Avioliitossa toisella on kaikki hyvin ja toisella ei ole?

Et tainnut vastata siihen, onko miehesi muuttunut oleellisesti (seksikertoja lukuunottamatta). Joku hänessä on vedonnut sinuun ja mahdollisesti jopa sellaiset ominaisuudet, joita inhoat nyt. En tiedä paraneeko silloin tilanne vaihtamalla. Varaudu siihen, että jos löydät uuden miehen, hän saattaa alkaa suhteen vanhennuttua tuntua erilaiselta kuin mitä alussa oli ja ihan oikeastikin monen ihmisen aktiivisuus laskee parisuhteen vanhettua. Minusta on ihan ymmärrettävää, että alussa tulee uuden kumppanin kanssa käytyä enemmän erilaisissa paikoissa ja kokeiltua kaikenlaista uutta. Kurjaa tietysti jos toista ei kiinnosta oikein mikään virike enää.

Minä en haaveile uudesta miehestä tai uudesta parisuhteesta. Minä sitouduin aikanaan tähän, ja minä olen yrittänyt sen minkä olen osannut. Ehkä mies ajattelee samoin. Kuten sanoin, ajattelen että loppuelämä tätä tai loppuelämä yksin. Miehen haluttomuus on saanut minut ajattelemaan, että minua ei halua kukaan muukaan missään. Että tämä oli tässä, tai siis että minua haluttiin liittyi nuoruuteeni, ei nykypäivään eikä tulevaisuuteenkaan.

Suhteemme alkoi aika väljänä, kokemieni draamojen jälkeen se oli tervettä vaihtelua, ja turvallista. Ja tätä turvallisuutta arvostan edelleen, mutta intohimon puute vaivaa minua. En suoraan sanottuna enää edes muista, mihin ihastuin. Ehkä se oli se kesä, ja moottoripyörä (jota ei enää ole, tietenkään) ja se turvallisuus.

 

Oletko itse se sama iloinen tyttönen johon mies rakastui? Entä jos hän lukittuu ja hermostuu eropuheistasi juuri siksi että ovat kovin lähellä - liian lähellä? - hänen omia ajatuksiaan. Että oikeasti hänkin vain yrittää sietää sinua ja arkeanne, jaksaa käydä töissä ja kestää milloin minkäkin ideasi ja vierailun sukulaisiin.

Ehkä eronne on lähempänä kuin olet kuvitellutkaan.

 

Tuo johtuu siitä, että miehet oppivat nopeammin kuin koirat. Koska joka tapauksessa nainen sanoo viimeisen sanan, niin miehen on aivan turha ehdottaa kymmentä asiaa.

Jos mies HALUAA vaimoaan, niin hän vonkaa väsyneeltä vaimoltaan.
Jos taas mies ei viitsi vongata, koska tyhjän saa pyytämättäkin, niin yhyy - hän ei halua vaimoaan.

Jos taas mies varaa ravintolan, niin se tollo kumminkin varaa jonkun pihvipaikan vaikka vaimon oikeasti tekisi mieli mennä kiinalaiseen. Ja palkkaa lastenhoitajaksi naapurin Marin, vaikka Tiina olis paljon parempi lastenhoitaja.

Jjep. Miehet oppivat nopeasti tyytymään siihen viimeiseen sanaan, minkä vaimo kumminkin sanoo.

Tämä on sama asia kuin metsästää oikea vastaus siihen, kun vaimo kysyy mieheltään: "Miltä tämä mekko ylläni näyttää"? Ainoa oikea vastaus on Hmmmm ihanjees tms. Johon vaimo voi puolestaan todeta, että "ethän sä edes katso"! Mutta miksi mies katsoisi? Sillä kun ei ole paskankaan väliä mitä mies sanoo. Siis vaimon koltturatkaisun kannalta. Miehen vaan pitää olla sopivan henkisesti läsnä. Mutta ei oikeasti saa puuttua siihen kolttuvalintaan.

Miehen ja naisen ero on siinä, että jos miehelle esittää ongelman, niin mies etsii siihen ratkaisun. Nainen puolestaan ei kaipaa esittämälleen ongelmalle ratkaisua, vaan hän kaipaa kuuntelijaa. Jolloin lopputulos on kälkättävä nainen ja automaationa joojoota toisteleva mies.

 

Isipapalla on ilmeisesti aika paska vaimo, ja hän tuudittautuu siihen ajatukseen että kaikki naiset ovat tuollaisia...

 

Isipapalla on ilmeisesti aika paska vaimo, ja hän tuudittautuu siihen ajatukseen että kaikki naiset ovat tuollaisia...

Minä en esimerkiksi kaipaa miehen mielipidettä mekkovalintaani. Valitsen itse, enkä kysy että miltä näytän. Mies sanoo, jos haluaa, että miltä näytän. Minun tapauksessani ei tietenkään tarvitse edes arvata, sanooko mies yleensä mitään. Joskus. Mutta olen minäkin jo oppinut, että en kommenttia edes odota.

Jos tuntee toisen, tietää mistä tämä pitää. Asian voisi esittää myös näin: "hei, olisi kiva mennä kanssasi kahdestaan syömään. Mitä sinun tekisi mieli? Minun tekee mieli pihviä." Ja kypsä aikuinen vastaa siihen, että minun tekisi kyllä mieli kiinalaista mutta pizzakin käy, eli mennäänkö ravintolaan x josta saa sekä hyvää pihviä että pizzaa?

Tiedän, etten ole haihattelija. Ja osa minussa on yhä sitä iloista tyttöä - silloin kun ei väsytä. Niin kuin sanoin, en pidä aviomiestäni vastuussa koko onnestani, mutta hän on sentään aviomieheni! Tätä ketjua lukiessa ja kirjoittaessa mieleen pyrkii myös niitä hyviä asioita hänessä, vaikka toisaalta myös kyyneleet polttelee silmissä. Minä olin raskaana ja vaikeasti olinkin, kaksi kertaa. Minä imetin ja valvoin ja lihoin ja kaikkea. Mutta onko se syy?

Jos on, niin sittenhän vastaus on selvä: kaikki vastuu on minulla. Vaimon pitää olla pirteä ja hyväntuulinen, kaunis ja hoikka. Huoh.

 

Ammu alas vaan, mutta mun mielestä sä ap olet aika vaikean kuuloinen.

Mitä sä haluaisit, mikä olisi reilua?
Teillä ilmeisesti mies käy töissä ja elättää perheen? Lisäksi fiksaa pihaa ja autoa, siivoaa pyydettäessä. Mikä susta sitten olisi sellainen reilu parisuhteen työnjako? Että mies käy töissä, elättää perheen, hoitaa pihan ja auton, lisäksi tekee puolet siivouksesta, lastenhoidosta ja ruuanlaitosta? Toki kotiäitikin tarvitsee omaa aikaa. Näinhän sulla onkin ja miehesi jopa toivottaa sulle mukavaa päivää/iltaa, mutta sekin on jotenkin väärin? Sori, mutta mun mielestä sulla on tosi kivan ja välittävän oloinen mies. Teillä ei ilmeisesti myöskään ole päihdeongelmia, addiktioita, mielenterveysongelmia? Terveet lapset? Teidän suurin ongelma on se, että rouva on onneton ja epävarma itsestään? Eikö se ole aika hyväosaisen ongelma?

Miehellesi ruoka ei ilmeisesti ole elämässä kovin tärkeä harrastus, vaan polttoainetta ja ravintoaineiden tankkausta. Hän huolehtii perheensä ruokkimisesta sillä purkkihernekeitollakin. Silti hän suostuu lähtemään kanssasi ravintolaan syömään ja "tuhlaamaan", koska se on tosi tärkeää sulle. Eikö ole ihanaa? Toimithan vastaavalla tavalla myös niissä asioissa, jotka eivät ole sulle tärkeitä mutta miehellesi kyllä? Oikeesti, oletko valmis panemaan viikon ruokarahat johonkin mielestäsi älyttömään, josta miehesi nauttii?

 

kaikki vastuu on minulla. Vaimon pitää olla pirteä ja hyväntuulinen, kaunis ja hoikka. Huoh.

Jos miehesi on/olisi tuota mieltä, hänen pitäisi se sanoa. Et sinä pysty arvailemaan ja yksi kerrallaan kokeilemaan mikä taikatemppu sattuisi tekemään miehestä.. noh, miehekkäämmän ja viitseliäämmän.

Nyt hän jättää tässäkin asiassa kaiken vastuun sinulle, kun ei kerro onko jotain mikä voisi hänen omaa suhtautumistaan ja käytöstään parantaa. Sinä tunnet että sinulla on vastuu kokeilla ja arvuutella ja keskustella. Näin tekemällä hän vierittää kaiken vastuun toiminnasta ja muutoksista sinulle, ja muka pesee omat kätensä. Muista kuitenkin, että myös tekemättömyys on tekemistä. Hän tekee joka päivä valinnan olla tekemättä asialle mitään, ja hän tekee joka päivä valinnan ettei edes yritä parantaa oloasi.

 

[QUOTE="Vieras";28655053]Oikeesti, oletko valmis panemaan viikon ruokarahat johonkin mielestäsi älyttömään, josta miehesi nauttii?[/QUOTE]

En koko viikon, mutta puolet kyllä. Mies ei hoida puolia mistään, vaan minä hoidan suurimman osan kaikesta. Autoa ei tarvitse fiksata, se on uudehko. Pihaa täytyy laittaa kyllä mutta minä hoidan sitä myös. Ihan ymmärrettävää että tartut tähän, mutta mies ei yksinään elätä. Itse saan kotihoidontuen ja lapsisilien isäksi pientä "kuukausirahaa" joka kattaa yhtiövastikkeen, puolet ruoista ja omat konsertti- ja vaatemenoni.

Hyväosaisen ongelma varmaan sitten, mutta ihan yhtä todellisen onneton olen kuin varaton nainen voi avioliitossaan olla, jos oma miehensä ei häntä halua. On aivan turha vedota hyväosaisuuteen ja lytätä haluni sillä. Jos olen vaikea, olen mutta kuten olen jo varmaan kolme kertaa tässä ketjussa sanonut:

Minä olen yrittänyt.

 

Siis: mies laittaa mieluummin pihaa lasten kanssa ja remontoi, kun on minun kanssani. Hän lähtee omille sukulaisilleen lasten kanssa ja minä saan omaa aikaa. Se on hienoa, mutta minäkin haluaisin että hän haluaa olla kanssani. Syömässä tai elokuvissa käymme kerran puoleen vuoteen. Onko se paljon?

 

[QUOTE="Vieras";28655053]Sori, mutta mun mielestä sulla on tosi kivan ja välittävän oloinen mies. [/QUOTE]

Ap:n kertoman perusteella olen todella eri mieltä. Miehestä ei tee kivaa se, että hän ei ryyppää, hakkaa eikä petä ja käy töissä. Kuulostaa että omat vaatimuksesi ovat todella alhaiset? Minusta esim. se, että mies vastaa vaimon onnettomuuteen tyyliin "minäpä olen onnellinen, olisit sinäkin" kuulostaa kaikkea muuta kuin kivan ihmisen vastaukselta.

 

Isipapalla on ilmeisesti aika paska vaimo, ja hän tuudittautuu siihen ajatukseen että kaikki naiset ovat tuollaisia...

Minä en suostu puhumaan ex- vaimostani tuolla tavalla, joten et muuten puhu sinäkään.

Kirjoitukseni oli karrikoitu, mutta siinä on yllättävän paljon totta.

 

"Isipapalla" on hyviä pointteja. Vaikka olenkin nainen, niin ymmärrän hyvin mistä hän puhuu.

Ap, ei kai kukaan ole sanonut sinulle että kaikki on sinun syytäsi? Tiedätkö kuinka helppoa tai vaikeaa on osoittaa rakkauttaan, jos puoliso on enimmäkseen tyytymätön, kärttyinen ja iloton? Kyllä se on niin, että ensin pitää itse olla tyytyväinen itseensä ja onnellinen.

Elämä näyttää erilaiselta kun on hyvä olla. Myös parisuhde voi näyttää erilaiselta. Mitä jos itse yrittäisin tuoda sitä hellyyttä arkipäiviinne. Anna itse pusu aamulla tai halaus ohimennen. Tämä asia vaivaa sinua eniten, joten miksi et voisi olla se joka tekee aloitteen muutokselle?

 

Kun avioliitossa on lapsia, ei eron syyksi riitä, että "ei ole enää kivaa", näin kärjistettynä. Älä ole niin tunteiden vietävissä, vaan ajattele järjellä. Mies tuskin on paljoa muuttunut, vaan arkii on tullut suhteeseen, sitä se on. Ajattele lapsiasi, ja hanki omaan elämään jotain kivaa, äläkä mieti eroa.

 

[QUOTE="vieras";28655104]Mitä jos itse yrittäisin tuoda sitä hellyyttä arkipäiviinne. Anna itse pusu aamulla tai halaus ohimennen. Tämä asia vaivaa sinua eniten, joten miksi et voisi olla se joka tekee aloitteen muutokselle?[/QUOTE]

Nyt viimeisen kerran: minä olen yrittänyt!

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, enkä minä nyt oikeasti jaksa mennä yrittämään aamuhaleja tai pusuja. Tiedättekö miltä tuntuu tulla torjutuksi koko ajan? "On kiire bussiin, ei ehdi halailla nyt" tai "hei mä olen just laittamassa tätä lankkua tähän, pussaillaan myöhemmin" ja sitä myöhemmin-hetkeä ei sitten kuitenkaan tule. Ei sinä päivänä, eikä seuraavana.

 

Kun avioliitossa on lapsia, ei eron syyksi riitä, että "ei ole enää kivaa", näin kärjistettynä. Älä ole niin tunteiden vietävissä, vaan ajattele järjellä. Mies tuskin on paljoa muuttunut, vaan arkii on tullut suhteeseen, sitä se on. Ajattele lapsiasi, ja hanki omaan elämään jotain kivaa, äläkä mieti eroa.

Saanko hankkia läheisyysrobotin?
Tai rakastajan?

 

[QUOTE="isipappa";28655102]Minä en suostu puhumaan ex- vaimostani tuolla tavalla, joten et muuten puhu sinäkään.

Kirjoitukseni oli karrikoitu, mutta siinä on yllättävän paljon totta.[/QUOTE]

Ja kuinkas monta ex-vaimoa sinulla on, jotta voit moisen kattavan yleistyksen naisista muodostaa? Täysin naurettavaa yrittää määritellä että "tällaisia ne naiset on", jos/kun takana on luokkaa 1-muutama parisuhde. Etenkin, kun ihmisillä on tapana valita aina keskenään samanlaisia kumppaneita, niin otoksesi koko naissukupuolesta on todellakin liian pieni yleistysten tekemiseen. Ei ap:kään väitä että kaikki miehet ovat tuollaisia nahjuksia, vaikka nykyinen sellainen onkin.

Ja paska vaimohan se on ollut, jos siitä on tullut kuva että kaikki naiset on tuollaisia idiootteja.

 

Olet mielestäsi tehnyt kaikkesi. Mies ei muutu. Vika ei ole sinussa. Joo, annan sinulle luvan erota tai jos et halua erota niin saat luvan hankkia rakastajan.

 

Ja kuinkas monta ex-vaimoa sinulla on, jotta voit moisen kattavan yleistyksen naisista muodostaa? Täysin naurettavaa yrittää määritellä että "tällaisia ne naiset on", jos/kun takana on luokkaa 1-muutama parisuhde. Etenkin, kun ihmisillä on tapana valita aina keskenään samanlaisia kumppaneita, niin otoksesi koko naissukupuolesta on todellakin liian pieni yleistysten tekemiseen. Ei ap:kään väitä että kaikki miehet ovat tuollaisia nahjuksia, vaikka nykyinen sellainen onkin.

Ja paska vaimohan se on ollut, jos siitä on tullut kuva että kaikki naiset on tuollaisia idiootteja.

Annahan olla viimeinen kerta kun sinä saatanan vähä- älyinen vajakki puhut ex- vaimostani tuolla tavalla.

Toisekseen, otantani on suurempi. Kattaen kymmenien ihmisten parisuhteita laidasta laitaan.

 

[QUOTE="vieras";28655134]Olet mielestäsi tehnyt kaikkesi. Mies ei muutu. Vika ei ole sinussa. Joo, annan sinulle luvan erota tai jos et halua erota niin saat luvan hankkia rakastajan.[/QUOTE]

Sirkustemppuja en ole tehnyt. Enkä ole pukeutunut nahka-asuunkaan. Ehkä se on se, mikä sitten kuitenkin sytyttää hänet?

 

isipappa, minä puhun sinun exvaimostasi ihan niinkuin haluan. Elä sen kanssa tai lopeta internetin käyttö. Melkoinen huoripukki sinäkin olet ollut jos sinulla on kymmeniä parisuhteita takana. Kertoo enemmän siitä millainen sinä olet, kuin siitä millaisia naiset keskimäärin ovat. Moinen pukki tuskin kovin laadukkaita naisia kanssaan suhteeseen saa, joten ei kannattaisi sellaisten pukkiin tyytyvien todnäk alkkishorolehmien perusteella tehdä huonoja yleistyksiä.

 

Minulle ei teksteistä valjennut, oletteko kuinka paljon keskutelleet asioista, muuten kuin eromielessä?

Omissa parisuhteissani (liikaa päätä seinään lyöneenä) olen oppinut, että miehet eivät ole ajatuksenlukijoita. Heille pitää oikeasti sanoa, NYT minä HALUAN että teemme NÄIN, ei niin että ois kiva jos joskus tekisimme jotain kivaa yhdessä. Hyvin täsmällisiä käskyjä, niin menee paremmin perille. Tiedän, se ei ole sama asia kuin jos mies oma-alotteisesti niitä kivoja juttuja ehdottaa, mutta kun tarpeeksi kauan kouluttaa niin ehkä sieltä joskus oma-alotteisestikin tulee niitä kukkia tms.

Laita vaikka miehen puhelimeen muistutuksia tasaisin väliajoin tyyliin; vie vaimo teatteriin! Osta kukkia! Kerro ääneen että rakastat ja arvostat!

Tai kirjoita kirje ja anna miehelle aikaa, mutta pyydä että vastaa kaikkiin kohtiin, kirjoittamalla. Käykää sitten yhdessä läpi molempien tekstit ja keskustelkaa lisää millaisia ajatuksia ne herättävät.

Mitä mieltä mies olisi parisuhdeterapiasta? Avioliittoleiristä?

 

Olemme puhuneet paljonkin. Aikaisemmin keskustelleet, nyttemmin huutaneet Terapiaan mies suostuisi, mutta minua ajatus pelottaa.

Kirjettä voisin kokeilla, mutta tiedän että miehellä on ensin tärkeämpiä asioita mitä tehdä kuin vastata minulle. Parin viikon päästä hän ehkä vastaa. Mitä teen sen kaksi viikkoa? Muistutus puhelimeen sai hymyn huulilleni. Se voisi toimia, jos tilanne ei olisi näin lukkoinen.

 

isipappa, minä puhun sinun exvaimostasi ihan niinkuin haluan. Elä sen kanssa tai lopeta internetin käyttö. Melkoinen huoripukki sinäkin olet ollut jos sinulla on kymmeniä parisuhteita takana. Kertoo enemmän siitä millainen sinä olet, kuin siitä millaisia naiset keskimäärin ovat. Moinen pukki tuskin kovin laadukkaita naisia kanssaan suhteeseen saa, joten ei kannattaisi sellaisten pukkiin tyytyvien todnäk alkkishorolehmien perusteella tehdä huonoja yleistyksiä.

Jos älyvapaa kerjää verta nenästään hän puhuu ex- vaimostani mitä sattuu. Sitä saa mitä tilaa.

Toisekseen älynvajauden lisäksi näyttää olevan suuria ongelmia luetun ymmärtämisessä, mitä en ihmettele. Toivottavasti rautakaupassa on riittävästi rautalankaa...
Sanoin; otantani kattaa kymmenien ihmisten parisuhteita. Vain kaltaisesi ääliö ymmärtää, että ne olisivat omiani.

 

Kauheata kyllä tässä ketjussa on ajatella millaisia ihmisiä tuon nimimerkin Tunnevammaiset elämässä on ollut - ja millainen hänestä sitten tuli.

Onneksi ei tunneta. Eikä ole halua tutustuakaan.

 

[QUOTE="huoh";28655184]Kauheata kyllä tässä ketjussa on ajatella millaisia ihmisiä tuon nimimerkin Tunnevammaiset elämässä on ollut - ja millainen hänestä sitten tuli.

Onneksi ei tunneta. Eikä ole halua tutustuakaan.[/QUOTE]

Hän ajattelee pelkästään järjellä, emmekä me tiedä ajatteleeko hän niin vain minun puolestani auttaessaan siis täysin tuntematonta ihmistä järkeistämään ajatuksiaan, vai ajatteleeko hän niin aina.

Järki-ihmisiäkin tarvitaan, meidän vaikeiden lisäksi. Kiitos hänelle ajatuksistaan tässä ketjussa.