Avioliiton sairaus

[vierailija]

Nää on taas näitä öitä. Tulee olo, että on pakko vuodattaa.
Tuskin tätä kukaan lukekaa, mutta saanpahan asiani jonnekin sanotuksi/pohdittua puhki.
Tapasin mieheni pari vuotta sitten. Rakastuimme, kun toisiimme tutustuimme tarkemmin ja tuosta 2kk eteenpäin asuimmekin jo yhdessä. Kaksi outoa yhdessä, niin huonojen vitsien kera. Moni ulkopuolinen voisi luulla meidän karanneen Pitkästäniemestä...
Kuitenkin. Muutosta 2kk eteenpäin vaihdettiin kihlat ja saimme tietää odottavamme lasta. Elämä hymyili, olin maailman onnellisin. Mieskin tuntui olevan onnellinen.
Häät vietettiin juuri ennen poikamme syntymää ja perheestämme tuli kokonainen marraskuussa 2014. Minä luulin, että meillä meni hyvin. Pojalla oli kyllä koliikkia ja väsymys oli valtavaa. Sitten mieheni alkoi saada pahoinvointikohtauksia. Hän kirmasi ympäri asuntoa hokien pahasta olosta ja tykytyksestä rinnassa. Soitteli ambulansseja. Meni taksilla sairaalaan. Ei halunnut jäädä lepäämään vaan sairaalaan oli pakko päästä. Töissään jatkoi entiseen malliin ellei enemmänkin..
Tällä hetkellä tilanne on hieman rauhoittunut. Toisinaan kohtaukset yllättävät, mutta lääkitys on auttanut niiden ehkäisyssä.
Kuitenkin, olen itse aivan väsynyt. Tämä vauvavuosi on ollut ihan hirveä. Olen käytännössä joutunut vastaamaan ja huolehtimaan koko perheestä (taloudellisesti vasta elokuusta alkaen). Olen hieman katkera miehelle, vaikkei hän sairaudelleen mitään voi..
Poikani on parasta elämässäni. Jos olisin tiennyt mitä on luvassa, olisin varmaan laittanut lusikat jakoon jo ennen pojan syntymää. Helpommalla olisin päässyt ja miehellekään ei ehkä olisi tullut näitä oireita..
Pahoittelut tekstistä. Väsymys painaa jo vähän, ehkä tästä voisi hipsiä nukkumaan.
-tiwi

 

[vierailija]

Vauvavuosi on aina rankkaa. Kannattaa ehkä ajatella, minkälaista elämä yksin lapsen kanssa olisi: sama taloudellinen ja henkinen vastuu perheestä siinäkin olisi. Totta kai se ärsyttää, että mies ei kykene osallistumaan vastuun kantoon, mutta eipä se erokaan tilannetta varmaankaan hirveästi muuttaisi.

Joten anna miehen olla mitä on, yritä saada hänestä lapsen vuoksi parhaat puolet esiin, ja muuten elä kuin olisit yksinhuoltaja. Moni pienen lapsen äiti kamppailee ihan samanlaisten asioiden kanssa, vaikka ulkopuolisille tilanne näyttääkin auvoiselta perhe-elämältä. Hyvin harvalla se perhe-elämä on yhtään sen parempaa.

 

[Occamin partaveitsi]

Kannattaa nähdä asiat pidemmälle. Vauvavuosi on vain 1/18 ajasta, joka on pakko hoitaa lasta. Aikajanalle sattuu monta monituista ongelmaa, mutta jälkikäteen kun taaksepäin elämäänsä katsoo, voi tuntea olevansa todella vahva ja onnistunut ihminen, kun on pystynyt ratkaisemaan ja kestämään elämän tuomat ongelmat.

Miehesi paniikkihäiriökin voi helpottaa, kunhan hän tasaantuu ja hyväksyy olevansa vastuullinen isä. Helppoa se ei ole. Vauva tavallaan tuhoaa kaiken sen vapauden, josta on saanut nauttia. Ei pääse yhdessä saunomaan seuraavaan 10 vuoteen jne.

Ongelmien kohtaamisessa tärkeintä on nähdä mitä ongelman ratkaisemattomuus tai ratkaiseminen tarkoittaisi pitkällä tähtäimellä.

 

[vierailija]

Vauvavuosi on aina rankkaa. Kannattaa ehkä ajatella, minkälaista elämä yksin lapsen kanssa olisi: sama taloudellinen ja henkinen vastuu perheestä siinäkin olisi. Totta kai se ärsyttää, että mies ei kykene osallistumaan vastuun kantoon, mutta eipä se erokaan tilannetta varmaankaan hirveästi muuttaisi.

Joten anna miehen olla mitä on, yritä saada hänestä lapsen vuoksi parhaat puolet esiin, ja muuten elä kuin olisit yksinhuoltaja. Moni pienen lapsen äiti kamppailee ihan samanlaisten asioiden kanssa, vaikka ulkopuolisille tilanne näyttääkin auvoiselta perhe-elämältä. Hyvin harvalla se perhe-elämä on yhtään sen parempaa.

Näin se tuntuu olevan. Pettämistä, naisen yksin jättämistä, baareilua, töihin karkaamista ym on omassa elämässä ja lähipiirissä tavannut. Ihan kaikenlaisissa perheissä, oli isä sitten lääkäri tai raksamies. Hirveen epäreiluhan se asetelma naista kohtaan on, mutta ainakin voi lohduttautua sillä että vaihtamalla harvoin paranee. Etenkin vauvavuosi on yleensä niin kuormittava että harvat siitä ilman kriisejä selviää.

 

[kekkari]

Eipä tuo kovin kamalalta kuulosta. Kaikkeen tottuu ajan saatossa. Huolehdin minäkin perheestäni kaikella tavalla eikä sairas mieheni tee muuta kuin lisää tiskiä. Voimakkaat selviävät ja heikot sortuvat elon tiellä...

 

[vierailija]

Näin se tuntuu olevan. Pettämistä, naisen yksin jättämistä, baareilua, töihin karkaamista ym on omassa elämässä ja lähipiirissä tavannut. Ihan kaikenlaisissa perheissä, oli isä sitten lääkäri tai raksamies. Hirveen epäreiluhan se asetelma naista kohtaan on, mutta ainakin voi lohduttautua sillä että vaihtamalla harvoin paranee. Etenkin vauvavuosi on yleensä niin kuormittava että harvat siitä ilman kriisejä selviää.

Missähän piirissä oikein asut kun täällä suunnalla ei moista näy. Oma mieheni, ja hänen ystävänsä ovat kaikki hyvin tunnollisia ja huolehtivia perheen isiä. Elämä on tasavertaista, molemmilla vanhemmilla vastuu niin lapsista kuin perheen taloudestakin. Toista otetaan huomioon ja silti toki omaakin aikaa suodaan.

Ehkä ero on siinä että nämä miehet ei ole Mikki Hiiriä. Eikä me naiset toisaalta vaan martyyrimaisesti lapselle omistautuneita "50-luvun" vaimoja...

 

[vierailija]

Missähän piirissä oikein asut kun täällä suunnalla ei moista näy. Oma mieheni, ja hänen ystävänsä ovat kaikki hyvin tunnollisia ja huolehtivia perheen isiä. Elämä on tasavertaista, molemmilla vanhemmilla vastuu niin lapsista kuin perheen taloudestakin. Toista otetaan huomioon ja silti toki omaakin aikaa suodaan.

Ehkä ero on siinä että nämä miehet ei ole Mikki Hiiriä. Eikä me naiset toisaalta vaan martyyrimaisesti lapselle omistautuneita "50-luvun" vaimoja...

No ihan isossa kaupungissa hyvällä alueella. Tuttuja on moneen sosiaaliluokkaan. Naisia on kotiäideistä työssäkäyviin ja miehiä monenlaisia. En tiedä mitä tarkoitat Mikki Hiirellä. Paljon on kans sellaisia joista päällepäin olen kuvitellut menneen tosi hyvin; mutta paremmin perheen äitiin ystävystyttä on alkanut se tuttu mantra... Mies ei osallistu tai jos osallistuu on se puolihutaisu.

Ja osoittaahab tämän jo monet tutkimuksetkin. Nainen on edelleen perheissä se kantava voima, jota ilman oltais kuin siat pellossa. Vaikka ei 50 lukua eletäkkään...

 

[vierailija]

No ihan isossa kaupungissa hyvällä alueella. Tuttuja on moneen sosiaaliluokkaan. Naisia on kotiäideistä työssäkäyviin ja miehiä monenlaisia. En tiedä mitä tarkoitat Mikki Hiirellä. Paljon on kans sellaisia joista päällepäin olen kuvitellut menneen tosi hyvin; mutta paremmin perheen äitiin ystävystyttä on alkanut se tuttu mantra... Mies ei osallistu tai jos osallistuu on se puolihutaisu.

Ja osoittaahab tämän jo monet tutkimuksetkin. Nainen on edelleen perheissä se kantava voima, jota ilman oltais kuin siat pellossa. Vaikka ei 50 lukua eletäkkään...

Höpönlöpö, edelleen. Mä voin kertoa että tunnen näitä perheitä niin hyvin että tiedän miehen osallisuuden. Huolehditaan neuvoloita, hammaslääkäreistä ymym yhdessä. Kodista kannataan huolta, niin sisähommissa kuin ulkohommissa.

Oikeastaan ainoa missä törmään näihin on ne perheet jossa rouva on sitä mieltä ettei mies osaa tehdä mitään- toisin sanoen mies ei tee kaikkea täsmälleen niin kuin rouva määrää. Eihän se mikään tasavertainen suhde ole. Puhumattakaan kun "mies ei osaa laittaa lapsellle edes vaatteita" ja ongelma on siinä kun PeppiLooralla ei ollu toisiinsa sointuvat pukukokonaisuus.

Osa naisista tarttee itsetunnon kohotuksen - ja nostattaa sitä mantraamalla paskaa miehestään. KUINKA minä joudun kaiken tekemään - ja kuinka toinen ei tee mitään. Ja sama nainen ei saa edes autoaan itse tankattua....Ja apua, mikä sähkösopimus? Mikä vakuutus? Voi ei, kuka vaihaa autoon renkaat??

Ihan turha aina miestä syyttää kaikesta. Naisetkin voi katsoa peiliin. Sori, it takes two to tango.

 

[vierailija]

Mikähän vastaus olisi jos osat olisivat toisin. Eli äiti olisi sairastunut vaikka synnytyksen jälkeiseen masenukseen ja paniikkikohtauksiin. Ja vastuu vauvasta, vaimosta ja kodista olisi miehellä? Ja jos mies sitten väläyttäisi että olisi ollut parempi erota. Kuinka monta Sika huutoa hän saisi?

AP:n tilanne on varmasti vaikea. Vauva vuosi haastaa suurimman osan. Väsymys sotkee kykyä ajatella rationaalisesti. Mutta toisaalta kertoo tämä siitäkin miten helpolla nykyään halutaan luovuttaa. Edes puolison sairastumista ei enää tahdota kestää. Vaikka sitähän naimisiinkin mentäessä kovasti luvataan. Myötä ja vastamäessä. Hyvinä ja pahoina päivinä.

AP, oleko saannut ympäriltä apua, tai oleko sitä yrittänyt hakea? Esim puhunut neuvolassa haastatavasta tilanteesta? Avun pyytäminen ei ole häpeä.

 

[vierailija]

Sanoin "monessa perheessä" ja "usein", en "aina" ja "kaikissa". Eli voi hyvin olla että juuri SINUN liittosi on epätavallisen onnistunut monella tapaa perhe-elämän myllerryksiä myöten. Tilastot kuitenkin kertoo muuta.

Se taas että väität tuntevasi laajasti erilaisia perheitä, joiden kanssa olet oikeasti läheisissä väleissä ja tiedät että heillä KAIKILLA menee perhe-elämässä kutakuinkin täydellisesti, on emävalhe. Se on jo vastoin tilastoja ja yhtä luotettavaa kuin se että väittäisit itse olevasi täydellinen.

On muuten hyvin tavallista että tähän keskusteluun vedetään mukaan se auto. Mutkun ne auton huollot ja auton renkaat. Autoon vaihdetaan renkaat 2 x vuodessa ja useimmat ei edes vaihda itse, vaan se auto kurvataan lähimpään liikkeeseen missä vaihdon saa hintaan 20€. Lisäksi auto katsastetaan kerran vuodessa, jonka ajan voit vetää sumppia odotushuoneessa.

Naiset tekee edelleen suurimman osan kotitöistä, kantavat vastuun lastenhoidosta ja hyvin monesti myös perheen muista asioista, kuten niistä vakuutuksista. Minä itse olen kilpailuttanut ja hankkinut meille ihan kaikki sopimukset vakuutuksista sähkösopimuksiin, eikä se taida olla mitenkään epätavallista. Jos ja kun menen neuvolaan, 90% kerroista siellä on vastassa ÄITI lapsensa kanssa odotushuoneessa, joskin ne isät roikkuu mukana jonkun verran sen raskaus ja pikkuvauva-ajan, mutta silloinkin tosiaan ROIKKUVAT mukana, harvoin ne siellä yksin lapsen kanssa käy. Kun minä menen kerran viikossa 3-vuotiaan ja vauvan kanssa muskariin, siellä jakauma on äitejä 98%, sitten on se yksi isä lapsensa kanssa ja se toinen isä roikkuu yhden äidin mukana. Jne.

Ja joo, sitten kun se isä kerran kuukaudessa äidin patistamana pukee lapset itse (sadekelillä toppavermeisiin) ja lähtee niiden kanssa puistoon niin voi että kun hän sentään "yrittää" ja taputapu kun oot nyt ahkera ja hyvä tyyppi. Oikeasti, lopettakaa se miesten kohtelu jonain aivottomina koiranpentuina jookos. Siksi juuri ne ei mitään osaa kun ei niiltä äiti koskaan ole kotona vaatinut omaa järjenkäyttöä esim. sen tiskikoneen käytön suhteen (päällimmäinen lasi jää paskaseksi jos laitat koneeseen kaksi lasia päällekkäin, HALOO). Sitten nainen on hirvee riivinrauta jos kehtaa asiasta miehelle huomauttaa, kun toinen raukka sentään "yrittää". Hohhoijjakkaa. Ei perhe-elämässä riitä pelkkä yrittäminen, niinkuin ei riitä esim. työelämässäkään. Kyllä se on opeteltava ja tehtävä asiat kunnolla, ei siitä muuten mitään tule jos toinen saa kokoajan toimia lapsenvahtina, tai mikä pahempaa varjella toisen herkkää hipiää kun ei se mitään osaa tehdä mutta ei sille mitään saa asiasta sanoakkaan.

 

[vierailija]

Vierailija vastausnumerolla #10.On sääli että hommasit mieheksesi Mikki Hiiren. Se tuskin on kenenkään muun vika kuin omasi. Suomessa ei kai pakko avioliittoja ole.

Saat pitää täydellisyytesi aivan rauhassa. On hienoa että olet arjen sankari joka taistelee niin arkea kuin pahaa miestä vastaan.

Minä olen onnellinen etten elä moisessa piirissä. Väitä mitä väität, tiedän mistä puhun =) ja se on fakta. Juurihan isiä yritetiin kannustaa ottamaan töistäkin enemmän vapaata lasten ollessa pieniä. eli 6+6+6kk jakautuminen perhevapaisiin. Mutta ketkä tätä eniten vastustivat? Ei suinkaa miehet.... Aina vedotaan ties mihin perusteeseen että äidin täytyy saada ollla kotona, koska lapsi niiin riippuvainen. ja ja ja. Kyllä naiset itse tuota "ahdinkoaan" vaan edes auttaa olemalla sokeita omalle omivalle käytökselle.

Naapurin rouvan kanssa juuri puhuin. Heillä valvottava vauva. Kun mies tulee kotiin, töistä, rouva käy nukkumaan yläkertaan korvatulpat päässä. Isä hoitaa pientä koliikkivauvaa sinne ilta 22-24. Sitten vaihtuu vuoro äidille jotta isä saa myös hetken nukkua, kuitenkin aamulla menee töihin. Niin ja heillä on siis leikki-ikäinen myös. Ei kyse ole pakottamisesta eikä mistään muustakaan vaan tasavertaisuudessa heilläkin. HeiltäKIN puuttuu excel-lista jossa lasketaan kuka tekee ja miten paljon....Ei se heilläkään ole kisa. Niin kuin ei meilläkään. Niin kuin ei mieheni ystäväpiirin perheissä.

 

[vierailija]

Naapurin rouvan kanssa juuri puhuin. Heillä valvottava vauva. Kun mies tulee kotiin, töistä, rouva käy nukkumaan yläkertaan korvatulpat päässä. Isä hoitaa pientä koliikkivauvaa sinne ilta 22-24. Sitten vaihtuu vuoro äidille jotta isä saa myös hetken nukkua, kuitenkin aamulla menee töihin. Niin ja heillä on siis leikki-ikäinen myös. Ei kyse ole pakottamisesta eikä mistään muustakaan vaan tasavertaisuudessa heilläkin. HeiltäKIN puuttuu excel-lista jossa lasketaan kuka tekee ja miten paljon....Ei se heilläkään ole kisa. Niin kuin ei meilläkään. Niin kuin ei mieheni ystäväpiirin perheissä.

Juuri näin, nainen ei saa vaatia tasavertaisuutta, koska heti aletaan naljailla excel taulukoista ja kisaamisesta. Jos mies ottaa osaa johonkin jotenkin, pitää olla tyytyväinen ja pitää turpa kiinni. Koska hän sentään yrittää.

Henk.koht. mua vaivaisi tosi paljon, jos minun yöunet olisi aina esim. klo. 19-24. Ja yöt minun pitäisi kukkua hereillä jotta mies saa nukkua. Mitäs tasapuolisuutta siinä on. Samalla tapaa minun pitää nousta aamulla ylös puoli kuudelta, kun mukulat herää ja ihan samalla tapaa naisella on luonnollinen vuorokausirytmi, joka yleensä ei puolla valvomista klo. 24 -> "mutkun miehellä on työt ja mutkun mutkun".

Mutta pidä sinä vaan kiinni tuosta kuvitellusta tasa-arvostasi. Tuo ei ole tasa-arvoa nähnytkään. Tuo on juuri sitä hyssyttelyä, missä kiitetään koiranpentumiestä siitä että se yritti.

Ja ihan nykyisessäkin mallissa mies saa olla kotona, saa vanhempainrahaa tai kotihoidontukea. Kuinka moni mies sen vastuun ottaa? Ei kovin moni. Äläkä edes kehtaa väittää että kaikkien vaimot on niin tyranneja, ettei mies uskalla edes ehdottaa....

 

[vierailija]

Ja seuraavaksi kuitenkin sanot että se sopii heidän perheelle, että äiti ei nuku koskaan öisin. Että äiti nukkuu mielellään aina klo. 19-24. Unelmien täyttymys.

Siksi kaivoinkin tämän esiin ja jätän tämän vaan tähän.

 

[Tiwi]

Olen neuvolassa asiasta puhunut. Sitä kautta pääsin psykologin pakeille ihan keskusteluapuna kun on omakin pää ollut aika kovilla tässä. Lähipiiristä ei juuri apua, asuvat niin kaukana. Apua en oikeastaan kehtaa pyytää, kun olen tämän sopan itse keittänyt..

 

[vierailija]

Näin se tuntuu olevan. Pettämistä, naisen yksin jättämistä, baareilua, töihin karkaamista ym on omassa elämässä ja lähipiirissä tavannut. Ihan kaikenlaisissa perheissä, oli isä sitten lääkäri tai raksamies. Hirveen epäreiluhan se asetelma naista kohtaan on, mutta ainakin voi lohduttautua sillä että vaihtamalla harvoin paranee. Etenkin vauvavuosi on yleensä niin kuormittava että harvat siitä ilman kriisejä selviää.

Veit sanat suustani. Näin se menee useimmissa tapauksissa ikävä kyllä.

 

[vierailija]

Juuri näin, nainen ei saa vaatia tasavertaisuutta, koska heti aletaan naljailla excel taulukoista ja kisaamisesta. Jos mies ottaa osaa johonkin jotenkin, pitää olla tyytyväinen ja pitää turpa kiinni. Koska hän sentään yrittää.

Henk.koht. mua vaivaisi tosi paljon, jos minun yöunet olisi aina esim. klo. 19-24. Ja yöt minun pitäisi kukkua hereillä jotta mies saa nukkua. Mitäs tasapuolisuutta siinä on. Samalla tapaa minun pitää nousta aamulla ylös puoli kuudelta, kun mukulat herää ja ihan samalla tapaa naisella on luonnollinen vuorokausirytmi, joka yleensä ei puolla valvomista klo. 24 -> "mutkun miehellä on työt ja mutkun mutkun".

Mutta pidä sinä vaan kiinni tuosta kuvitellusta tasa-arvostasi. Tuo ei ole tasa-arvoa nähnytkään. Tuo on juuri sitä hyssyttelyä, missä kiitetään koiranpentumiestä siitä että se yritti.

Ja ihan nykyisessäkin mallissa mies saa olla kotona, saa vanhempainrahaa tai kotihoidontukea. Kuinka moni mies sen vastuun ottaa? Ei kovin moni. Äläkä edes kehtaa väittää että kaikkien vaimot on niin tyranneja, ettei mies uskalla edes ehdottaa....

Erittäin osuvasti kirjoitettu.

 

[Tasa-arvoa]

Näin se tuntuu olevan. Pettämistä, naisen yksin jättämistä, baareilua, töihin karkaamista ym on omassa elämässä ja lähipiirissä tavannut. Ihan kaikenlaisissa perheissä, oli isä sitten lääkäri tai raksamies. Hirveen epäreiluhan se asetelma naista kohtaan on, mutta ainakin voi lohduttautua sillä että vaihtamalla harvoin paranee. Etenkin vauvavuosi on yleensä niin kuormittava että harvat siitä ilman kriisejä selviää.

Hui, tuollaisiinko sinä olet törmännyt? Oma miehen kanssa jaettiin vauvanhoito ja kodinhoito tasan alusta alkaen ja sama juttu monilla ystävillä. Tokan lapsen kanssa jaettiin vanhempainvapaakin tasan. Mieheni ei myöskään harrasta baareilua eikä juo alkoholia.

 

[vierailija]

Hui, tuollaisiinko sinä olet törmännyt? Oma miehen kanssa jaettiin vauvanhoito ja kodinhoito tasan alusta alkaen ja sama juttu monilla ystävillä. Tokan lapsen kanssa jaettiin vanhempainvapaakin tasan. Mieheni ei myöskään harrasta baareilua eikä juo alkoholia.

Aivan. Varmasti tilastojen kaikki vähemmistöt on sattuneet sinunkin lähipiiriin

Ja ei minunkaan perhe-elämästä moni tiedä tuon taivaallista. Niinkuin sanottu, ei näistä kaffepöydässä jutella. Osa naisista on myös täysin pimennossa esim miehen pettämisistä. Petetty nainen muuten todennäköisimmin on juurikin se pikkulasten äiti. Näin se vaan on.