Avioliitto ilman seksiä?

Olemme naimisissa, alle 30-vuotiaita, lapset ja ammatit on hankittu. Asumme omassa (nojoo, pankin mut kuiteski) asunnossa ja kaikki on ihan hyvin siis elämässämme, PAITSI SEKSI! Siis siinäkään ei ole mitään vikaa silloin kun sitä on, ongelma onkin lähinnä määrässä, ei laadussa. Harrastamme mielestäni todella harvoin seksiä. Omasta mielestäni ja omiin haluihini nähden AIVAN LIIAN HARVOIN.

Asiasta on puhuttu, aina minä olen ottanut asian puheeksi, mies ei koskaan ota asiaa puheeksi.
Olen lihonnut vuosien varrella paljon, mutta ongelma on ollut aina, silloinkin siis kun olin vielä huomattavasti hoikempi ja paremman näköinen. Tästä on riidelty, riidelty ja riidelty, ja koitettu puhua ihan ystävällisestikkin.

Olen ehdottomasti pettämistä vastaan, mutta onko mulla enää vaihtoehtoja? En vaan vittu jaksa tätä enää! Onko se pettämistä jos oma mies ei anna, mistä sitä muuten saa? Miksi mun pitäisi tyytyä tähän, onko oikein pihdata sitten? Onko avioero sitten ainut vaihtoehto? Uskokaa pois, mä olen niin rikki tän asian kanssa. Ja meillä ei siis riidellä siitä kumpi on väsyneempi, kumpi tekee mitäkin kotitöitä, ei edes rahan käytöstä. Vaan aina riidanaihe on seksi. Ja siitäkin riidellään ainoastaan silloin kun oon taas aivan kypsä koko tilanteeseen. Parhaimmillaan oon ollu ilman seksiä puoli vuotta ja saman verran olin puhumatta aiheesta. Kunnes taas räjähdin. Ajattelin että kyllä se mies jossain vaiheessa haluaa, mutta miten kävi... Mieheni on ehdottomasti pettämistä vastaan, sanoo että siihen loppuu liittomme jos sen teen. Mitä mä sitten teen?

Sori sekava teksti ja kiitos kun sain avautua!

Nimim. nyt takana taas n. 2kk ilman

 

No mitä teillä tapahtui sen puolen vuoden aikana? Siis sä ehdottelit ja mies ei koskaan suostunut vai?

 

koita itsetyydytystä?

 

Siis en puhunut lähestulkoon mitään. Joskus jotain hyvin vähän, tyyliin jonkun siihen viittaavan vitsin tms. jonka joku tuttu oli esim. laittanu faceen. Odotin että mies ottais puheeks, et tietäis miltä musta tuntuu. Mut taiskin olla vaan onnellinen ku ei tarvinnu mitään aiheeseen liittyvää miettiä..

 

Harrastat omaa kivaa niinä kertoina kun mies ei anna, ja jos se ei riitä niin punnitset onko avioliittosi tärkeämpi kuin seksielämäsi.

 

No joo, sitähän on sit tullu harrastettua, mut ei jaksa enää. Kyllä se ois yhdessä paljon kivempaa.

 

On avioliittoni tärkeämpi. Ja ikävä sanoa, mutta en ilman miestä tulisi toimeen, ts. elintaso tippuis aika kivasti. Vaikka ei mies tosiaankaan huimia tienaa.

 

Mutta siis etkö sä ehdottanut seksiä tai "alkanut" lähennellä sun miestä puoleen vuoteen? Sä vastasit äsken jotain puhumisesta, mutta mitä tapahtuu, jos "käyt asiaan"?

 

Tutulta kuulostaa. Meillä on seksiä tällä hetkellä kerran kuussa, mikä saa oman pääni räjähtämään. Monet kerrat miettinyt, että keltä se on pois, jos käyn tyydyttämässä himoni muualla. Mies on tyytyväinen, kun en kerjää seksiä ja itse saan tyydytykseni muualta. Muuten suhde on erinomainen, himot ei vain enää kohtaa.

 

On avioliittoni tärkeämpi. Ja ikävä sanoa, mutta en ilman miestä tulisi toimeen, ts. elintaso tippuis aika kivasti. Vaikka ei mies tosiaankaan huimia tienaa.

Ah, se tyypillinen tarina. Nainen on loinen.

Jos olisin nainen niin häpeäisin oman sukupuolen puolesta.

 

[QUOTE="mies";27960124]Ah, se tyypillinen tarina. Nainen on loinen.

Jos olisin nainen niin häpeäisin oman sukupuolen puolesta.[/QUOTE]

Mikä sua vaivaa? Joka ketjussa haukkumassa palstan naisia tai naisia ylipäänsä.

 

Pyydä mieheltä lupa käydä vieraissa. Hänellä on tuskin mitään sitä vastaan.

 

Et ainakaan petä. Jos seksi on se tärkein juttu, lähdet ennemmin liitosta ensin. Kannattaa miettiä silti ensin asiat halki, oletko esim.tehnyt asian eteen muuta kuin "käskenyt miehen antaa"? Läheisyyttä, treffejä ja vastaavia kannattaa kokeilla... mies eikä nainen ole kone. Kyllä se miehelläkin psyyke vaikuttaa haluihin, vaikka aina sanotaan naisella vain olevan niin. Jostakinhan se johtuu ettei halua ja se tuskin on kenenkään painonnousu, ennemmin sanoisin että kyse on tavasta jolla asiasta on keskusteltu ja kuinka sitä on yritetty parantaa. Ero sitten se viimeinen vaihtoehto ja pettäminen ei lainkaan. Välillä on pitkässä suhteessa myös hoidella hommat ihan itse

 

Te jotka puhutte, että halut ei kohtaa ja "pakko" mennä vieraisiin... miten itsekkäitä te oikein olette?
Tehkää asialle jotain, yrittäkää itse hoitaa suhdettanne omalta osaltanne älkääkä heti olko menossa vieraisiin... tai erotakaa jos siltä tuntuu, mutta katsokaa ensin peiliin, voisko omassa käytöksessänne tai asenteessanne olla jotain, joka vie ne viimeisetkin halut? Ainakin näistä viesteistä vois niin päätellä, jos asianne esitätte samalla tavalla muka rakastamallenne ihmiselle, jonka pitäis olla teidän paras ystävä ja itsenne valitsema puoliso.

 

Kannattais miettiä mistä se johtuu. Onko mies aina ollut yhtä haluton vai onko asia muuttunut? Eli onko hänellä vain matala libido vai voiko johtua sairaudesta, stressistä jne.

 

Ei tuollaisella munattomalla ukolla mitään tee - potku persuksiin.

 

asia menee kyllä aika mielenkiintoiseksi, jos mies ei halua että hänen naisensa harrastaa seksiä, eikä hänen tarvitse tätä edes perustella. kukakohan se loinen nyt sitten oli?

jokaisella on lupa olla haluamatta seksiä ajoittain, tai joskus pitempäänkin. mutta silloin sen pihtaajan olisi syytä yrittää tehdä asialle jotain.

 

Kai moiselle on jokin syy? Seksitön liitto voi toimia siinä missä seksillinenkin, mutta jos toinen osapuoli vahvasti kaipaa fyysisyyttä, on se vaaratekijä liitolle mm.pettämisen mahdollisuuden takia.

 

onko testot mitattu? Tarvittaessa lääkehoitoa.

 

Meillä ei ole ollut seksiä yli kahteen vuoteen. Ja sitäkin ennen seksi liittyi monen vuoden ajan vain ja ainoastaan joko lapsen alulle laittamiseen tai sen ulos saamiseen Mulla ei ole minkäänlaisia haluja ja jostain syystä olen saanut rinnalleni miehen, joka silti haluaa olla kanssani. Meilläkin on (muuten) kaikki oikein hyvin; meillä ei riidellä, me pidetään hauskaa perheen kesken, harrastetaan ja nauretaan paljon.

Mä jäin miettimään sitä, että sanoit ongelman olleen aina. Ongelmasta huolimatta menit kuitenkin miehen kanssa naimisiin ja lapsiakin hankitte. Jollain tavalla olet siis aiemmin hyväksynyt asian. Mikä on muuttunut?

Sinun täytyy varmastikin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Et olisi ensimmäinen, joka eroaa seksittömästä liitosta. Et kuitenkaan olisi ensimmäinen, joka jää sellaiseen.

Entä suostuisiko miehesi pariterapiaan? Tai onko kysymys jostain fyysisestä tai psyykkisestä ongelmasta?

Asiasta kannattaisi varmasti keskustella muutenkin kuin "räjähtämällä" puolen vuoden kuivan jakson jälkeen. Silloin ehkä saattaa tahtomattaan esittää asian turhan syyttävällä tavalla, jolloin toinen menee helposti puolustusasemiin, eikä varmasti kerro enää tuntemuksistaan rehellisesti.

 

Parisuhteeseen kuuluu seksi.
Jos toinen ei halua eikä anna käydä luvan kanssa vieraissa niin ainoa vaihtoehto on jatkaa seksittömässä avioliitossa tai ottaa ero.

 

Olemme naimisissa, alle 30-vuotiaita, lapset ja ammatit on hankittu. Asumme omassa (nojoo, pankin mut kuiteski) asunnossa ja kaikki on ihan hyvin siis elämässämme, PAITSI SEKSI! Siis siinäkään ei ole mitään vikaa silloin kun sitä on, ongelma onkin lähinnä määrässä, ei laadussa. Harrastamme mielestäni todella harvoin seksiä. Omasta mielestäni ja omiin haluihini nähden AIVAN LIIAN HARVOIN.

Asiasta on puhuttu, aina minä olen ottanut asian puheeksi, mies ei koskaan ota asiaa puheeksi.
Olen lihonnut vuosien varrella paljon, mutta ongelma on ollut aina, silloinkin siis kun olin vielä huomattavasti hoikempi ja paremman näköinen. Tästä on riidelty, riidelty ja riidelty, ja koitettu puhua ihan ystävällisestikkin.

Olen ehdottomasti pettämistä vastaan, mutta onko mulla enää vaihtoehtoja? En vaan vittu jaksa tätä enää! Onko se pettämistä jos oma mies ei anna, mistä sitä muuten saa? Miksi mun pitäisi tyytyä tähän, onko oikein pihdata sitten? Onko avioero sitten ainut vaihtoehto? Uskokaa pois, mä olen niin rikki tän asian kanssa. Ja meillä ei siis riidellä siitä kumpi on väsyneempi, kumpi tekee mitäkin kotitöitä, ei edes rahan käytöstä. Vaan aina riidanaihe on seksi. Ja siitäkin riidellään ainoastaan silloin kun oon taas aivan kypsä koko tilanteeseen. Parhaimmillaan oon ollu ilman seksiä puoli vuotta ja saman verran olin puhumatta aiheesta. Kunnes taas räjähdin. Ajattelin että kyllä se mies jossain vaiheessa haluaa, mutta miten kävi... Mieheni on ehdottomasti pettämistä vastaan, sanoo että siihen loppuu liittomme jos sen teen. Mitä mä sitten teen?

Sori sekava teksti ja kiitos kun sain avautua!

Nimim. nyt takana taas n. 2kk ilman

kaksi kuukautta,puoli vuotta :O miten sä kestät? mulla oli täsmälleen noi samat tunteet oman mieheni kanssa kun kaksi vuotta oli menty 2-4kertaa kuussa, kun mä halusin joka päivä(siis toki nyt ois riittäny vaikka pari kertaa viikossakin, mutta kerran viikossa tai joka toinen viikko oli kyllä liian vähän), ja ekat 3vuotta seksiä olikin lähes joka päivä! sit oli yks kesä kun oltiin molemmat väsyneitä, seksi hiipui.. ja sitte se jäi sille tasolle, miehen puolelta! ja mitään se ei pyrkinyt asialle tekee.

sun tilanteessa mä olisin repinyt pelihousuni aikaa sitten! ei zsiisus! passita se ukko lääkäriin! ei voi olla kaikki kunnossa jos voi olla 6kk ilman!

 

[QUOTE="nonni";27960334]Meillä ei ole ollut seksiä yli kahteen vuoteen. Ja sitäkin ennen seksi liittyi monen vuoden ajan vain ja ainoastaan joko lapsen alulle laittamiseen tai sen ulos saamiseen Mulla ei ole minkäänlaisia haluja ja jostain syystä olen saanut rinnalleni miehen, joka silti haluaa olla kanssani. Meilläkin on (muuten) kaikki oikein hyvin; meillä ei riidellä, me pidetään hauskaa perheen kesken, harrastetaan ja nauretaan paljon.

Mä jäin miettimään sitä, että sanoit ongelman olleen aina. Ongelmasta huolimatta menit kuitenkin miehen kanssa naimisiin ja lapsiakin hankitte. Jollain tavalla olet siis aiemmin hyväksynyt asian. Mikä on muuttunut?

Sinun täytyy varmastikin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Et olisi ensimmäinen, joka eroaa seksittömästä liitosta. Et kuitenkaan olisi ensimmäinen, joka jää sellaiseen.

Entä suostuisiko miehesi pariterapiaan? Tai onko kysymys jostain fyysisestä tai psyykkisestä ongelmasta?

Asiasta kannattaisi varmasti keskustella muutenkin kuin "räjähtämällä" puolen vuoden kuivan jakson jälkeen. Silloin ehkä saattaa tahtomattaan esittää asian turhan syyttävällä tavalla, jolloin toinen menee helposti puolustusasemiin, eikä varmasti kerro enää tuntemuksistaan rehellisesti.[/QUOTE]

se haluton osapuoli on 50% vastuussa että liitto toimii ja seksi kuuluu parisuhteeseen! jos itse ei kärsi omasta haluttomuudestaan, niin pitää muistaa että se toinen saattaa kärsiä, ja paljon. ei pelkästään siitä fyysisestä puutteesta vaan se tuntuu siltä että toinen ei yhtään välitä sun tarpeista ja tunteistas kun ei pyri hoitamaan ongelmaa!

eli ootko käynyt lääkärissä? onko hormonaalinen ehkäisykäytössä? onko sitä vaihdettu? mitä oot tehnyt asialle? ja jos rakastat sun miestä ja hän on sinusta seksikäs,miten voit olla haluamatta häntä?

 

Eipä kuule mitään velvollisuutta ottaa mitään selville jos panettaa kerran viikossa. Miksi et itse mennyt hoitoon nymfomaniasi kanssa?
Oot juuri tyypillinen mulle kaikki heti-akka. Jos ex:säsi veteli sua pitkin hampain aluksi niin useasti kunnes tajusi, että on suhteessa liikaa haluavan kanssa.
Kai sulla jumalauta kaksi (edes yksi) toimivaa kättä on millä vemputtaisit värkkiäsi silloin kun toinen ei halua?

[QUOTE="heluna";27960449]kaksi kuukautta,puoli vuotta :O miten sä kestät? mulla oli täsmälleen noi samat tunteet oman mieheni kanssa kun kaksi vuotta oli menty 2-4kertaa kuussa, kun mä halusin joka päivä(siis toki nyt ois riittäny vaikka pari kertaa viikossakin, mutta kerran viikossa tai joka toinen viikko oli kyllä liian vähän), ja ekat 3vuotta seksiä olikin lähes joka päivä! sit oli yks kesä kun oltiin molemmat väsyneitä, seksi hiipui.. ja sitte se jäi sille tasolle, miehen puolelta! ja mitään se ei pyrkinyt asialle tekee.

sun tilanteessa mä olisin repinyt pelihousuni aikaa sitten! ei zsiisus! passita se ukko lääkäriin! ei voi olla kaikki kunnossa jos voi olla 6kk ilman![/QUOTE]

 

Mitä mies siis tekee, jos esim. aamulla huomaat hänen aamuseisokin ja alat lähentelemään? Suuttuuko? Vai eikö hänellä kerta kaikkiaan seiso?

Itse olin nuoruudessa semmoisessa suhteessa jossa miehellä kyllä seisoi jos sitä hieroi ym. mutta siltikään hän ei vain halunnut. OIli kyllä niin turhauttavaa, että oli pakko lopettaa se suhde, vaikka muuta ongelmaa ei oikeastaan siinä suhteessa ollut.
Tai ehkä oli? Ehkä se seksittömyys oli vain seuraus, ja ongelma oli joku ihan muu? En tiedä, mutta tuommoiseen en vain suostuisi!

Onko miehesi aina ollut tuollainen? Kuinka usein suhteen alussa harrastitte?