aviokriisistä

[molla]

Miten ihmeessä olette selvinneet... Ahdistaa todella! Tänäänkin sanonut miehelle tosi pahasti!!! Mun on NIIN vaikeaa tuntea mitään positiivista häntä kohtaan!!! En tiedä tarkkaan edes miksi. Olen vaan kyllästynyt!!! Tuntuu, ettei meillä ole enää muuta yhteistä kuin 1- ja 3-vuotiaat lapset ja asuntovelka! Intohimo täys nolla. Ei seksiä. Ei enää läheisyyttäkään. Musta tuntuu ettei kemiasta tai "kipinöistä" tietoakaan. Minulla menee hermot ihan pienistäkin asioista ja haluan vain pois tästä!!! Ahdistaa, tuntuu kuin olisin vankilassa. Ero ei tule olemaan helppo ratkaisu, käytännössä todella vaikea toteuttaa
Tuntuu, että nyt ymmärrän, mitä "erilleen kasvaminen" tarkoittaa. Molemmat yli kolmekymppisiä, 7v. asuttu yhdessä, riidat kasvaneet lasten myötä. Mä olen kotiäiti eikä tietoakaan koulutusta vastaavasta työstä, joten olen todella turhautunut myös siltä osin!

 

[nibbler]

"lasten parhaaksi" päässäännön puiteissa teet ite ittes onnelliseks. kipin kapin miettimään että miten. :hug:

 

[ajatus]

Pane miestäsi. Vaikka ensin voi ollakin vaikeaa. Jo alkaa yhteys ja läheisyys löytyä uudelleen. Tiedän kokemuksesta.

 

[Pyryharakka]

Meillä noita kriisejä on ollut tämän 11 vuoden aikana kaksi todella pahaa.Ajan kanssa ja puhumalla,puhumalla ja puhumalla niistä ollaan selvitty.Ja tietysti molemmilla on ollut kova halu jatkaa yhdessä ja yrittää tosissaan.Todella vaikeaa ja kuluttavaa aikaa se on,siitä ei pääse mihinkään.

 

[ap]

Pane miestäsi. Vaikka ensin voi ollakin vaikeaa. Jo alkaa yhteys ja läheisyys löytyä uudelleen. Tiedän kokemuksesta.

Musta tuntuu etten yksinkertaisesti pysty. Jotenkin kyllästynyt kokonaan meidän seksiin enkä koe siitä mitään tyydytystä! Ja harvoista yrityksistä vieläkin harvempi onnistunut...

 

[Piiperoinen]

Täällä myös ihan samanlainen kriisi ja 7v oltu yhdessä! Mikään ei tunnu miltään ja vaan veetuttaa. Kaikki asiat.

 

[Siksakkia]

Minusta eräs vuosikymmeniä naimisissa ollut ihminen sanoi todella viisaasti että silloin kun tuntuu vaikealta, siltä että rakkaus on loppunut tai ettei ole enää mitään syytä jatkaa, kannattaa muistaa että avioliitto on myös tahdon asia. Silloin kun on todella vaikeaa kysytään sitä mitä alttarillakin - TAHDOTKO rakastaa?
Monesti se vaatii kovaa työtä ja aikaa, sekä molempien 100% sitoutumista yhdessä jatkamiseen. Hyvä vaihtoehto voisi olla myös asioista juttelu vaikka avioliittoneuvojan tms. kanssa. Voihan se olla, että jos tilanteen todelliset syyt eivät ole pelkästään avioliitossa ja kumppanissa niin ongelmat eivät parane tai häviä mihinkään vaikka päätyisikin eroon.

Toivottavasti saatte asianne selvitettyä ja voitte jatkaa entistä vahvempina. Jos päätätte vielä yrittää niin toivon sydämestäni että jonain päivänä olette entistä onnellisempia ja huomaatte olevanne yhä tiiviimmin kasvaneet yhteen, eli vaikeuksien kautta voittoon :hug:
Paljon voimia koko perheelle :hug:

 

[vieras]

Pane miestäsi. Vaikka ensin voi ollakin vaikeaa. Jo alkaa yhteys ja läheisyys löytyä uudelleen. Tiedän kokemuksesta.

Musta tuntuu etten yksinkertaisesti pysty. Jotenkin kyllästynyt kokonaan meidän seksiin enkä koe siitä mitään tyydytystä! Ja harvoista yrityksistä vieläkin harvempi onnistunut...

Ota vaikka pari lasia viiniä ensin. Ja pura raivosi aviokriisiä kohtaan raivokkaaseen panemiseen (en siis tarkoita toisen satuttamista vaan kunnon tunteidenpurkua seksin kautta). Jatkakaa harrastusta ostamalla aikuisten leluja kaupasta.
Ja menkää parisuhdeterapiaan...

 

[ap]

Siksakille lämmin kiitos
itseasiassa ollaa perheneuvolassa käyty juttelemassa, mutta musta tuntuu, ettei apu tule sitä kautta. Riidellään pahemmin aina sieltä poistuessa!!! Miehelläni täytyy olla TODELLA ahdistavaa, sillä hän on tullut minun perässäni minun kotiseudelleni ja on ns. yksin... Ja hyvätahtoinen hän on. Mutta mä haluaisinkin enemmän miehen!!!

 

[ei vaikuta hyvältä]

Niin tuttua...
Mua ärsyttää kaikki mitä mies tekee ja kaikki mitä se jättää tekemättä! Välillä ärsyttää sen pelkkä olemassa olo

 

[ap]

Niin tuttua...
Mua ärsyttää kaikki mitä mies tekee ja kaikki mitä se jättää tekemättä! Välillä ärsyttää sen pelkkä olemassa olo

precis!!!

 

[juuei]

1 ja 3 vuotias on myös aika hyvät avainsanat.

Nukutko tarpeeksi? Kun on (ja väitän, että kaiklla tuon ikäisten äideillä on) jatkuva univaje niin seksi ei kiinnosta sitten niin yhtikäs yhtään. (Jep, meiän lapsilla on 2v ikäeroa...)

Esmes jo kahden vuoden päästä on jo helpompaa lasten kanssa. Ja jää aikaa sekä itselle että miehelle.

 

[ap]

1 ja 3 vuotias on myös aika hyvät avainsanat.

Nukutko tarpeeksi? Kun on (ja väitän, että kaiklla tuon ikäisten äideillä on) jatkuva univaje niin seksi ei kiinnosta sitten niin yhtikäs yhtään. (Jep, meiän lapsilla on 2v ikäeroa...)

Esmes jo kahden vuoden päästä on jo helpompaa lasten kanssa. Ja jää aikaa sekä itselle että miehelle.

Niinpä, kyllä mulla on kolmen vuoden univelat. Se on tosi, joten kyllä oon miettiny siltäkin kannalta. Ja kyllä ne perheneuvolassa hokeekin, että olen tosi väsynyt... Mutta kun musta tuntuu, että olen väsynyt just miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Musta tuntuu, ettei se opi mitään ja oon vaan NIIN kyllästynyt, luovuttanu...

 

[ap]

Mutta jos vaikka tahtookin, niin miten siihen väkisin pystyy? Eikö se ole teennäistä? Nimittäin mä ahdistun myös sellasesta, jos toimin toisin kuin tunnen...

 

[ehkäisy on keksitty]

Mutta jos vaikka tahtookin, niin miten siihen väkisin pystyy? Eikö se ole teennäistä? Nimittäin mä ahdistun myös sellasesta, jos toimin toisin kuin tunnen...

Olet äiti nyt. Sun pitää ajatella lapsiasi, eikä omaa ahdistenuisuuttasi. Miksi teit toisenkin lspen, koska aivan tasan tarkkaan tiesit 1 v 9 kk sitten, että miehessä on puolia, joita et siedä. Jos ehkäisy petti, jälkiehkäisy on keksitty. Onko kivaa ensin tehdä lapset huvin vuoski vaan, ja kun alkaa kyllästyttää, pistää kaikkien elämä uuteen upeaan uusioperheuskoon. Kunnes taas kyllästyt seuraavaan elämäntilanteeseen.

 

[vasta 29 v. naimisissa]

Minä odotin vuosikausia. Välillä kysyin itseltäni, rakastanko miestäni. Vastaus oli aina ei. Se vaan oli ei, vaikka kuinka yritin. Viime syksynä tuli vastaus "kyllä". Kannatti odottaa.

 

[Nyynä]

Mutta jos vaikka tahtookin, niin miten siihen väkisin pystyy? Eikö se ole teennäistä? Nimittäin mä ahdistun myös sellasesta, jos toimin toisin kuin tunnen...

Olet äiti nyt. Sun pitää ajatella lapsiasi, eikä omaa ahdistenuisuuttasi. Miksi teit toisenkin lspen, koska aivan tasan tarkkaan tiesit 1 v 9 kk sitten, että miehessä on puolia, joita et siedä. Jos ehkäisy petti, jälkiehkäisy on keksitty. Onko kivaa ensin tehdä lapset huvin vuoski vaan, ja kun alkaa kyllästyttää, pistää kaikkien elämä uuteen upeaan uusioperheuskoon. Kunnes taas kyllästyt seuraavaan elämäntilanteeseen.

anteeksi nytten mutta missäs kohtaa ap tämän sanoo? vai oletitko vain?

 

[vieras]

Mutta jos vaikka tahtookin, niin miten siihen väkisin pystyy? Eikö se ole teennäistä? Nimittäin mä ahdistun myös sellasesta, jos toimin toisin kuin tunnen...

Olet äiti nyt. Sun pitää ajatella lapsiasi, eikä omaa ahdistenuisuuttasi. Miksi teit toisenkin lspen, koska aivan tasan tarkkaan tiesit 1 v 9 kk sitten, että miehessä on puolia, joita et siedä. Jos ehkäisy petti, jälkiehkäisy on keksitty. Onko kivaa ensin tehdä lapset huvin vuoski vaan, ja kun alkaa kyllästyttää, pistää kaikkien elämä uuteen upeaan uusioperheuskoon. Kunnes taas kyllästyt seuraavaan elämäntilanteeseen.

anteeksi nytten mutta missäs kohtaa ap tämän sanoo? vai oletitko vain?

Ihan lukemani perusteella tämän (ilmeisen helposti) päättelen. Ovat olleet 7 vuotta yhdessä, riidat kasvaneet lasten myötä. Eli ei voi ap väittää, että kyllästys äijään lapsiperheytymisen myötä oli yllättävä käänne. Tai että ei tuntisi äijää.

 

[ap]

Minä odotin vuosikausia. Välillä kysyin itseltäni, rakastanko miestäni. Vastaus oli aina ei. Se vaan oli ei, vaikka kuinka yritin. Viime syksynä tuli vastaus "kyllä". Kannatti odottaa.

Kiitos
Toivon, että meiltäkin löytyy kärsivällisyyttä. Erityisesti minulta. Vaikka niin toivottomalta ja teennäiseltä tuntuukin...

Mitä tulee äitiyteen, niin on se ollutkin järkyttävää huomata oma epäkypsyys ajoittain. Ei sitä etukäteen kuitenkaan kaikkeen osaa varautua ja kyllähän niitä ongelmia etukäteenkin mietti. Mutta sitä ajatteli olevansa fiksu ja selvittävänsä ja selviytyvänsä ongelmista.

 

[ap]

Minä odotin vuosikausia. Välillä kysyin itseltäni, rakastanko miestäni. Vastaus oli aina ei. Se vaan oli ei, vaikka kuinka yritin. Viime syksynä tuli vastaus "kyllä". Kannatti odottaa.

Mitä tapahtui?

 

[vasta 29 v. naimisissa]

Minä odotin vuosikausia. Välillä kysyin itseltäni, rakastanko miestäni. Vastaus oli aina ei. Se vaan oli ei, vaikka kuinka yritin. Viime syksynä tuli vastaus "kyllä". Kannatti odottaa.

Mitä tapahtui?

Kuinka niin ?