Avautumisvuodatusahdistus -anteeks-

[ARGH!!]

Koska mä tajuan luovuttaa?

Olen varmaan vuoden kinunnut miestä lähtemään mun kanssa ulos; elokuviin, syömään, shoppaileen, jonnekin, mut ei voi lähtee.

Kun kysyn et lähdetäänkö leffaan? Mies sanoo et emmä tiiä... Sit mä kysyn et no koska voitas mennä? Niin se vastaa et "ei ainakaan sillon ja sillon kun sillon on sitä ja tätä!" Vittu mä sitä kysyny. sit jos ilmotan, et nyt lähdetään, niin "emmä tiedä, emmä jaksa..." venyttää ja vanuttaa niin kauan et ei ehditä enää.
Sit porun partaalla kysyn, että mikä siinä on niin pirun vaikeeta tehdä mun kanssa jotain?! "Ei kai siinä mitään vaikeeta oo....."
Kaiken saa saamarisoikoon lypsäälypsäälypsää.

Eilen LUPASI, että tänään tehdään jotain ja kas vain, mitään ei olla tehty eikä ilmeisesti myöskään tehdä. Äsken kysyin, että lähdetäänkö jonnekin syömään ja ruokaostoksille? Toisti vaan et "jaa syömään..." ja painu pojan kans pelaan jotain lautapeliä.

Vittu mua surettaa tää mun elämä. Joojoo, tee elämälles jotain, tiedetään.

 

["hmm"]

Älä välitä. Mun mies on ihan samanlainen. Ei halua tehdä mitään, käydä missään tai kutsua edes kavereita kylään! Ruokakaupassa se kyllä viihtyy ja haluaa tutkia kaikenmaailman purnukoita. Mä taas en. Lomamatkoille, leffaan tms. en häntä saa. Jos mä varaan johonkin liput lapselle ja itselleni, hän lähtee kyllä mukaan. Oma-aloitteisuutta ei löydy yhtään. Todella yllättynyt olisin, jos hän varaisi joskus liput johonkin!

 

[Anatolia]

Heh...elokuussa kysyin mieheltä että mentäisiinkö elokuviin. Sanoi että joo, mennään joskus. Hän valitsee hyvän leffan. Ei olla käyty vieläkään

Sitten, kun olen äitiyslomalla, lienee enemmän aikaa. Nyt ei oikein mene aikataulutkaan yksiin. Sitä se teettää kun toinen on ilta-, yö- ja viikonloppupainotteisessa työssä & toisella on suht normi 8-16 ma-pe arki.