Avioliitto ilman seksiä?

Et vissiin sen vertaa tiedä, että aamun seisokki ei liity millään tavalla seksin haluamiseen?

Mitä mies siis tekee, jos esim. aamulla huomaat hänen aamuseisokin ja alat lähentelemään? Suuttuuko? Vai eikö hänellä kerta kaikkiaan seiso?

Itse olin nuoruudessa semmoisessa suhteessa jossa miehellä kyllä seisoi jos sitä hieroi ym. mutta siltikään hän ei vain halunnut. OIli kyllä niin turhauttavaa, että oli pakko lopettaa se suhde, vaikka muuta ongelmaa ei oikeastaan siinä suhteessa ollut.
Tai ehkä oli? Ehkä se seksittömyys oli vain seuraus, ja ongelma oli joku ihan muu? En tiedä, mutta tuommoiseen en vain suostuisi!

Onko miehesi aina ollut tuollainen? Kuinka usein suhteen alussa harrastitte?

 

[QUOTE="Vieras";27960520]Et vissiin sen vertaa tiedä, että aamun seisokki ei liity millään tavalla seksin haluamiseen?[/QUOTE]

Ehe ehe, niinpä niin... Onneksi en tuossa viestissä kirjoittanutkaan että mies ei halunnut seksiä vaikka seisoikin. Idiootti

Mutta silloin on helpompi alkaa haluttaa kuin jos värkki on vain velttona eikä suostu yhteistyöhön. Se nyt on turhauttavaa molemmille osapuolille.

Plus että voisi se mies (jos yhtään piittaa avioliitostaan) antaa edes joskus vaikka ei itseä panetakkaan. Niinhän naisenkin "pitää" tehdä. No, ei pidä, mutta miksi ihmeessä joku haluaa satuttaa ja tehdä elämän vaikeaksi omalle rakkaalleen?

 

Voitko ap elää loppuikäsi tuolla seksin määrällä? Miltä tuntuu ajatella että aika menee 10 tai 20 vuotta eteenpäin, eikä tilanne ole muuttunut miksikään (jos miehellä on heikko libido niin se 99.9% varmasti ei mihinkään muutu)? Jos ajattelet tuonne 10 vuoden päähän hyvin ahdistuneena etkä voi edes kuvitella eläväsi loppuikäsi ilman seksiä, niin ei ole kuin yksi vaihtoehto ja sen tiedät itsekin. Raha ja elintasokaan ei korvaa onnellista elämää, ja jos sinusta tuntuu että elämästäsi puuttuu jotain tärkeää niin on oma asiasi päättää kumpi on tärkeämpää, raha vai se onnellisuus.

T: 2 pihtarimiestä jättänyt, hetkeäkään en ole katunut. Turha hurskastella jollain "seksi ei ole tärkeintä", sillä jos se jollekulle on tärkeää niin se on, ja sen puute pilaa lopulta kyllä suhteen mahdolliset hyvätkin puolet.

 

Mutta silloin on helpompi alkaa haluttaa kuin jos värkki on vain velttona eikä suostu yhteistyöhön. Se nyt on turhauttavaa molemmille osapuolille.

Plus että voisi se mies (jos yhtään piittaa avioliitostaan) antaa edes joskus vaikka ei itseä panetakkaan. Niinhän naisenkin "pitää" tehdä. No, ei pidä, mutta miksi ihmeessä joku haluaa satuttaa ja tehdä elämän vaikeaksi omalle rakkaalleen?

Miehelle nyt vaan on kohtuullisen paljon hankalampaa harrastaa yhdyntää ilman halua kuin naiselle.

 

[QUOTE="akka";27960340]Parisuhteeseen kuuluu seksi.
Jos toinen ei halua eikä anna käydä luvan kanssa vieraissa niin ainoa vaihtoehto on jatkaa seksittömässä avioliitossa tai ottaa ero.[/QUOTE]

Kyllä näin on. Olisi hirveää elää puutteessa ja tulla jatkuvasti torjutuksi. Olisi myös todella törkeää kumppanille evätä häneltä seksinsaanti, jos ei anna ja lupa ei ole vieraissa käydä.
Oma sormi ei pitkässä juoksussa ole mikään korvike. Seksi on seksiä.
Itse vaatisin tilanteeseen muutoksen tai harkitsisin eroa. Kämppäkaverihan tuollainen mies on. Tai ystävä. Ei rakastaja-aviomies.

 

Mulla on takana yksi n. vuoden kestänyt suhde. Viimeisten kuukausien aikana mies vetäytyi täysin seksistä. Taisi vähän potenssiongelmiakin olla. Enemmän ehkä kuitenkin pääkopan puolella joku asia erilailla, kun ei haluttanut.

Useamman kerran kun yritti lähestyä (usein ihan vain läheisyyden tarpeen takia), kaveri kiemurteli toiselle puolelle vuodetta tai läksi vessaan tai iltapalalle yms., pois sängystä. Osittain tunsi itsensä näissä tilanteissa täysin epähaluttavaksi, ei tee hyvää itselle eikä parisuhteen rakennuspalikoille (mun osalta luottamukselle).

Eihän siitä mitään tullut. Kyllä suhde tuohon kariutui, eikä kiinnostanut ottaa selvää, mistä on kyse.

 

[QUOTE="Vieras";27960566]Miehelle nyt vaan on kohtuullisen paljon hankalampaa harrastaa yhdyntää ilman halua kuin naiselle.[/QUOTE]

Niin..? Mutta jos nyt sattuu seisomaan vaikkei panetakkaan, niin kai silloin voisi vähän olla mukava naiselleen ja kuitenkin yrittää? Ei sen kai edes tarvi loppuun asti onnistua. Itse ainakin olisin tyytyväinen jo pieneen yrittämiseen.

Sen lisäksi mies voisi myös käyttää sormia, kieltä, apuvälineitä jne jne. Jos haluais olla mieliksi vaimolleen. Mutta kun ei halua, niin ei halua.

 

Viestin 31Vieras vielä täydentää. Minulle olisi tuossa suhteessa monesti riittänyt fyysinen läheisyys ja koskettelu. En kaivannut välttämättä joka kerta yhdyntää, eihän sitä itsekkään aina valmiina ollut rankan työviikon jälkeen. Karmeinta oli, että kaikki fyysinen läheisyys oli mahdotonta.

 

Minustakaan seksi ei ole tärkeintä, mutta jos pitkään kestänyt haluttomuus on asia, josta toinen ei ala edes puhumaan saati sitten asiaa jotenkin hoitamaan, niin on liitossa muutakin vikaa kuin seksin puute. Minun mielestäni missään nimessä ei kannata "antaa väkisin" jos itseä ei yhtään nappaa, siitä voi tulla oikeasti sellainen hyväksikäytetty ja huono olo ja stressiä on taas vaan lisää siihen seuraavaan kertaan. Haluttomuuden syitä taas ehdottomasti kannattaa alkaa purkamaan, ennenkuin liitto on hajoamispisteessä.

 

ei toimis ei. helpompaa ois ettiä kämppis jostain, ees asumiseen yhessä tarvi sekotta tunteita. parisuhteeseen kuuluu seksi. toki sairaus tai muu mikä voi estää tai tehä seksistä kivuliaan yms on ymmärrettävää mutta kaks tervettä ihmistä? seksi, mikä ihana tapa olla toisen lähellä.

 

[QUOTE="Vieras";27960489]Eipä kuule mitään velvollisuutta ottaa mitään selville jos panettaa kerran viikossa. Miksi et itse mennyt hoitoon nymfomaniasi kanssa?
Oot juuri tyypillinen mulle kaikki heti-akka. Jos ex:säsi veteli sua pitkin hampain aluksi niin useasti kunnes tajusi, että on suhteessa liikaa haluavan kanssa.
Kai sulla jumalauta kaksi (edes yksi) toimivaa kättä on millä vemputtaisit värkkiäsi silloin kun toinen ei halua?[/QUOTE]

se käsi ei korvaa sitä läheisyyttä! siinä taitaa kanssa olla yks itsekäs pihtari!

eikä se vedellyt pitkin hampain, vaan oikeasta halusta, eihän mies saa tahdon voimalla vehjettään pystyyn!

eikä sitä aina panettanut kerran viikossa,saatto olla parikin viikkoa ilman tyytyväisenä.



jokatapauksessa sillä vähemmän haluavalla ei ole mitään oikeutta määrätä YKSIN milalista seksiä on ja kuinka usein! kyllä sitä täytyy ajatella puolisoakin!
sitäpaitsi sen lisäksi että sekisä oli vain kun mies halusi,sen lisäksi se oli pelkkää sisään ulos vetoa ja sit ku ukko laukesi se oli siinä! mä sain orgasmin hyvällä tuurilla kerran kuussa tai joka toinen kuukausi! eikä kyse ole siitä ettenkö saisi orgasmia vaan siitä että miehelle riitti oma nautinto!

sitäpaitsi kun se halukkuus hävis yhtäkkiä,niin voi olettaa että siihen on joku syy.

sitten kun mies viimein parin vuoden jälkeen meni lääkäriin niin sieltä löytyi mm. heikentynyt glukoosin sieto, paastosokerit korkealla,lähes diabeteksen rajalla... se voi olla yksi vaikuttava tekijä. testosteronia ei vielä mitattu(sekin saattaa olal syynä heikentyneseen libidoon).

niin asia olisi aika eri jos alusta asti 2-4krt kuussa olisi riittänyt miehelle, sitten se ei edes olisi ollut ongelma, sitten se olis ollut oma valinta jos olisin siihen jäänyt.

niin ja asiastahan ei voinut keskustella,ei kertaakaan.

kyllä mulla oli torjuttu olo seksuaalisesti,fyysisesti,psyykkisesti ja emotionaalisesti.

sä itket kuinka susta tuntuu että toinen ei välitä.. ja ukko vaan katsoo sua hiljaa,mitään sanomatta! AINA. tämä oli se suurin ongelma.

tunsin itteni hyväksikäytetyksi mut otettiin esiin ku itteä panetti,mutta oliko mun tunteilla,tarpeilla väliä. EI.

ehkä on helvetin hyvä että se luuseri lähti mun elämästä. jospa löydän tilanne Miehen. sellaisen joka rakastaa...riitelee..sopii.. keskustelee.. näyttää tunteet. joku muusaa tuon jääkaapin .

-kiitos sulle että autoit avaa silmäni,ei sen ukon perään kannata itkeä.

 

miksei sitä voi olla ilmankin jos kerran muuta siat suhteessa on kunnossa.

 

Minustakaan seksi ei ole tärkeintä, mutta jos pitkään kestänyt haluttomuus on asia, josta toinen ei ala edes puhumaan saati sitten asiaa jotenkin hoitamaan, niin on liitossa muutakin vikaa kuin seksin puute. Minun mielestäni missään nimessä ei kannata "antaa väkisin" jos itseä ei yhtään nappaa, siitä voi tulla oikeasti sellainen hyväksikäytetty ja huono olo ja stressiä on taas vaan lisää siihen seuraavaan kertaan. Haluttomuuden syitä taas ehdottomasti kannattaa alkaa purkamaan, ennenkuin liitto on hajoamispisteessä.

Näin. Lisäisin tähän vielä sen, että homman voi hoitaa monella tavalla. Jos toista vaivaa haluttomuus, ei toisen tarvitse jäädä kokonaan ilman. Seksi parisuhteessa on seksuaalisten halujen tyydyttämisen lisäksi myös tapa ilmaista rakkautta sekä antaa läheisyyttä ja hellyyttä. Seksiin ei välttämättä tarvita yhdyntää, mutta on se eri asia kuin yhdynnän sisältävä rakastelu. Ei se muu seksi yhdyntää korvaa, mutta hoitaa suhdetta jonkin verran.

Jotkut ihmiset tarvitsevat muuta läheisyyttä pystyäkseen seksiin ja jotkut puolestaan tarvitsevat seksiä pystyäkseen muuhun läheisyyteen. Kiukkuisena ei hyödytä näistä asioista avautua, sillä sanamuoto ja sanaton viestintä on vaikeasti vastaanotettavaa. Seksuaalisuus on herkkä alua, jota täytyy lähestyä hienotunteisesti vaikka se vaikeaa olisikin.

Itselleni sairauden aiheuttama haluttomuus teki kuoren, jonka sisään vetäydyin. Josm ieheni ei olisi ollut ymmärtäväisesti tukenani, olisin sinne jämähtänyt. Se, että asiat muuttuivat pikkuhiljaa huomaamatta ja sopeuduin asiaa ensin muutosta tajuamatta aiheutti sen, että asian tajuaminen oli jonkinlainen shokki ja kriisin aihe. Pystyin pyrkimään tilanteesta ulos vasta, kun olin sairastumiseni pureskellut. Siihen asti tasapainoilin oudon tuntuisessa tilanteessa koittaen pitää suhteeni kunnossa. Sopivan kilpirauhaslääkityksen myötä ongelma on alkanut korjaantumaan, joten toivottavasti pian voin huokaista ja jättää vaikean vaiheen taakseni. Sekään ei nimittäin ole herkkua, että täytyy asennoitua seksiin, valmistautua haluamaan. Kroppa ei aina toimi yhteistyössä mielen kanssa, vaan aiheuttaa välillä katkeria pettymyksiä, molemmille.

 

[QUOTE="nonni";27960334]Meillä ei ole ollut seksiä yli kahteen vuoteen. Ja sitäkin ennen seksi liittyi monen vuoden ajan vain ja ainoastaan joko lapsen alulle laittamiseen tai sen ulos saamiseen Mulla ei ole minkäänlaisia haluja ja jostain syystä olen saanut rinnalleni miehen, joka silti haluaa olla kanssani. Meilläkin on (muuten) kaikki oikein hyvin; meillä ei riidellä, me pidetään hauskaa perheen kesken, harrastetaan ja nauretaan paljon.

Mä jäin miettimään sitä, että sanoit ongelman olleen aina. Ongelmasta huolimatta menit kuitenkin miehen kanssa naimisiin ja lapsiakin hankitte. Jollain tavalla olet siis aiemmin hyväksynyt asian. Mikä on muuttunut?

Sinun täytyy varmastikin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Et olisi ensimmäinen, joka eroaa seksittömästä liitosta. Et kuitenkaan olisi ensimmäinen, joka jää sellaiseen.

Entä suostuisiko miehesi pariterapiaan? Tai onko kysymys jostain fyysisestä tai psyykkisestä ongelmasta?

Asiasta kannattaisi varmasti keskustella muutenkin kuin "räjähtämällä" puolen vuoden kuivan jakson jälkeen. Silloin ehkä saattaa tahtomattaan esittää asian turhan syyttävällä tavalla, jolloin toinen menee helposti puolustusasemiin, eikä varmasti kerro enää tuntemuksistaan rehellisesti.[/QUOTE]

onko sulla mielestäsi oikeus kieltää mieheltäsi seksi. sinähän olet ainut jonka kanssa mies sitä saa harrastaa ja sinäkin sen mieheltä kiellät. millä oikeutat sen? seksi kuuluu avioliittoon.
vähän niin kun sanoisit miehelle että saa loppuelämänsä syödä vaan ja ainoastaan kinkkukiusausta ja sit ottasit yhtäkkiä sen kiusauksenki pois. mitä jää? nälkänen ja tyytymätön mies. joka joko pakenee tilannetta ennen pitkää tai tyydyttää nälkänsä salaa muualla..

ap:lle en osaa oikein mitään sanoa. pidempiä seksittömiä aikoja on tietysti kaikissa suhteissa. ite en osais elää täysin ilman. olisiko parisuhde terapiasta apua?

 

heluna > Todellakaan tuollaisen miehen perään ei kannata itkeä!

 

Ap:n kirjoitus kuin minun näppäimistöltä : /
Elämässä kaikki perus asiat on hyvin ja ollaan elämään tyytyväisiä, vain kammarin puolella on hiljasta. Ennen suhteemme oli hyvinkin viriili, mutta mitä on tapahtunut, ei jaksa enää ymmärtää!
Olemme asiasta puhuneet, vaan mies vetoaa työstressiin, väsymykseen jne. Mutta joka ilta tietokone ja pleikkari vetää pidemmän korren (niiden kanssa jaksaa valvoa ), kuin se, että hän tulisi viereeni sänkyyn. Paska fiilis harva se ilta...
Olenkin jo sanonut miehelle, että ostan kaalimadon petikaveriksi, mutta siitähän se meteli syntyi. Kuinka kehtaan edes tuollaista ääneen sanoa. Vaan himot ne on hiirelläkin sanon mä!!!!!

 

miksei sitä voi olla ilmankin jos kerran muuta siat suhteessa on kunnossa.

Asiat taikka siat... Mutta mieti, jos haluaa seksiä suhteessa, niin se on kuin sairaus joka kalvaa kun sitä ei ole. Ikävä kyllä.
Itsekiin koetan aina ajatella, että kaikkihan meillä on hyvin, olisin vaan tyytyväinen, vaan sitten tekisi mieli läheisyyttä ja seksiäkin, vaan sitä ei saa, se kuules katkeroittaa ihmistä!!

 

Suhteellisen hullulta akalta kuulostat, ehkä mies ahdistui moiset hirmun ja itkijän kanssa.

Aika väsynyttä ja murhaavaa sanoa toista luuseriksi ja anti-mieheksi sen takia ettei halua seksiä tai osaa puhua asioista haluamallasi tavalla.

[QUOTE="heluna";27960782]
niin ja asiastahan ei voinut keskustella,ei kertaakaan.

kyllä mulla oli torjuttu olo seksuaalisesti,fyysisesti,psyykkisesti ja emotionaalisesti.

sä itket kuinka susta tuntuu että toinen ei välitä.. ja ukko vaan katsoo sua hiljaa,mitään sanomatta! AINA. tämä oli se suurin ongelma.

tunsin itteni hyväksikäytetyksi mut otettiin esiin ku itteä panetti,mutta oliko mun tunteilla,tarpeilla väliä. EI.

ehkä on helvetin hyvä että se luuseri lähti mun elämästä. jospa löydän tilanne Miehen. sellaisen joka rakastaa...riitelee..sopii.. keskustelee.. näyttää tunteet. joku muusaa tuon jääkaapin .

-kiitos sulle että autoit avaa silmäni,ei sen ukon perään kannata itkeä.[/QUOTE]

 

Kyllä seksi kuuluu olennaisena asiana avio-liittoon,avo-liittoon,ja yleensäkin pari-suhteeseen.Kerran tai kaks viikos ei oo kiva juttu...

 

Mä olin tuollaisessa suhteessa pitkään. Purin hammasta, koetin kestää, ymmärtää, antaa aikaa ja tilaa. Olin ilman seksiä. Pidin avioliittoa tärkeämpänä. No, sitten se haluton mies yksi päivä yllätti, sillä olikin uusi halujen kohde... Joten siinä meni liitto, turhaan kärsin kaikki ne vuodet! Sen jälkeen oon oppinut sanomaan suhteille EI, jos ne ei ole sellaisia kuin haluan. Ja olen löytänyt myös suhteen, jolle sanoin kyllä. Tässä suhteessa on tarpeeksi seksiä.

 

Kyllä seksi kuuluu olennaisena asiana avio-liittoon,avo-liittoon,ja yleensäkin pari-suhteeseen.Kerran tai kaks viikos ei oo kiva juttu...

Tuota... Meille kyllä mun miehen kans riittää aivan hyvin kaks kertaa viikossa, ja tutkimusten mukaanhan suomalaiset avioparit harrastaa keskimäärin kerran viikossa seksiä. En usko, että he kaikki ovat tyytymättömiä seksielämäänsä. Mulle seksissä on tärkeää kiireettömyys ja oma rauha, ja kun talossa on pieniä lapsia, se ei joka päivä välttämättä ole mahdollista. Toki pikapanot silloin tällöin esim. kylppärissä ovat lukossa voivat olla hyvinkin kiihottavia

 

[QUOTE="aha";27962292]Tuota... Meille kyllä mun miehen kans riittää aivan hyvin kaks kertaa viikossa, ja tutkimusten mukaanhan suomalaiset avioparit harrastaa keskimäärin kerran viikossa seksiä. En usko, että he kaikki ovat tyytymättömiä seksielämäänsä. Mulle seksissä on tärkeää kiireettömyys ja oma rauha, ja kun talossa on pieniä lapsia, se ei joka päivä välttämättä ole mahdollista. Toki pikapanot silloin tällöin esim. kylppärissä ovat lukossa voivat olla hyvinkin kiihottavia [/QUOTE]

Varmasti näin onkin. Silti sanon että lähes 10 vuoden avioliitossa edelleen meille tuo olisi vähäinen määrä. Laatu ei ole heikentynyt vaan parantunut. Kaksi kertaa viikossa tosiaan olisi meille vähän koska n. 5 kertaa viikossa rakastelemme, välillä pikaisesti, välillä useita tunteja kerrallaan. Jo parin päivän tauko on meille vaikea.

 

[QUOTE="aha";27962292]Tuota... Meille kyllä mun miehen kans riittää aivan hyvin kaks kertaa viikossa, ja tutkimusten mukaanhan suomalaiset avioparit harrastaa keskimäärin kerran viikossa seksiä. En usko, että he kaikki ovat tyytymättömiä seksielämäänsä. Mulle seksissä on tärkeää kiireettömyys ja oma rauha, ja kun talossa on pieniä lapsia, se ei joka päivä välttämättä ole mahdollista. Toki pikapanot silloin tällöin esim. kylppärissä ovat lukossa voivat olla hyvinkin kiihottavia [/QUOTE]

Keskimäärin ei todellakaan tarkoita, että jokaisella olis just niin.

 

onko sulla mielestäsi oikeus kieltää mieheltäsi seksi. sinähän olet ainut jonka kanssa mies sitä saa harrastaa ja sinäkin sen mieheltä kiellät. millä oikeutat sen? seksi kuuluu avioliittoon.
vähän niin kun sanoisit miehelle että saa loppuelämänsä syödä vaan ja ainoastaan kinkkukiusausta ja sit ottasit yhtäkkiä sen kiusauksenki pois. mitä jää? nälkänen ja tyytymätön mies. joka joko pakenee tilannetta ennen pitkää tai tyydyttää nälkänsä salaa muualla..

Tää ketju ei tietysti ollut minusta, mutta vastaan nyt kuitenkin. Mun miehellä on lupa mennä hakemaan seksiä muualta. Ei vaan ole ainakaan vielä käyttänyt sitä mahdollisuutta. Meillä tilanteesta on keskusteltu avoimesti, kuten kaikista muistakin asioista. Mieheni rakastaa minua - uskomatonta varmasti, mutta totta - vaikka meillä ei olekaan seksiä, ja haluaa olla minun kanssani. Toki tämä asia voi muuttua, mutta ainakin vielä näin. Muille se tuntuu olevan suurempi ongelma kuin meille

 

Täällä alkuperäinen kirjoittaja. En haullakaan löytänyt aiemmin ketjua joten vastaan vasta nyt.

Alussa seksiä oli usein. Muutaman kerran jopa päivässä. Olemme ollut tosi nuoresta yhdessä ja kun mieheni meni armeijaan, lomilla harrastimme seksiä. Jossain vaiheessa hän ei halunnut edes joka viikonloppulomalla. Seksistä riitelimme jo armeijan jälkeen, koska minä halusin usein, mies harvemmin. Myöhemmin tajusin että minä olen AINA se joka tekee aloitteen ja ottaa seksittömyyden puheeksi. Asiasta on puhuttu välillä paljon, välillä vähemmän, on puhuttu kauniisti ja vähemmän kauniisti. Suurin ongelma lienee se, että haluan seksiä mieheni kanssa, en haluaisi pettää, mutten näe paljon vaihtoehtoja. Mies ei hyväksy tätä ja on sanonut jättävänsä minut jos sen teen. Mielestäni melko itsekästä myös häneltä... En oikeasti vaan tiedä mitä tehdä ja alan olla jo aika hajalla. Välillä on parempia aikoja kun en mieti asiaa, välillä taas tekisi mieleni huutaa ja itkeä