Avioehto=rakkaudeton liitto?

Olin kaverini häissä viikonloppuna ja hän sanoi minulle pikkupienissään loppuillasta, ettei ymmärrä meidän järkiavioliittoa.Hän ei vois naida kuin rakkaudesta.. Järkiavioliitoksi hän laskee suhteeni koska meillä on avioehto..

olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta saakka. Sain 18veenä ison talon äidiltäni perinnöksi.Se on lapsuuden kotini. Mieheni perusti samoihin aikoihin firman, on saanut sen kasvamaan ja menestymään niin että sillä elättää perheen ja työllistää muutaman muunkin.. Minä en ole firmaan tehnyt kun paperihommia välillä.. teimme avioehdon että talo on minun ja firma miehen.. Eron sattuesssa, molemmille jää se minkä eteen on raatanut ja rahansa tärvännyt...

Avioliittomme ei perustu rakkauteen, koska olemme jo varautuneet eron varalle :/

 

Höpsis! Avioehto osoittaa ainoastaan sen, ettei leikitä elävämme jotain satutarinaa. Se on realismia suhteessa, jossa toisella tai molemmilla on suurta tai vähänkin suurempaa varallisuutta. Mielestäni tämä on järkevää ja rationaalista - elämää kun ei voi ennakoida. Osoittaa myös kunnioitusta perintöä kohtaan (ja niitä, joilta perii), mikäli se on ehdon syynä.

Meillä on myös avioehto ja rakkauden täyteinen avioliitto.

 

Outo kaveri. Ruusunpunainen, ajattelematon kaveri.
Usein varmasti perinnön antajakin tahtoisi velvoittaa avioehtoon.

 

Kateellisten panettelua Meidän, joiden liittojen molemmat osapuolet oli alunalkaen persaukisia on helppo sanoa.

Oikeasti mä olisin todennäköisesti vaatinut avioehtoa, josa miehellä olisi ollut jotain suvulta perittyä omaisuutta. Eipähän kukaan pääse urputtamaan.

Mutta oikeasti mä ihmettelen noita avioehtoja, joissa on varauduttu vain eroon yhdellä lauseella. Jos koti on yhteinen ja molemmat ovat sitä laittaneet ja kustantaneet (tyyliin mies rakentelee terassit, maksaa elämisestä jne.) niin en ymmärrä sitä, että toinen ei saa mitään.

Toinen asia on kuolema. Mä teksin oman lausekkeen siitä, että toinen osapuoli perisi mut jos kuolisin.

Eli jos näitä pointteja ei ole täytetty niin kyllä se kylmältä kuulostaa, mutta mitä väliä sillä on mitä minä tai joku muu ajattelee.

 

Miksi ihmeessä tehdä avioehto, sehän on jo melkein lupaus erosta, höpöhöpö hommaa

 

Voihan sitä miettiä toisinkin päin. Kun on avioehto, niin ainoa peruste naimisiin menolle on rakkaus. Ilman avioehtoa voi toinen osapuoli miettiä eroa ja mahdollista rikastumistaan.

 

Jos se vaihtaa mut joskus nuorempaan, ni evätpähän asu ja perusta perhettä minun lapsuuden kotiini se vois kirpasta!

En tunne oikeutta myöskään miehen firmaan kun en siihen ole mitään panostanut. Riitaisan eron keskellä vois kuitenkinj kasvaa sarvet päähän ja vaatia puolet..

 

Olin kaverini häissä viikonloppuna ja hän sanoi minulle pikkupienissään loppuillasta, ettei ymmärrä meidän järkiavioliittoa.Hän ei vois naida kuin rakkaudesta.. Järkiavioliitoksi hän laskee suhteeni koska meillä on avioehto..

olen ollut mieheni kanssa 16-vuotiaasta saakka. Sain 18veenä ison talon äidiltäni perinnöksi.Se on lapsuuden kotini. Mieheni perusti samoihin aikoihin firman, on saanut sen kasvamaan ja menestymään niin että sillä elättää perheen ja työllistää muutaman muunkin.. Minä en ole firmaan tehnyt kun paperihommia välillä.. teimme avioehdon että talo on minun ja firma miehen.. Eron sattuesssa, molemmille jää se minkä eteen on raatanut ja rahansa tärvännyt...

Avioliittomme ei perustu rakkauteen, koska olemme jo varautuneet eron varalle :/

Höpsis!!
Eihän sitä tulevasta voi koskaan tietää..vaikka ,kuinka olisi rakastunut,eikä sen rakkauden tarvitse loppua,mutta on hyvä pitää omat esim.perinnöt omanaan..firmat omanaan..
Meillä kävi kans ,että lama vei miehen firman juuri,velat jäi..nyt on ukko ulosotossa..jos meillä ei olisi ollut avioehtoa,multa olisi lähtenyt oma perimäni vanhemmmiltani siinä rytäkässä ja eipä se elämä olisi helppoa..nyt,kun edes toisella on asiat kunnossa,elämää on helpompi jatkaa yhdessä..näin jälkikäteen olen tod tyytyväinen päätökseen ottaa avioehto!!

 

En ikinä voisi olla miehen kanssa joka ei haluaisi avioehtoa... Ajatuskin perityn mökin menettämisestä kammottaa.

 

Onhan se epäromanttista.

Silti, en menisi itsekään naimisiin ilman.

 

[QUOTE="vieras";23728820]Voihan sitä miettiä toisinkin päin. Kun on avioehto, niin ainoa peruste naimisiin menolle on rakkaus. Ilman avioehtoa voi toinen osapuoli miettiä eroa ja mahdollista rikastumistaan.[/QUOTE]

Hyvin pohdittu Kyllä mäkin tekisin avioehdon, jos siihen olisi tarvetta, ja suostuisin myös miehen ehdottamaan avioehtoon.

 

[QUOTE="vieras";23728820]Voihan sitä miettiä toisinkin päin. Kun on avioehto, niin ainoa peruste naimisiin menolle on rakkaus. Ilman avioehtoa voi toinen osapuoli miettiä eroa ja mahdollista rikastumistaan.[/QUOTE]

Juuri näin. Ja sen ehdon voi tehdä koskemaan vain pelkkää avioeroa. Jos liitto päättyy kuolemaan, ehto ei ole voimassa.

 

Avioehto turvaamassa esim suvussa kulkevaa omaisuutta on vain varautumista pahimpaan. Mikähän sillä sun ystävällä on järkeä vastaan?