En ole ihan varma tuosta termistä "sisäänpäin kääntyneet nännit", mutta olettaisin että omiani saattoi kutsua sellaisiksi, ennen esikoisen imetystä.
Hommastahan ei meinannut tulla oikein mitään, kun ei ollut oikein mistä tarttua, mitä itse ohjata vauvalle suuhun. Rintakumeilla saatiin homma kuitenkin alkuun, niin että laitoin rintakumin paikoilleen, lypsin rintakumin nännin täyteen maitoa, ja tämän vauva sitten ensimmäisenä suuhunsa imaisi. Tilalle tuli tietysti tyhjiö, mikä puolestaan vetäisi nännin esille. Enkä lopulta käyttänytkään rintakumeja kuin pari päivää, tämän jälkeen nännit olivat jo itsestäänkin esillä, ja imetin puoli vuotta. Imetyksen jälkeenkään ne eivät ole mihinkään enää kadonneet, joten sairaalassa hoitajan suusta kuulemani lausahdus "kyllä vauva äidilleen nännit tekee" piti ainakin minun kohdallani paikkansa.
Rintakumeista sanoisin, ettei niitä kannata suinkaan pitää koko imetyksen ajan, vaan vain alussa sen verran, että vauva imaisee nännin kumin avulla esille, sitten irroittaa vauva varovasti rinnasta, ottaa kumi pois välistä, ja äkkiä paljas rinta takaisin vauvan suuhun.