Avioliitossa pulmia

Olemme olleet 11v yhdessä, joista parisen vuotta naimisissa. Viime aikoina mua on alkanu kyllästyttämään miehen jatkuva valitus kaikesta mahdollisesti. On tyytymätln työhönsä, väsynyt ja stressaantunut.
Mies tekee reissutyötä, on pois kotoa viikolla 2-4 päivää.
Minä olen myös väsynyt, koska vetovastuu kodin ja lasten huolehtimisesta on luonnollisesti minulla. Omaa aikaa on surkean vähän, yhteistä parisuhdeaikaa vielä vähemmän.
Seksiä on harvakseltaan, koska mies on usein poiss kun minulla tekee mieli. Yleensä viikonloppuisin olen niin väsynyt työviikon jälkeen, että nukahdan pienempää lasta nukutettaessa.
Meillä on aivan eri mielenkiinnon kohteet oman ajan suhteen. Minä haluan mennä kaupunkiin, käydä syömässä, katsella leffoja. Mies haluaa mennä tunturiin yksikseen.
Lapsista toinen on koulussa, toinen alle 3v. En haluaisi, että joutuvat kokemaan eron, mutta olen myöskin neuvoton tilanteen suhteen.
Auttakaa!

 

Meinaatko tilanteen paranevan eroamalla?

 

Meinaatko tilanteen paranevan eroamalla?

En minä enää tiedä millä tämä paranee
Ap

 

Menkää terapiaan.

 

Menkää terapiaan.

Mies suhtautuu vähän nihkeesti sellaseen. Se varmaan kuvittelee, että tuosta noin vaan lopetetaan valittaminen, aletaan harrastamaan seksiä enemmän ja tadaa! Avioliitto on taas onnellinen.

 

Puhukaa. Järjestäkää aikas yhdessä ja molemmat joustaa eli teette molemmille mieluisia asioita. Kai teillä kesälomat on ja aikaa yhdessä oloon?

 

Ei mitättömämpiä syitä etsiä ratkaisua erosta. Jos näin mietit, niin eroat vielä moneen kertaan elämäsi aikana.
Pienin lapsenne on vasta kolme vuotias, ja toinen menee pian kouluun. Lapset ja heidän kasvu ja lapsuuden kokemukset ovat teidän päällinen elämänne tehtävä, mikä on miellyttävä huolenaihe, ja tietenkin toimeentulonne ylläpitäminen. Monella ei ole hauska työ, vaan stressia riittää ainakin joka toisesssa taloudessa. Kaikki muu plussa tulee varmasi aikanaan, kun vain maltat odottaa ja uskoa rakkauteen, ja rakastaa. Kun aikuiset ihmiset ryhtyvät rakentamaan perhettä, niin silloin alkaa vastuun ja epäitsekkyyden aika.
Jos haluat käydä kaupungilla syömässä, kun mies on tullut kotiin reissusta, niin mene kavereiden kanssa, jos et jaksa mennä lasten kanssa. Päästä miehesi joskus matkalla tunturiin. Ei teidän tarvitse viettää vapaa-aikaanne yhdessä, vaan molemmilla on oikeus omanlaiseensa vapaa-aikaan, mieluummin lasten kanssa. Tänään miehesi halua ehkä yksin tunturiin, parin vuoden päästä hän ottaa toisen lapsista mukaansa nauttimaan tunturista.
Missä päin asutte? Mietin vain tuota haluasi mennä kaupungille syömään. Et varmaankaan asu lieksassa.

 

Jätä se sika!

 

Menette sinne Lappiin.... kompromissin teette että otatte hotellihuoneen ja teette sen kautta päivävaelluksia / yks yö metsässä.
Lapset jätätte hoitoon.-Nyt on jo sen aika.

 

Valitus johtuu siitä, että miehellä on toinen nainen.

 

Neuvona antaisin että ymmärtäkää toisianne. Olette molemmat väsyneitä arkeen, mutta ajatelkaa asioita toisen silmin. Olette naimisissa, joten ero ei pitäisi olla ensimmäinen vaihtoehto. Jos tarvitsette omaa aikaa, sopikaa siitä. Yhteistä aikaa jos saatte niin yrittäkää muistaa, mihin toisessa rakastui ja nauttia toisistanne. Huomioikaa toisianne pienin asioin, kun mies on reissussa vaihdelkaa kuulumisia päivän mittaan jne. Yrittäkää nauttia elämästä ja hoitaa parisuhdettanne jo nyt kun lapset ovat pieniä. Kun he kasvavat ja tilanne on tuollainen, eroatte varmasti.

 

Yhden tutun ratkaisu oli hankkia toinen mies, pamahtaa tällä raskaaksi ja erota.

 

Olemme olleet 11v yhdessä, joista parisen vuotta naimisissa. Viime aikoina mua on alkanu kyllästyttämään miehen jatkuva valitus kaikesta mahdollisesti. On tyytymätln työhönsä, väsynyt ja stressaantunut.
Mies tekee reissutyötä, on pois kotoa viikolla 2-4 päivää.
Minä olen myös väsynyt, koska vetovastuu kodin ja lasten huolehtimisesta on luonnollisesti minulla. Omaa aikaa on surkean vähän, yhteistä parisuhdeaikaa vielä vähemmän.
Seksiä on harvakseltaan, koska mies on usein poiss kun minulla tekee mieli. Yleensä viikonloppuisin olen niin väsynyt työviikon jälkeen, että nukahdan pienempää lasta nukutettaessa.
Meillä on aivan eri mielenkiinnon kohteet oman ajan suhteen. Minä haluan mennä kaupunkiin, käydä syömässä, katsella leffoja. Mies haluaa mennä tunturiin yksikseen.
Lapsista toinen on koulussa, toinen alle 3v. En haluaisi, että joutuvat kokemaan eron, mutta olen myöskin neuvoton tilanteen suhteen.
Auttakaa!

Jos mies on tyytymätön työhönsä, väsynyt ja stressaantunut, se selittää about kaiken. Itse kannustaisin sinua kannustamaan miestä joko keskustelemaan esimiehensä kanssa työtilanteensa parantamisesta tai etsimään uutta mieluisampaa työtä. Se taas poistaisi sitä väsymystä ja stressiä, joka taas poistaisi kaikkea muuta mainitsemaasi. Ehkä sinne tunturiinkaan ei olisi silloin koko ajan hinku yksinään lähteä

 

Lappiin lähtisin minäkin. Vaelluksilla voi jutella. Ja/tai terapiaan. Miehen olis hyvä kattella muuta työtä jossa ei ole poissa perheen arjesta. Jos sitä on, aina ei ole. On väärin että yksin hoidat yhteiset lapset. Luulis miehen nyt ihan vähintään nukuttavan sen esikoisen kun tulee kotiin että saat levätä.
Ei ero tietenkään ole eka ratkaisu, ja alkaako mies kantaa vastuuta edes erossa. Voimia teille.
Entä jos kirjoitat miehelle kirjeen tunteistasi, toki asialliseen sävyyn.

 

Minunkin mieheni tekee reissutyötä, ja jos sinun miehesi on muutaman päivän poissa niin oho mun mieheni on vielä kauemmin voi olla jopa 1-3 kuukautta pahimmassa tapauksessa. Tekee pelkästään ulkomaan hommia Tätä on jatkunut jo 12 vuotta ja lapset nyt 9 ja 5. Joskus olemme olleet pidempiä jaksoja mukana siellä ulkomailla mut enää ei oikein onnistu kun vanhempi lapsi jo koulussa. Niin ja työpaikan osoite muuttuu aina projektien valmistuttua.
Rankkaa tämmöinen elämä tietenkin on, mutta olemme selvinnyt tästä puhumalla. Ja yhdessä olemme päättänyt että minä hoidan kaiken täällä kotona kun mies on poissa. Mut tärkeintä on että yhdessä tehdään päätöksiä. Monet ajattelee että olen hullu kun jaksan tällaista elämää, mutta tiedän että tilanne on miehelleni vielä pahempaa kun joutuu olemaan poissa perheen luota.
Ajattelin vaan kirjoittaa tämän jotta tietäisit että muitakin löytyy jotka ovat melkein yksin vastuussa lapsista. Ja paranisiko se tilanne sitten eroamalla?!

 

Mitä hyvää ero toisi tullessaan, entä jos itse olisit miehesi tilanteessa, haluaisitko että miehesi ottaisi sinusta eron?
Mielestäni ihan liian kiireellä ja kevyin perustein olet nyt eroa miettimässä vaikka inhimillinen miete onki.
Nyt teille kahden keksinen loma, puhutte, puhutte ja puhutte. Jos koet hankalaksi puhua, kirjoita miehellesi kirje tunteistasi, elä syyllistä. Kysele mitä mies kokee, pyudä kirjoittamaan ellei "osaa" puhua.
Olisiko sinun mahdollista saada arjen pyöritykseen ulkopuolista apua, oletko itse töissä?
Onko mies uupunut, väsynyt, masentunut?
Ja vaikka ne halut ei heti pomppaa ku mies kotiin tulee, olkaa lähekkäin, pussailkaa, halailkaa, ei tiedä mihin päätyy. Joskus itse koen että en jaksa, ei ole haluja mutta pienellä herättelyllä halut herää ja joskus päätän, että tänään "suostun" seksiin ja tilanne alkaa rullata kohti parempaa kun saadaan kuilua kurottua kiinni väliltä. Se auttaa sitten sekä omaan, että miehen jaksamiseen.

Entä kun nukahdat lasten nukuttamiseen, jos pyydät miestä käydä herättämässä että saatte olla sitte kaksin? Voisiko mies välillä nukuttaa lapsen? Tai lapsi iltasadun/laulun tai mikä rutiininne onkaan jälkeen jäädä yksin sänkyyn unta odottelemaan?

 

Ed jatkaa. Meillä mies tykkää kulkea metässä ms, nytkin varasi itselleen loman syksyksi lappiin ja minä jaan lasten kanssa kotiin. Ihanaa että mies osaa ottaa omaa aikaa ja on jotain mistä nauttii, olen senkin nähnyt kun mies oli niin uupunut että arki oli yhtä tuskaa.

Sitten joskus otan minä oman lomani, ehkä. Mutta en koe että jos mies saa omaa aikaa, pitää minun saada minuutilleen sama aika heti itselle myös.

Toki jos kumpikin kaipaa omaa aikaa enemmän, silloin sitä järjestetään. Ja vietetään kompromissi lomia yhdessä, jolloin aikaa jutella rauhassa vaikka siellä lapissa samoillen, saattaisit yllättyä.