Avioeroko ainoa vaihtoehto että selviin tästä kaikesta ja alan nauttimaan myös omasta elämästäni?Jos joku viitsis lukee ja kommentoida?!

[väsynyt]

Eli meidän perhe,äippä,iskä ja kolme lasta joista yksi vaikeasti kehitysvammainen ja olen hänen omaishoitajansa.Erityispoikamme on nyt 7v.ja hän käy kolmena päivänä viikossa pari tuntia koulua.

Töihin en voi mennä,poikamme ei jaksaisi hoitopäiviä kun nyt mennään jo pojan jaksamisen äärirajoilla,päälle kun tulee vielä kaksi terapiapäivää+tutkimusjaksoja+muuta.

Meillä tilanne että olen etääntynyt miehestäni jo reilu vuosi sitten,kertakaikkiaan minun rahkeet ei riitä enää parisuhteeseen,kaikki voimani menevät lasteni kanssa,joita suunnattomasti rakastan ja joiden takia minun on jaksettava.

No...asiaan eli,meillä tilanne etten voi harrastaa mitään,eli olen täysin kotona.Nyt viimeisen vuoden ajan olen todella tarvinnut aikaa myös itselleni,täysin unohtanut että olen vielä se nainen joka ennenkin,unohtuu tämän hässäkän keskellä.

Olen pari kertaa ottanut viikonloppulomaa että lähden toisen kaupungin hotelliin ja ihan yksin,en ole halunnut kavereita mukaan,vaan nauttinut viikonlopusta lenkkeillen,nukkuen,kertakaikkiaan vain löhöillen sängyssä.

Mutta minkä hinnalla...kukaan ei voi ymmärtää minua että tarvitsen tätä,mies ei pyynnöistäni huolimatta järjestä minulle mahollisuutta viettää edes yhtä yötä kotonani yksin.Joten...kaikki läheiseni,mieheni,vanhempani,ystävänikin,ihmettelevät suunnattomasti tarvettani lähteä hotellilomalle.Saan kuulla siitä,jopa oma isäni ei tahdo ymmärtää että "jätän" lapset ja lähden kahdeksi yöksi löhöämään.

Alan olla pisteessä että kohta en kertakaikkiaan jaksa...mutta lapset auttavat,luojan kiitos.Jos eroisimme,olisivat lapset isällään noin joka toinen vloppu ja muutenkin,en olisi kellekkään enää tilivelvollinen menoistani ja kaipaamastani Omasta ajasta.Lapsistani en ikinä luopuisi ja se on tullut monesti jo mieheni kanssa puheeksikin ettei hän heistä edes lähtisi taistelemaan vaan nuo tapaamiset hoituisivat kyllä.

Jos joku viitsisi edes jotenkin kommentoida,oisin kiitollinen,jostain syystä haluisin kuulla ulkopuolisen näkemystä asiaan.

 

[etkö]

saa omaishoitajan vapaata ja kunta hoida hoitoa siksi aikaa ja sitten voisitte miehen kanssa yhdessä hengähtää? Sulle kuuluu lakisääteinen vapaa ja hoito hoidettavalle.

 

[Sanna80]

:| Jaksamista! :hug:

Selitä tilanne miehellesi. Sano, että KUKAAN ei voi edes tajuta miten rankkaa on, ennen kuin itse kokeilee ja sano, että et halua että ero on ainoa tapa sinun saada vapaata edes hieman, mutta pakko on kohta siihen ratkaisuun päätyä jos ei muuten sinulle levähdystaukoa järjesty.

Eikö kunnalla ole joku velvollisuus järjestää omaishoitajille vapaata? Eihän se ole kuin muutama hassu päivä vuodessa, mutta muistan lukeneeni että tämä pitäisi olla ihan järjestettävissä...

 

[vieras]

En voi toivottaa kuin jaksamista. Ymmärrän täysin sen että äitikin tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa.

Mulla ei ole kuin yksi lapsi ja ainoa mitä kaipaan ajasta ennen lasta on se että edes joskus saisi olla YKSIN kotona. Ja minä sentään käyn kodin ulkopuolella töissä.

Kun mies taas kerran oli viikonlopun poissa niin vein tytön äidilleni. Ihan oikeasti, kun illalla istahdin nojatuoliin niin oikein nauroin kun tuntui niin ihanalta se hiljaisuus eikä kukaan ollut vaatimassa mitään.

Ei mulla mies ymmärrä, kaverit kylläkin, kuten oma äitinikin. Mies ei pyynnöistäni huolimatta vie lasta juuri mihinkään. Tai jos vie, niin vie silloin kun olen töissä, hänellä kun sattuu olemaan ne päivät vapaata ja illat töitä, joten halutessaan pitää muksun välillä hoidosta poissa ja on hänen kanssaan kotona.

 

[väsynyt vieras]

Samaa on joskus tullut ajateltua, mulla siis kaksi alle kaksivuotiasta ja kotoa en pääse mihinkään muualle kuin ruokakauppaan, sinnekin lasten kanssa. Pää hajoaa täysin. Äitini oli tällä viikolla täällä lomallaan "auttamassa" mutta ei siitä mitään apua ollut, kun en päässyt mihinkään, ja oli melkein kuin yksi lapsi lisää vahdittavana. Esim. yritti keittää lapsille aamupuuroa kattilalla jota ei ole tarkoitettu suoraan levylle laitettavaksi, vaan siis sellaiseksi höyryn päällä kypsytettäväksi puuro-osaksi. ARGH! Saa siis vahtia tosi tarkkaan mitä äiti täällä tekee...

Mies ei vie lapsia täältä yksin mihinkään, minkä tietysti ymmärrän kun on talvi, illalla pimeää ja nää mukulat näin pieniä. Sitä yksin olevaa aikaa todellakin kaipaa. Yötäpäivää joku kiinni lahkeessa, ja sit kun saa lapset nukahtamaan mies vonkaa seksiä. Oon niin väsynyt tähän elämään ettei välillä näy edes niitä junan valoja tunnelissa.

 

[väsynyt ap]

Siis kyllä,kunta on järjestänyt kaksi vuorokautta vapaata minulle,poika on toisessa perheessä silloin ja todella hyvin sujuukin,mutta minä...olen kotona toisten lasten kanssa ja miehen joka kuvittelee että nyt sitten on aikaa hänellekin enemmän kun lapsi tilapäishoitopaikassa.

 

[-]

Jos eroaisitte voi olla, että olisit lasten kanssa yksin 24/7. Onhan niitäkin miehiä jotka eivät enää eron jälkeen lapsiaan tapaa.

 

[anna]

:hug: voimia

 

[-]

Kun parisuhteessa ollaan niin minusta on aika loogista, että myös mies sitä huomiota kaipaa.

Jos et sitä hänelle suo niin eroa.

 

[väsynyt ap]

Kun parisuhteessa ollaan niin minusta on aika loogista, että myös mies sitä huomiota kaipaa.

Jos et sitä hänelle suo niin eroa.

Kyllä ymmärrän tämän...mutta,on joskus aika ajatella itseensäkin näiden vuosien jälkeen.Olen jo pitkään miehelleni vihjannut ja suoraakin sanonut että kaipaan hengähdystaukoa itsekseni ennenkuin jaksan häntäkin huomioida,sitä vaan ei ole tullut

Nyt on tilanne etten kertakaikkiaan jaksa toista aikuista huomioida kun tuntuu etten enää tiedä tunne itseänikään.

 

[vieras]

jaksamista!
Miehet ei aina tajua missä mennään ennen kuin sen vääntää rautalangasta. Omanikin olettaa, että minä kolmen lapsen kotiäitinä hoidan lapset ja kodin ja hänen mielestään mun luksusvapaa-aikaa on se, kun "pääsen" kauppoihin vauvan kanssa. Hänen mielestään vauva on niin helppo, mutta hän ei ymmärtänyt, että oikeasti haluan olla joskus ihan yksin. En pääse edees ruokakauppaan ilman lapsia. No...puhuimme eräänä iltana tosi vakavasti ja puhuin erosta jne. Vasta sitten hän tajusi jotenkin tämän minunkin näkökulmani ja tunteeni. Se, että hän saa käydä töissä ja siellä on aikaa hengähtää ja hän käy harrastamassa jne....minulla tätä ei ole ollut moneen vuoteen.

Tsemppiä ja jaksamista ja puhu miehellesi....ero ei ole vaihtoehto numero 1 vaan viimeinen vaihtoehto.

 

[hm]

hm. miksi elät täysin lapsillesi? kehitsvammaisille on hoitopaikkoja ja miksi käy vaan pari tuntia päiävssä koulua?kyllä ne muutkin jaksavat olla pitkän päivän koulussa.kehitysvammaisetkin. onko lapsillesi hyväksi että poltat itsesi loppuun?

 

[salla]

Jos eroisimme,olisivat lapset isällään noin joka toinen vloppu ja muutenkin

OLISIVATKO? Tapaamissopimuksen mukaisesti isällä on yleensä oikeus tavata lapsiaa, ei velvollisuus...

 

[Mari]

Olisiko tukiperheestä apua?

Lapset olisivat esim. kerran kuukaudessa tukiperheessä viikonlopun tai vaikka vain yhden yön. Saisitte miehenkin kanssa yhteistä aikaa..

 

[mää]

Jos eroisimme,olisivat lapset isällään noin joka toinen vloppu ja muutenkin

OLISIVATKO? Tapaamissopimuksen mukaisesti isällä on yleensä oikeus tavata lapsiaa, ei velvollisuus...

ei vaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä mutta isää ei kukaan voi silti pakottaa tapaamaan lapsiaan.

 

[Loppu]

Voimia. Mutta samaan sitten kokemus, itsellä ei ole vammaista lasta, mutta kaksi pientä. Yhtään omaa aikaa en saanut ja muutenkin suhde oli huono.Ehkä noin 4 krt mies otti lapset viikonloppuna luokseen eron jälkeen, sitten loppui. On niin mustasukkainen. Sossu ei auta, vaikka otin yhteyttä lastenvalvojaan, päinvastoin, oli miehen puolella.Sopimukset on tehty että joka toinen vkl isällään. Mutta näköjään ne on yhtä tyhjän kanssa. Minä käyn vaan töissä yksin, muualle ei tarvitse enää haaveillakkaan. Sukua ei ole jolle hoitoon välillä.Olen kyllä aivan loppu ja hermot menee kokoajan.Olen vielä nuori, mutta tässä se elämä sitten oli. Täällä istun neljän seinän sisällä ilmeisesti niin kauan että ovat maailmalla.

 

[kröhöm]

Anteeksi jos loukkaan mutta alkoi kiinnostaa: mitä sinä siis teet niinä kolmena päivänä jolloin lapsi koulussa?
Lomailet siis 3 päivää viikosta ja olet silti väsynyt?

 

[nuori äiti]

Voimia. Mutta samaan sitten kokemus, itsellä ei ole vammaista lasta, mutta kaksi pientä. Yhtään omaa aikaa en saanut ja muutenkin suhde oli huono.Ehkä noin 4 krt mies otti lapset viikonloppuna luokseen eron jälkeen, sitten loppui. On niin mustasukkainen. Sossu ei auta, vaikka otin yhteyttä lastenvalvojaan, päinvastoin, oli miehen puolella.Sopimukset on tehty että joka toinen vkl isällään. Mutta näköjään ne on yhtä tyhjän kanssa. Minä käyn vaan töissä yksin, muualle ei tarvitse enää haaveillakkaan. Sukua ei ole jolle hoitoon välillä.Olen kyllä aivan loppu ja hermot menee kokoajan.Olen vielä nuori, mutta tässä se elämä sitten oli. Täällä istun neljän seinän sisällä ilmeisesti niin kauan että ovat maailmalla.

Et ole yksin, meitä on muitakin! Suomessa isällä ei ole velvollisuuksia lapsia kohtaan, mutta äidillä ja lapsilla siitäkin edestä.

Jos rakas eksäsi häviää vaikkapa vuodeksi niin ettei soita, muuttaa eikä kerro uutta osoitetta yms. ja lasten kanssa on jo asennoiduttu että hän ei ole enää elämässämme...
Niin sitten yhtäkkiä mies saattaakin yhtäkkiä löytää uuden tyttöystävän jolle sitten pitää esittää hyvää iskää ja niinpä hän sitten ilmestyy vaatimaan lapsia itselleen viikonlopuksi - ja lapsethan on pakko antaa kun isällä on OIKEUS
Meille kävi juuri näin.... Lapset itki ja oksensi isän luota tullessa, ette usko miten sydämeen sattuu!

 

[väsynyt ap]

Anteeksi jos loukkaan mutta alkoi kiinnostaa: mitä sinä siis teet niinä kolmena päivänä jolloin lapsi koulussa?
Lomailet siis 3 päivää viikosta ja olet silti väsynyt?

Lomailen...ei voi kun nauraa,huh,mutta tiedän samalla ettei tätä ymmärrä kukaan muu kuin saman kokenut.Kolmena päivänä hoidan kotia,juoksevia asioita,paperihommia...yms..

 

[jep]

Voimia. Mutta samaan sitten kokemus, itsellä ei ole vammaista lasta, mutta kaksi pientä. Yhtään omaa aikaa en saanut ja muutenkin suhde oli huono.Ehkä noin 4 krt mies otti lapset viikonloppuna luokseen eron jälkeen, sitten loppui. On niin mustasukkainen. Sossu ei auta, vaikka otin yhteyttä lastenvalvojaan, päinvastoin, oli miehen puolella.Sopimukset on tehty että joka toinen vkl isällään. Mutta näköjään ne on yhtä tyhjän kanssa. Minä käyn vaan töissä yksin, muualle ei tarvitse enää haaveillakkaan. Sukua ei ole jolle hoitoon välillä.Olen kyllä aivan loppu ja hermot menee kokoajan.Olen vielä nuori, mutta tässä se elämä sitten oli. Täällä istun neljän seinän sisällä ilmeisesti niin kauan että ovat maailmalla.

no mutta, muutama vuosi menee nopeasti ja lapset ovat sitten jo alakoulussa ja pärjäävät kun käyt yksin tunnin lenkillä tai kaupassa jne. ja olet sittenkin vielä nuori. ja nätti. ja vähän ajan päästä pärjäävät jo pari tuntia, sitten muutaman... ja ehkä heille tulee ystävä jonka luokse josksu yökylään.

siis jos olet nuori ja kaksi lasta alle 5 vuoden ikäerolla, niin kyllä sitä omaa aikaa tulee.

 

[jep]

Anteeksi jos loukkaan mutta alkoi kiinnostaa: mitä sinä siis teet niinä kolmena päivänä jolloin lapsi koulussa?
Lomailet siis 3 päivää viikosta ja olet silti väsynyt?

Lomailen...ei voi kun nauraa,huh,mutta tiedän samalla ettei tätä ymmärrä kukaan muu kuin saman kokenut.Kolmena päivänä hoidan kotia,juoksevia asioita,paperihommia...yms..

ei lapsiperheessä koskaan työ lopu. aina tulee uutta ruoanlaittoa, siivoamista tiskiä.

toiset vaan lähtevät silti sinne töihin aamulla ja tekevät ne paperihommat yöllä ja ruokatunnilla.

ehkä oma harrastus auttaisi jonain päivänä?

 

[kemeli]

Niinkuin täällä moni muukin on sanonut, niin en laittaisi toivoani siihen, että avioeron jälkeen saisit enemmän vapaa-aikaa. Voisi käydä niinkin ettei miehesi viitsisikään lapsia joka toinen viikonloppu tavata. Meilläkin lukee tapaamisoikeus-sopimuksessa, että lapset isällä joka toisen viikonlopun, mutta viimeksi ovat olleet isällään yötä liki kaksi vuotta sitten...