hei.
Eli, tilannehan on nyt tämä.
Olen eronnut miehestäni ja lapseni isästä jo tovin aikaa sitten.
Olen seurustellu uuden mieheni kanssa hieman reilun vuoden verran ja nyt haaveissa olisi sitten vauva. Mietiskelin vaan, miten poikani (3,5 v.) suhtautuu asiaan, kunhan vauva aikanaan syntyy. Miten hänelle selittää sen, että hänen isinsä ei olekaan vauvan isi jne. Uusi mieheni on ottanut pojan tosi hienosti huomioon ja on kyllä kuin isä hänelle. Myös lapsi pitää miehestäni. Lapsi näkee säännöllisesti isäänsä ja muutenkin välini häneen ovat asialliset ja ihan hyvät. Myös se, että poika lähtee välillä pois kotoa isin luo kylään, ja vauva on koko ajan kotona, mietityttää.
Olen kyllä hieman aikaisin murehtinut moista, koska vasta äsken päätettiin, että aletaan vauvahommiin.. Mutta, kun aloittaa ajoissa murehtimisen niin ehtii hyvin ja paljon!
Onko kokemuksia muilla moisesta tilanteesta?
Eli, tilannehan on nyt tämä.
Olen eronnut miehestäni ja lapseni isästä jo tovin aikaa sitten.
Olen seurustellu uuden mieheni kanssa hieman reilun vuoden verran ja nyt haaveissa olisi sitten vauva. Mietiskelin vaan, miten poikani (3,5 v.) suhtautuu asiaan, kunhan vauva aikanaan syntyy. Miten hänelle selittää sen, että hänen isinsä ei olekaan vauvan isi jne. Uusi mieheni on ottanut pojan tosi hienosti huomioon ja on kyllä kuin isä hänelle. Myös lapsi pitää miehestäni. Lapsi näkee säännöllisesti isäänsä ja muutenkin välini häneen ovat asialliset ja ihan hyvät. Myös se, että poika lähtee välillä pois kotoa isin luo kylään, ja vauva on koko ajan kotona, mietityttää.
Olen kyllä hieman aikaisin murehtinut moista, koska vasta äsken päätettiin, että aletaan vauvahommiin.. Mutta, kun aloittaa ajoissa murehtimisen niin ehtii hyvin ja paljon!
Onko kokemuksia muilla moisesta tilanteesta?