Avautuja1
Mies ei ymmärrä mua yhtään.Ei ymmärrä siis tapaani puhua/kommunikoida asioita.Aina kun riitelemme hän lähtee pois.Olen kolmannella kuulla raskaana ja hän on lähtenyt raskauden alussakin jo kerran pois.Aina lähtee lopullisesti,mutta on aina palannut.Tultuani raskaaksi en luottanutkaan siihen,että jäisi.Tuli yks päivä kotiin ja sanoi "ettei tää toimi"..jätti mun vastuulle sen teenkö abortin vai en.Minulla on edellisestä suhteesta lapsi en todellakaan kaipaa yksin kasvatettavaksi lisää lapsia ja yh..mainetta.Jos se vielä lähtee olen päättänyt,että saa lapsensa mukaan.Tässä olen edelläkävijä,miksi isä voi hylätä lapsen tosta noin vaan mennä AMK:hon opiskelemaan ja töihin..ku Mä olisin hänen äpärälapsensa kanssa kotona kolme vuotta.Olen jo kertaalleen uhrannut koulutukseni lapsen takia ja lapseni koulutuksen takia.Tässä tarkoitan sitä,että rajun pahoinvoinnin(7kk) takia jouduin keskeyttämään opintoni,pysymään koulun kirjoilla,enkä saanut kyseiseltä ajalta mitään tukia..koska en ollut opiskelija enkä työtön.Laitoin lapsen tosi pienenä hoitoon ja opiskelin loppuun kaks vuotta.Aina oli kiire ja lupailin lapselle et kohta tää loppuu. Nyt olen alle 30v,lapseni n.4v jos jään mahassa olevan vauvan kanssa yksinhuoltajaksi kotiin kolmeksi vuodeksi,sitten AMK:hon ja sit töihin jos asiat menis näin ni olisin lähempänä neljääkymmentä...Enpä tiedä.Luulen,että mies oppisi jotain elämästä kun hän jäisi lapsen kanssa yksin,heikkoluontoinen tyyppi jonka ainoat sukulaiset juoppoja,sisarukset asuvat eri paikkakunnilla.Sais miehen AMK haaveet jäädä..mut kuitenkin olisi hänen ainoa lapsi eikä varmasti tule muita saamaan. Vähän avautumista,en usko että elämäni on mitenkään ainutlaatuista.Tässä vähän ajatusten purkua.Itseäni loukkaa miehen ymmärtämättömyys siksi olen joskus määräilevä(kostoksi).Eksän kanssa oli helppo kommunikoida ja arvot olivat samat..en tiedä olenko ehkä itse muuttunut noilta ajoilta vai onko nykyinen mies vaan täysin sopimaton mulle.