Avioehto

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pomotason mies
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pomotason mies

Vieras
Kuinka monilla teillä on avioehto s.e. rahat ja varat yms ovat omia ja testamentilla varat menee vain lapsille?
Mulla uusi nainen jonka kanssa menee kivasti, mutta hän ei tuota ideaani sulata! Pitäisi kuulemma olla yhteiset jne. Itse olen koulutukset hommannut ja tietä raivannut työelämässä, haluan päättää mitä korvauksillani teen.

Miten saan naisen ymmärtämään tämän?
 
Onko naisen ja sinun palkkatasosi ihan erilaiset, vai miksi hän on vailla rahojasi?

Meillä molemmilla palkat suht' lähellä toisiaan, yhdessä oltu opiskeluajoista lähtien eli omaisuus on yhteisesti hankittua. Molempien vanhemmat ovat testamenteiisa poissulkeneet puolisot perinnön hallinnasta.
 
Meillä on avioeroa koskeva avioehto. Mies omistaa kodin ja on muutenkin perheen elättäjä. Itselläni yritys joka ei tuota mitään. Avioehto tehtiin koska halusin yrittäjäksi ja minimoida tappiot jos yritys ei ala tuottamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30692036:
Jos on lapsia edellisestä suhteesta, en ymmärrä miksi kukaan jättää avioehdon tekemättä. Kyllähän perintö kuuluu enemmän lapsille eikä puolisolle.

Ei ole entisiä lapsia. Avioehdon haluan siksi, että jos nainen haluaa paremman elämänlaadun, tehköön töitä sen eteen.
 
Miksi sun edes ap kannattaa mennä naimisiin? Eikö avioliitossa yksi keskeinen idea ole juuri se omaisuuden siirtely verottomasti?

Kuulostaa kauhean hankalalta mennä naimisiin ja alkaa käydä kauheita neuvotteluja sen suhteen, miten niitä avioliittoon kuuluvia velvoitteita sitten aletaan purkaa - kun helpompi vaihtoehto on olla menemättä naimisiin.

(Tai siis sullahan, ap, ei oikeasti taida tällaista probleemaa ollakaan, mutta tietysti joku muu voi pohdiskellakin asiaa ihan tosissaan.)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30692069:
Miksi sun edes ap kannattaa mennä naimisiin? Eikö avioliitossa yksi keskeinen idea ole juuri se omaisuuden siirtely verottomasti?

Kuulostaa kauhean hankalalta mennä naimisiin ja alkaa käydä kauheita neuvotteluja sen suhteen, miten niitä avioliittoon kuuluvia velvoitteita sitten aletaan purkaa - kun helpompi vaihtoehto on olla menemättä naimisiin.

(Tai siis sullahan, ap, ei oikeasti taida tällaista probleemaa ollakaan, mutta tietysti joku muu voi pohdiskellakin asiaa ihan tosissaan.)

Tässä olen samaa mieltä.

Avioehto ei ole loukkaus toista kohtaan, vaan suojata omansa, jonka on ennen yhteen menemistä hankkinut.
Itsehän aikoinaan blokkasin itseni ulos kaikesta avioehdolla, vaikka laki ei kaikkeen taivukaan. Eli asumisoikeus jää, vaikka se toinen puoliso omistaisi asunnon kokonaan.
Avioehdossa kannttee ottaa huomioon myös se, että jos vaimo on ollut kotona lapsia hoitamassa tai osallistunut esim. yhtiövastikkeeseen.

Jos satut kuolemaan ennen vaimoasi, et voi vaimon lakiosuutta leikata pois, vaan perintö menee vaimollesi ja lapsillesi puoleksi. Tosin kannattee tästä jutella vaikka lakimiehen kanssa. En muista enää mitenkä nuo asiat menee.
 
Miksi mennä yhteen jos se on niin vaikeaa. Olemme olleet naimisissa 28v. ja yhdessä 35. Kaikki on yhteistä ja yhdessä tehtyä. Parempi olla menemättä jos nyt jo suunnittelee tulevaa eroa tai kuolemaa.
 
Miksi mennä yhteen jos se on niin vaikeaa. Olemme olleet naimisissa 28v. ja yhdessä 35. Kaikki on yhteistä ja yhdessä tehtyä. Parempi olla menemättä jos nyt jo suunnittelee tulevaa eroa tai kuolemaa.

Mut jos olisit ennen mieheesi tutustumista tehnyt ison omaisuuden, etkö haluaisi suojata sitä siltä varalta että se ero tuleekin? Naimisiin mennessä kun et voi olla varma, että oletko naimisissä 5 vai 50v
 
Meillä oli tarkoitus tehdä avioehto kun mentiin naimisiin, mutta todettin että ei me sitä tarvita.
talo omistetaan puoliksi, muuta omaisuutta ei juurikaan ole. Jos on, suunnilleen saman verran. Molemmilla lapsia aiemmista suhteista, ja heille menee perintö. Molempien vanhemmat ovat sulkeneet puolisot pois testamenteilla.
 
Täällä taas levitellään melko lailla väärää tietoa perinnöstä. Aviopuoliso ei peri mitään kuoleman tapauksessa mikäli vainajalla on lapsia. Ilman avioehtoa (normaalitapauksessa) kuoleen ja elävän puolison omaisuus lasketaan yhteen ja elossa olevalla voi olla mahdollisuus tasinkoon. Ilman testamenttia ei kuitenkaan mitään perintöä tai varsinkaan lakiosaa ole olemassakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja perintö;30694262:
Täällä taas levitellään melko lailla väärää tietoa perinnöstä. Aviopuoliso ei peri mitään kuoleman tapauksessa mikäli vainajalla on lapsia. Ilman avioehtoa (normaalitapauksessa) kuoleen ja elävän puolison omaisuus lasketaan yhteen ja elossa olevalla voi olla mahdollisuus tasinkoon. Ilman testamenttia ei kuitenkaan mitään perintöä tai varsinkaan lakiosaa ole olemassakaan.

Lasketann yhteen ja jaetaan kahdella, josta toinen puoli on lasten perintö.
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Alkuperäinen kirjoittaja perintö;30694262:
Täällä taas levitellään melko lailla väärää tietoa perinnöstä. Aviopuoliso ei peri mitään kuoleman tapauksessa mikäli vainajalla on lapsia. Ilman avioehtoa (normaalitapauksessa) kuoleen ja elävän puolison omaisuus lasketaan yhteen ja elossa olevalla voi olla mahdollisuus tasinkoon. Ilman testamenttia ei kuitenkaan mitään perintöä tai varsinkaan lakiosaa ole olemassakaan.

Jos ei ole testamenttia, niin mihin kuvittelet vainajan rahojen tai lakiosien menevän?
 
  • Tykkää
Reactions: TrueBlood
Perintöoikeus
Miten omaisuus jaetaan lasten ja minun kesken, jos puolisoni kuolee?

Jos kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), voivat leski tai perilliset vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta. Osituksessa puolisoiden koko yhteenlaskettu omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhteensä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Jos kuitenkin leski omistaa enemmän kuin mitä kuollut puoliso omisti, hänellä on oikeus pitää koko oma omaisuutensa itsellään.

Oikeus.fi - Perint
 
Jep. Mutta jos on tilanne (kuten meillä) että molemmat omistavat suunnilleen yhtä paljon, jako menee oikein ilman avioehtoakin. Joten koko paperi on turha.

Monissa perheissä mies tienaa enemmän ja tätä kautta myös useinomistaa enemmän. Uusperheellisten kannattaa piipahtaa lakimiehen juttusilla, jos haluavat varmistaa että vainajan rahat ohjautuvat hänen lapsilleen.
 
Monissa perheissä mies tienaa enemmän ja tätä kautta myös useinomistaa enemmän. Uusperheellisten kannattaa piipahtaa lakimiehen juttusilla, jos haluavat varmistaa että vainajan rahat ohjautuvat hänen lapsilleen.

Asun itse uusperheessä ja totesimme että emme tarvitse avioehtoa. Menee tasan ilmankin.

Miten se enemmän tienaava omistaa enemmän? Meillä on molemmilla yhtä paljon lainaa ja yhtä suuri osuus asunnosta, molemmilla omat autot jne.

Olisiko sitten reilua se, että se vähemmän tienaava vaimo joka on vaikka hoitanut monta vuotta kotona lapsia ja menettänyt siksi urakehityksen, jäisi miehen kuollessa tai avioeron tullessa pienemmälle osuudelle?
(ja huom. en sano tätä siksi että olisin samassa tilanteessa, ollaan miehen kanssa suunnilleen samantuloisia molemmat enkä elä miehen rahoilla)
 
Mut jos olisit ennen mieheesi tutustumista tehnyt ison omaisuuden, etkö haluaisi suojata sitä siltä varalta että se ero tuleekin? Naimisiin mennessä kun et voi olla varma, että oletko naimisissä 5 vai 50v

Mutta onko pakko mennä naimisiin? Voihan sitä olla yhdessä muutenkin. Ja jos kerran haluaa pitää omaisuudet erillään, niin en näe tuossa naimisiin menossa oikein mitään pointtia. Kun en muutenkaan pidä sitä välttämättömänä.
 
Meillä on avioehto vain molempien oman perinnön suhteen, jotka lähinnä tunnearvoltaan merkittäviä. Sekin toisaalta turha kun testamenteissakin on jo tuo ehto, mutta pienentää kuulemma sitten aikanaan perintöveroprosenttia kun jompikumpi meistä kuolee ja perii toisen. Sekin oli vain miehelle tärkeää kun ei halua että minä jään tyhjän päälle jos hän kuukahtaa ensin.

Meillä mies on nopeasti laskettuna noin 100 kertaa varakkaampi kuin minä. Ei ongelmia raha-asioiden suhteen siltikään, minä en kertakaikkisesti osaa pitää rahaa niin ihmeellisenä asiana ja suhtautumiseni mieheen ei muuttunut millään tavalla kun parin vuoden seurustelun jälkeen paljasti olevansa huomattavan varakas minuun verrattuna. Meni siis kai kerralla jakeluun ettei minua miehen omaisuus voisi vähempää kiinnostaa ja eipä ole tarvinnut miettiä tuollaisia sen koommin.

Kannattaako oikeasti ruveta mihinkään jos on noin vaikeaa ja jokin noin epäolennainen asia kynnyskysymys? Voihan sitä olla muuten vaankin yhdessä.
 

Yhteistyössä