Avioero ja syöpä

[vieras]

En minäkään luullut että leikkii, kaikki uskoin. Tosin meidän koko liitto paljastui feikiksi juurikin koska minä uskoin kaiken mitä minulle puhuttiin. Ei sinun velvollisuuden tunnosta kannata jäädä suhteeseen, se tuo vaan katkeruutta. Muutat pois ja pidät huolen että lapset näkevät isäänsä mahd.paljon mutta että isä saa levätä tarvittaessa.

 

[ap]

tsemppiä ja voimia ap:lle ja koko perheelle. velvollisuudentunnosta ei kannata jäädä ja johan sanoit, että tietenkin tuet (tulevaa ex-)miestäsi, vaikka pois muutatkin

Tietysti. On selvää, että tuen ja selvää on, että lapset näkee isäänsä paljon.

Mutta toivottavasti tämä on vain väärä hälytys.

 

[...]

Tosiaan voit tukea, vaikka ette yhdessä enää asuisikaan. Tosin uutta rakkautta en tuossa tilanteessa lasten/omaan elämään toisi, vaikka ei syöpää olisikaan. Ja sairastava isä ja uusi mies äidillä heti, voi tehdä lapsistasi melko katkeria sinua ja uutta miestäsi kohtaan.

 

[Laura]

Ei varmaan vastaus minkä haluaisit kuulla. Mutta musitelepa sitä avioliittolupausta. Että myös vastoinkäymisissä -etenkin niissä vastamäissä. Kunnes kuolema erottaa. Tiedät varmasti jo, että uusiva syöpä on usein ja todennäköisesti se vaarallisempi versio ensimmäisestä.

Jos olisin tilanteessasi, en pystyisi elämään itseni kanssa loppuelämää, ellen nyt laittaisi itseäni kakkoseksi ja tukisi lasteni isää. Se olisi itsestäänselvä vaihtoehto. Miten lapsetkin tilanteen ottavat? He ehkä -jopa todennäköisesti- menettävät isänsä, haluatko samaan aikaan tuoda uuden isäpuolen heidän elämään sekä sekoittaa pakkaa uudella kodilla ja avioerolla? Hyvä nainen, ajattele nyt lastesi parasta! Jos sinä jäät, lapset saavat nauttia isänsä seurasta - vaikka sitten väsyneen ja sairaan- kotonaan jatkuvasti.

Hyvänen aika! Tässä ei todellakaan ole kukaa kuolemassa. Mies ei itsekään ajattele niin eikä se todellakaan ole missään nimessä edes todennäköistä.

Ja ole muistellut sitä avioliittolupausta paljonkin, mutta minulta on vain viety niin paljon tässä vuosien varrella. Mieskään ei ole pettäessään muistanut sitä. Tunteeni vain yksinkertaisesti ovat kuolleet. Minä olen lähes aina elämässäni laittanut itseni kakkoseksi, kolmoseksi, neloseksi... Ja nyt kun olen päättänyt, että kerrankin teen jotain millä saan itselleni onnea niin elämä alkaa jälleen kerran sivaltaa päin naamaa.

Ymmärrän että haluat ajatella itseäsi ja että haluat olla onnellinen, ja sinullahan on siihen oikeus mutta eikö nyt ole vähän väärä aika? Vaikka saa, pitää ja kannattaa ajatella itseä ei kuitenkaan saisi unohtaa muita. JOS miehellä on syöpä uusiutunut on hyvin mahdollista ettei hän siitä selviä ja olisi niin väärin pistää mies kestämään hoidot yms. yksin ja pitää lapset erossa isästään (tiedän, sinulla ei ole aikomustakaan varsinaisesti erottaa heitä mutta on se satunnainen tapaaminen kuitenkin täysin eri asia kuin elää arkea yhdessä). Ehdit ajatella itseäsi tämän jälkeenkin.

Jos tämä nyt lähestyvä muutto hyvin tärkeä toteuttaa olisiko mahdollista että muuttaisitte puoliksi pois niin että jos käy ilmi että isä on sairas voisitte helposti muuttaa takaisin?

 

[Laura]

Jos mä sairastuisin syöpään ja mieheni kanssa olisimme muutenkin eroamassa, niin en todellakaan haluaisi että mieheni jäisi luokseni velvollisuudentunnosta

Ihme ajattelua ihmisillä. Jokaisella on yksi elämä. Jokaisen pitää olla tietyllä tavalla itsekäs. Ap ei ole viemässä lapsia isältään tai jättämässä miestä yksin. Miksi pitäisi asua saman katon alla. Paremmin voi olla tukena kun ei tarvitse olla katkera siitä että oma elämä valuu hukkaan.

Ei ihminen katkeroidu sen takia että tekee jotain jonkun toisen hyväksi itsensä kustannuksella, vaan oman asenteensa takia.

 

[Keittiönoita]

Ei ihminen katkeroidu sen takia että tekee jotain jonkun toisen hyväksi itsensä kustannuksella, vaan oman asenteensa takia.

Mä ajattelen samoin.

 

[Keittiönoita]

Vaikea tilannehan tuo on. Itse joudut ratkaisusi tekemään, vaikea siihen on muiden mitään sanoa eikä se muille kuulukaan. Lapsesi korkeintaan jonain päivänä sanovat, mitä mieltä ratkaisustasi olivat. Miten lapsesi asian sitten aikanaan ottaakin, tekemisistäsi kannat vastuun vain itse.

 

[vieras]

Voi ei mikä tilanne :/ mutta olisihan se väärin kaikkia kohtaan, jos nyt jäisitkin sinne. Mitä lapsetkin ajattelisivat? Ensin erotaan ja sitten ei jne. Varmasti pystyt tukemaan paljon paremmin ja jaksat tukea enemmän, kun et ole koko ajan siinä tilanteessa.
Toivottavasti on vain väärä hälytys. Tsemppiä kuitenkin! Ala elää sitä omaa elämääsi, josta olet ilmeisesti jo jonkin aikaa haaveillut. Ei vakava sairaus saisi vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itselleen olevan parasta, etenkin, jos sairaskin ihminen on samaa mieltä.

 

[ap]

Voi ei mikä tilanne :/ mutta olisihan se väärin kaikkia kohtaan, jos nyt jäisitkin sinne. Mitä lapsetkin ajattelisivat? Ensin erotaan ja sitten ei jne. Varmasti pystyt tukemaan paljon paremmin ja jaksat tukea enemmän, kun et ole koko ajan siinä tilanteessa.
Toivottavasti on vain väärä hälytys. Tsemppiä kuitenkin! Ala elää sitä omaa elämääsi, josta olet ilmeisesti jo jonkin aikaa haaveillut. Ei vakava sairaus saisi vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itselleen olevan parasta, etenkin, jos sairaskin ihminen on samaa mieltä.

Minua vituttaa toi, että niin moni sanoo, että mies luultavasti kuolee tuohon. Ei helvetissä kuole eikä ole edes todennäköistä. Ei syöpä tänä päivänä ole mikään automaattinen kuolemantuomio ja imusolmukesyöpä etenkään ei ole sitä. Ei edes uusiutuessa. Täälläkin palstalla Scarlet sairastanut kyseisen taudin kaksi kertaa ja aina vaan porskuttaa.

Tuota minäkin ihmettelen, että mitä lapset meinaisivat kun me ollaan ensin selitetty erosta ja tämä uusi mieskin on jo kuvioissa. On lapsille ennestään tuttukin, mutta siis hänestä on kerrottu lapsille nyt tässä uudessa tilanteessakin. En oikeasti käsitä, että miten sekaisin menisivät kun me nyt alettais selittää, että eipäs erotakaan.

 

[Tiina]

Voi ei mikä tilanne :/ mutta olisihan se väärin kaikkia kohtaan, jos nyt jäisitkin sinne. Mitä lapsetkin ajattelisivat? Ensin erotaan ja sitten ei jne. Varmasti pystyt tukemaan paljon paremmin ja jaksat tukea enemmän, kun et ole koko ajan siinä tilanteessa.
Toivottavasti on vain väärä hälytys. Tsemppiä kuitenkin! Ala elää sitä omaa elämääsi, josta olet ilmeisesti jo jonkin aikaa haaveillut. Ei vakava sairaus saisi vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itselleen olevan parasta, etenkin, jos sairaskin ihminen on samaa mieltä.

Minua vituttaa toi, että niin moni sanoo, että mies luultavasti kuolee tuohon. Ei helvetissä kuole eikä ole edes todennäköistä. Ei syöpä tänä päivänä ole mikään automaattinen kuolemantuomio ja imusolmukesyöpä etenkään ei ole sitä. Ei edes uusiutuessa. Täälläkin palstalla Scarlet sairastanut kyseisen taudin kaksi kertaa ja aina vaan porskuttaa.

Tuota minäkin ihmettelen, että mitä lapset meinaisivat kun me ollaan ensin selitetty erosta ja tämä uusi mieskin on jo kuvioissa. On lapsille ennestään tuttukin, mutta siis hänestä on kerrottu lapsille nyt tässä uudessa tilanteessakin. En oikeasti käsitä, että miten sekaisin menisivät kun me nyt alettais selittää, että eipäs erotakaan.

Oletko kysynyt mieheltäsi mitä hän haluaa?

Kukaan ei ehdota stiä, että peruisitte eronne, vaan lähinnä sitä, että kannattaisiko siirtää poismuuttoa tässä tilanteessa jollain kuukaudella.

Toki teet päätöksen itse! Tässä ei kukaan voi sanoa mitä tehdä! Selvästi mietit itsekin vaihtoehtoja ja sitä mikä tuntuisi oikeimmalta. Juttele siis miehesi kanssa, mitä hän asiasta ajattelee. Hänhän voi olla sitä mieltä, että haluaaki sinusta eroon mahdollisimman pian.

 

[ap]

Voi ei mikä tilanne :/ mutta olisihan se väärin kaikkia kohtaan, jos nyt jäisitkin sinne. Mitä lapsetkin ajattelisivat? Ensin erotaan ja sitten ei jne. Varmasti pystyt tukemaan paljon paremmin ja jaksat tukea enemmän, kun et ole koko ajan siinä tilanteessa.
Toivottavasti on vain väärä hälytys. Tsemppiä kuitenkin! Ala elää sitä omaa elämääsi, josta olet ilmeisesti jo jonkin aikaa haaveillut. Ei vakava sairaus saisi vaikuttaa siihen, mitä ajattelee itselleen olevan parasta, etenkin, jos sairaskin ihminen on samaa mieltä.

Minua vituttaa toi, että niin moni sanoo, että mies luultavasti kuolee tuohon. Ei helvetissä kuole eikä ole edes todennäköistä. Ei syöpä tänä päivänä ole mikään automaattinen kuolemantuomio ja imusolmukesyöpä etenkään ei ole sitä. Ei edes uusiutuessa. Täälläkin palstalla Scarlet sairastanut kyseisen taudin kaksi kertaa ja aina vaan porskuttaa.

Tuota minäkin ihmettelen, että mitä lapset meinaisivat kun me ollaan ensin selitetty erosta ja tämä uusi mieskin on jo kuvioissa. On lapsille ennestään tuttukin, mutta siis hänestä on kerrottu lapsille nyt tässä uudessa tilanteessakin. En oikeasti käsitä, että miten sekaisin menisivät kun me nyt alettais selittää, että eipäs erotakaan.

Oletko kysynyt mieheltäsi mitä hän haluaa?

Kukaan ei ehdota stiä, että peruisitte eronne, vaan lähinnä sitä, että kannattaisiko siirtää poismuuttoa tässä tilanteessa jollain kuukaudella.

Toki teet päätöksen itse! Tässä ei kukaan voi sanoa mitä tehdä! Selvästi mietit itsekin vaihtoehtoja ja sitä mikä tuntuisi oikeimmalta. Juttele siis miehesi kanssa, mitä hän asiasta ajattelee. Hänhän voi olla sitä mieltä, että haluaaki sinusta eroon mahdollisimman pian.

No tilanne on tietysti ihan auki vielä, koska ei ole tietoa että onko tämä väärä hälytys. Toivottavasti niin on.

Mutta tietysti mies suree tilannetta. Kuitenkaan hän ei jaksa tätä tilannetta tälläisenäkään. On aika raskasta, kun tietää että toinen rakastaa toista. Se on minullekin raskasta, mutta miehelle vielä raskaampaa. Ja tämä välitilassa eläminen on jo nyt kuluttavaa saati että tämä jatkuisi ja vielä tilanne muuttuisi sairauden takia entistä kamalammaksi. Kyllä minä koen, että minusta on enemmän tukea ja apua, kun muutan pois. Ja varmasti mieskin kokee sen niin, mutta juuri ny thänellä on tietysti asiat päässä aivan sekaisin. Mutta sen sanoo kuitenki, että ei jaksa tätä välitilassa elämistä.

 

[juuh]

Koska avioerosta on päätetty jo, olisi mielestäni järkevintä edetä, kuten olisi edetty myös ilman sairauden uusimista. En usko, että se on kenellekään hyvä vaihtoehto, että jo hajonnutta ja hajotettua avioliittoa jatketaan säälistä. Lapset ovat jatkuvassa epätietoisuudessa, mitä tapahtuu jos iskä parantuu tai ei parane.
Voit olla ex-miehesi tukena, vaikket asukaan enää saman katon alla. Toivottavasti uusi kumppanisi ymmärtää tämän myös! Lasten elämässä tapahtuu isoja asioita, varaudu siihen että he oireilevat ja toisaalta, hoida asia niin, että lapset säilyttävät yhteyden isäänsä ja puhu ja vietä aikaa paljon lasten kanssa. Joudut varmasti heittämään nyt hetkeksi oman uuden elämäsi taka-alalle ja keskittyä lastesi uuteen elämään, mutta sehän ei ole mikään uhraus, eihän!

 

[=(]

Mies selviää paljon paremmin hoidoista kun hänellä on kotiin tullessa elämää ympärillä. Mikään ei anna hoitoihin yhtä paljon voimaa kuin lapset. Itse olen sitä mieltä että jos tässä rankimmassa vaiheessa (sikäli mikäli ne tulokset todella on huonot) muutatte pois niin turha puhua todennäköisyyksistä millä syövästä selviää. Syövästähän selviää juurikin ne ihmiset joilla on valtava elämänhalu ja arjesssa kiinnipitäviä asioita ympärillä. Vaikka asuisitte samassa taajamassa niin ei ne lapset siinä isän kotona juurikaan ole rankimpaan aikaan koska hän ei heitä jaksa hoitaa. Mutta juurikin silloin sängyn pohjalle ne lasten äänet on tärkeitä kuulla!
Ei ole sääliä siirtää pois muuttoa. jos ette ole vihamiehiä niin osoittaa vaan tilannetajua muuttaa pois sillon kun asiat on vähän selkeämpiä. On sitä paitsi vääri viedä lapset pois myöskin. Iästä riippumatta tajuavat että isällä on vaikeaa ja haluavat olla lähellä.

Mutta tais se oikea syy tulla jo tossa alussa eli sulla on uusi rakas ja haet täältä synnin päästöä jotta saisit unohtaa entisen elämän ja syövän tuomat jutut.