hyvältä, toisinaan taas ei ja sitten ku on riidelty ja sovittu niin taas RAKASTETAAN ja lujaa!
OLETTEKO MUUTEN KUULLEET MAMBAN;PARANISKO VAIMO VAIHTAMALLA
http://www.mamba.fi/albums/samples/14_04.mp3
 
Eipä ole samanlaisia kokemuksia =( Ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä joista seitsemän naimisissa. Nyt tuntuu että ollaan täydessä umpisolmussa, todennäkösesti ero tulossa =( Anoppi vihannut mua siitä lähtien kun mentiin naimisiin ja nyt saa ilmeisesti meille eronkin aikaiseksi..kuulostaa hullulta, mutta en nyt jaksa koko juttua selittää =/
 
Me ollaan oltu naimisissa reilut 3 vuotta ja yhdessä kohta kymmenen ja kyllä tähän mennessä ainakin täytyy sanoa, et avioliitto paranee. Koko ajan tulee lisää yhteenkuuluvuden tunnetta ja niitä pikku rakastumisia aina uudelleen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hanna:
Eipä ole samanlaisia kokemuksia =( Ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä joista seitsemän naimisissa. Nyt tuntuu että ollaan täydessä umpisolmussa, todennäkösesti ero tulossa =( Anoppi vihannut mua siitä lähtien kun mentiin naimisiin ja nyt saa ilmeisesti meille eronkin aikaiseksi..kuulostaa hullulta, mutta en nyt jaksa koko juttua selittää =/

Anoppi ei ole meillä tän tason ongelma, mutta muuten meillä sama tilanne. En enää jaksa sitä, että tänäänkin mies lasten kuulle puhui, että isi ja äiti eroaa ettei tarvi riidellä aina. Lässytti siinä sitten lapsille kaikennäköistä (ovat 2 ja 4 v!) miten ero hoidetaan. Esikoinen järkyttyi ja minä myös, vaikka tavallista on, että seuraavana päivänä pyytelee anteeksi ja olettaa, että ymmärsin ettei ollut niin kamalan tosissaan... Nyt kuitenkin oli ties kuinka mones kerta kun puhui erosta ja viittasi, että mulla on korvien välissä vikaa kun en näe mikä helmi hän on. Eka kerta oli kun puhui lasten kuullen ja nyt musta tuntuu, ettei tää leikki voi jatkua enää. Olo on surullinen. En aio roikkua miehessäni. Mä rakastan kyllä, mutta en tykkää tavasta jolla ns. "rakastaa mua". Eipä oo ikinä esim. ottanut kainaloon kun mua itkettää.

 

Similar threads

Yhteistyössä