Avautumista parisuhteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"väsynyt"

Vieras
Mieheni on jättänyt minut ihan yksin, kun saimme tietää raskaudestani. Hän puolustelee menojaan sillä, että ei voi lähteä ja mennä ulos juhlimaan enää silloin kun lapsi tulee. Nyt hän kertoi pettäneensä minua exänsä kanssa ja en todellakaan tiedä mitä teen. Haluaisin lähteä, mutta haluan myös jäädä.

Pettämisenkin hän laittoi minun syyksi, koska olen valittanut hänelle siitä että hän jättää minut aina yksin viikonloppuisin ja siitä ettei hän huomioi minua tai auta minua kotitöissä.

Sovimme, että molemmat yrittävät parantaa tätä suhdetta, itse olen todella yrittänyt, mutta mies ei edelleenkään huomioi tai auta minua. Ja kun mainitsen asiasta on asia taas minun vikani.. valitan ja olen vittumainen ämmä joten hän ei halua koskea minuun. Vaikka olen yrittänyt vain saada suhteemme taas toimimaan. Nyt ilmoitin hänelle, että ystävänpäivänä hänen on näytettävä, että hän välittää minusta ja haluaa jatkaa suhdetta tai oikeasti pakkaan kamani ja lähden. Tiedän että uhkailu ei ole oikea tapa ratkaista ongelmia, mutta en enää tiedä mitä tehdä.

Kun riitelemme hän syyllistää aina minua ja uhkailee lapsella. Tai sillä tavalla, että jos jätän hänet ei hän tule koskaan olemaan lapsen kanssa tekemisissä ja että on todella kiva kertoa hänen vanhemmilleen ja muille sukulaisille, että ei heillä nyt olekkaan lapsenlasta, kun minä olen jättänyt hänet ja vienyt lapsen mukanaan. Vaikka olen sanonut hänelle, että jos eroamme en halua viedä lasta häneltä kokonaan vaan haluan että lapsella on isä ja äiti vaikka ei yhdessä oltaisikaan ja tähän mies vastaa että ei halua nähdä lasta, koska lapsi muistuttaisi minusta niin paljon.

Silloin kun minä huomioin miestä ja menen hänen viereen makoilemaan ja katsomaan televisota, suutelen häntä yms. on meillä mukavaa yhdessä, nauramme ja oikeasti näytämme onnellisesta pariskunnalta. Mutta kuitenkin oloni ei ole koskaan täysin rentoutunut ja en tunne oloani rakastetuksi, koska minun pitäisi tehdä kaikki tämän suhteen hyväksi ja lähestyä miestäni, koska tämä ei lähesty minua.

Niin ja tämä on kuitenkin jo toinen kerta kun mies pettää niin toivoisin todella, että mies näyttää että hän haluaa olla minun kanssani eikä jonkun toisen kanssa.

Ja anteeksi todella sekaisesta tekstistä, kun itkun saattelemena kirjotin tätä niin ei oikein ajatus kulje mukana.
 
Sulla on elämäsi surkein parisuhde ja sä kerjäät lisää kyykytystä?
Mies joka kiristää syntymättömän lapsen kanssa on luuseripaska joka ei ikinä muutu.
 
[QUOTE="vieras";25659129]Sinä päätät miten annat itseäsi kohdella. Toivoisitko tyttäresi elelevän kuvailemasi kaltaisessa suhteessa?[/QUOTE]

en tietenkään haluaisi.. mutta lähteminen on niin vaikeaa, vaikka tiedän että ansaitsen parempaa. Olen miettinyt asiaa myös lapsen kannalta, en halua että hän elää tälläisessä perheessä jossa vähätellään naisia ja kiristetään toista että saadaan oma tahto läpi. en halua pojasta samanlaista kuin hänen isänsä on.

Toivon vain, että asiat muuttuvat ennenkuin lapsen syntymää, koska muuten lähden ja takaisin en enää tule vaikka miten rukoilisi ja lupaisi asioiden muuttuvan
 
[QUOTE="alkup.";25659202] Toivon vain, että asiat muuttuvat ennenkuin lapsen syntymää, koska muuten lähden ja takaisin en enää tule vaikka miten rukoilisi ja lupaisi asioiden muuttuvan[/QUOTE]

Seuraavaksi olet sitten jumissa, kun et saa lähdettyä, kun sulla on pieni lapsi ja sitten vähän ismpi lapsi ja pelkäät, että hän ikävöi isää jne. Sulla on nyt hyvä sauma ehtiä rakentaa sitä elämää ilman tuota tolloa miehenkuvatusta jo ennen kuin lapsi syntyy. Lakkaa huijaamasta itseäsi.
 
Saako kysyä, että miksi oletat asioiden muuttuvan nyt paremmiksi? Raskaudenko takia? Se ei estänyt miestä pettämästä. Vauvan synnyttyä mies huomaa, että kotoa pääsee lähtemään silti. Olet kiinni vauvassa ja miehellä on taas tekosyy pettää. Älä viitsi olla hänelle pesukone ja ruoka-automaatti, etsiköön edut sieltä, mistä seksinsäkin.
 
[QUOTE="väsynyt";25659013]Hän puolustelee menojaan sillä, että ei voi lähteä ja mennä ulos juhlimaan enää silloin kun lapsi tulee.

Pettämisenkin hän laittoi minun syyksi, koska olen valittanut hänelle siitä että hän jättää minut aina yksin viikonloppuisin ja siitä ettei hän huomioi minua tai auta minua kotitöissä.
[/QUOTE]

Mietipä miten nämä asiat jatkossa muuttuvat?
 
Joko sä lähdet, tai sitten sä jäät.

Siinäpä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Ei lähteminen varmaan helppoa ole, mutta *newsflash*: elämä ei aina olekaan helppoa, vanhemmuus vielä vähemmän.

Olisi tosi kivaa jos asiat ihan itsestään muuttuisivat ja miehestä tulisi loistosiippa & erinomainen isä, ja niinhän haavemaailmassa käykin, mutta me aikuiset tiedämme että ei se mene noin oikeassa elämässä, joten varaudu siihen että sun pitää itse tehdä päätös ja toimia sen mukaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Leenuliinukka
Ensinnäkin: tuo että menee niin kauan kun voi, on maailman surkein tekosyy. Ne menot eivät todellakaan lopu siihen, kun lapsi syntyy. Silloin pitää mennä siksi, kun vauva huutaa koko ajan/ei jaksa muuten yöheräilyjä/vaimostakaan ei ole mitään seuraa eikä se edes anna riittävän usein. Sitten tulee nämä "en mä osaa olla vauvojen kanssa, kun ne ei puhu". Sitten kun yrität itse välillä lähteä johonkin... "et sä voi jättää mua vauvan kanssa kahdestaan, mitä jos sille tulee nälkä/märkä vaippa/uni/ikävä?" Usko pois, ei tuo meno muutu miksikään.

Ihminen on sika aina kun se pettää. Mutta mun mielestäni se on erityisen sika silloin, kun vaimo on raskaana tai perheessä pieniä lapsia. Hei haloo!! Tämän pitäisi olla sun ja teidän elämänne onnellisinta aikaa!! Ihmisen kuuluisi elää sellaisessa ihanassa raskausajan euforiassa ja miehen toimia ylimaskuliinisesti ja huolehtia vaimon ja syntymättömän lapsen hyvinvoinnista. Ei silloin juosta toisten naisten sängyissä!

Voisin lyödä mitä vain vetoa, että tuo miehes ei koskaan muutu. Aina löytyy jos mitä selityksiä. Ja miehen sekopäisyydestä kertoo mielestäni vielä enemmän se, että kiristää sua lapsen kautta. Millainen ihminen olisi valmis luopumaan lapsestaan tuolla lailla?! Lähde nyt oikeasti menemään. Jos miehen sukulaiset on täysjärkisiä, pidä heihin yhteyttä ja koita vaikka selittää tilanne heille. Kun lapsi on syntynyt, kaikki mahdolliset sopimukset pitää olla mustaa valkoisella. Muuten voi tulla vielä ongelmia.
 
[QUOTE="alkup.";25659202]en tietenkään haluaisi.. mutta lähteminen on niin vaikeaa, vaikka tiedän että ansaitsen parempaa. Olen miettinyt asiaa myös lapsen kannalta, en halua että hän elää tälläisessä perheessä jossa vähätellään naisia ja kiristetään toista että saadaan oma tahto läpi. en halua pojasta samanlaista kuin hänen isänsä on.

Toivon vain, että asiat muuttuvat ennenkuin lapsen syntymää, koska muuten lähden ja takaisin en enää tule vaikka miten rukoilisi ja lupaisi asioiden muuttuvan[/QUOTE]

Voit toivoa ja uskoa. Ainoa mitä sinä voit muuttaa, on oma toimintasi. Lähteminen ei varmasti ole helppoa. Mutta miksi se olisi helpompaa sitten kun teillä on lapsi? Kiristävä mies pystyy tekemään roimasti rumempia temppuja kuin nyt.

Arvosta itse itseäsi, siitä lähdetään. Jos et itse arvosta, miksi kukaan muukaan niin tekisi?
 
Ihan kamalaa kuulla. :I Itsellä ollut lähes samanlainen tilanne tosin en ollut silloin raskaana. Mies meni miten tykkäsi, teki mitä halusi ja kaikki oli aina MINUN syytäni. Joka viikkoiset kännäämiset ja uudet naistuttavat.. Jos satuin kulkemaan tietokoneen ohitse hänen ollessaan siinä niin äkkiä ikkunat sulkeutuivat.. Koko homma stoppasi vasta siihen kun minulla oli pidemmän aikaa ollut kummallinen olo. Tätä oloa kesti n. puoli vuotta vai jopa vuosi? Luin hänen puhelimensa uumenista tekstiviestit. En siis enää saanut rauhaa kokoajan pamppailevalle sydämmelleni joka oli ihan syrjällään että mikä miestä vaivaa. Miksi hän käyttäytyy niin ikävästi kohtaani? Pettämistä hän ei ikinä myöntänyt tosin syyllisti että kaikki on minun syytäni koska menin ja luin hänen puhelintaan. Tiesin että se oli väärin mutta joskus on pakko tehdä jotain tyhmää.

Pitkän pitkän prosessin aikana saimme kuin saimmekin suhteen toimimaan. Mutta tyylin joka ikinen päivä otin puheeksi tämän "vanhan" asian. Että haluaako hän olla minun kanssani, jonkun muun kanssa vai ihan omissa oloissaan? Nyt ei enää tule syyllistyksiä ja meillä on oikein mukavaa yhdessä. Rakkautta riittää ja vauva tulossa. :) Jotkun kriisit vahvistavat parisuhdetta. Jotkun lopettavat sen kokonaan.

Tunnen tuskasi ja tiedän miten vaikean ratkaisun edessä olet. Minähän itse olin lopulta se joka itki päiviä että en halua erota.. :D Vaikka mies oli petollinen ääliö. Onnekseni hän on tehnyt muutoksen parempaan ja tietää nyt oikeasti itsekkin mitä haluaa. Ja se olen minä. Nyt takana yhteistä taivalta seitsemän vuotta.

Olen plussalainen mutta tätä tarinaa en uskalla jakaa nettinimellänikään koska aihe on arka enkä halua kuuluttaa sitä koska mitäpä turhia lietsoa vanhoja asioita enää.
 
jos jo raskausaika on miehelle noin vaikeaa että sen takia pitää lähteä pettämään niin odota vaan sitä kun lapsi on syntynyt.. kertomasi perusteella teidän suhde on aika huonoissa kantimissa, joko lähtisin todella perusteellisesti korjaamaan sitä (niin että mieskin on tosissaan) ihan jossain terapiassa tai sitten päättäisin jo nyt lähteä ja keskittyä odotukseen ihan itsekseni. Tuo sun miehen uhkailu on todella typerää.
voimia mihin päädytkin!
 
Kiitos sinulle joka kerroit olleesi samankaltaisessa tilanteessa myös ja kerroit että saitte suhteemme toimimaan. Koska tämän periaatteessa halusinkin kuulla, että jotkut ovat päässeet vaikeuksista yli ja elävät nyt terveessä parisuhteessa. Antoi toivoa minullekkin, koska en halua luopua suhteestamme, olemme sentään kestäneet suhteemme aikana asioita joita ei monien suhteet kestäisi. Itsekkin olen rekisteröitynyt täällä, mutta halusin "anonyyminä" kuitenkin kirjoittaa, koska leimaantuisin helposti tämän aiheen takia. En kuitenkaan kauhea aktiivinen kirjoittelija täällä ole.

Meillä on myös aikaisemmin ollut erilainen kriisi, sekin johtui miehestä ja kun pääsimme sen kriisin yli oli suhteemme hyvä, ei mitään suurempia ongelmia. Olen todella ylpeä miehestäni, että hän on voinut lopettaa tämän tavan ja tottakai jos tämä tapa tulisi takaisin pakkaisin samantien tavarani ja lähtisin. En halua saattaa lastani vaaraan. En myöskään suoraan halua sanoa mikä tämä tapa oli, mutta moni varmasti ymmärsi.

Mielestäni on kuitenkin hyvä, että miehessäni on sen verran miestä itse myöntää pettäneensä, asia olisi varmasti toinen jos saisin tietää asiasta muualta. Kun kerroin hänelle, että haluan jatkaa, mutta asioiden tulee todella muuttua hän sanoi jotain tämän tyylistä "sen mä ainakin tiedän, että sulla on paskin mahdolinen kumppani" Ja kerran riidan päätteeksi, kun mies oli lähdössä pois itkin ja rukoilin ettei hän jättäisi minua. Silloin mies istui viereeni ja oli aivan hiljaa kunnes olin rauhoittunut ja sitten taas puhuimme suhteestamme. Taisin tässäkin tilanteessa vain tehdä sen virheen, että näytin oman heikkouteni ja annoin miehen ymmärtää, että olen riippuvainen hänestä ja etten jättäisi häntä vaikka hän tekisi mitä.

Eniten minua kuitenkin huolettaa se että taidan oikeastikkin olla hänestä riippuvainen. Koska kun hän kertoi pettäneensä ei se tuntunut oikeastaan missään. Tai sitten olin vain niin shokissa. Sykkeeni vain nousi todella korkeaksi ja en pystynyt edes itkemään, olin vain hiljaa ja menin nukkumaan sänkyyn. En nukkunut yhtään ja parin tunnin päästä en voinut lopettaa itkemistä ja mieheni sanoi nimeni ja olen vaikka nyt sitten Anna " Anna.. älä itke.. mä olen pahoillani. en viitti tulla koskee suhun kun et varmaan halua sitä" todellisuudessa en ois halunnut mitään muuta ku sen että mies tulee ja ottaa minut syliinsä ja lohduttaa sekä kertoo rakastavansa minua ei sitä toista. Ensimmäiseksi ajattelin kuitenkin että en halua erota, muusta en tiedä, mutta en missään tapauksessa halua erota.
 
Lähde pois, mikään ei muutu paremmaksi. Kaikki vain pahenee.

Yksin lapsen kanssa on raskasta mutta vielä raskaampaa on kusipäänarsistiukon ja lapsen kanssa, pahimmillaan et tiedä kummasta on eniten riesaa.
 
[QUOTE="alkup.";25661248] Ensimmäiseksi ajattelin kuitenkin että en halua erota, muusta en tiedä, mutta en missään tapauksessa halua erota.[/QUOTE]

Sinulle on jo kehittynyt vakava läheisriippuvaisuus, vaikka kaikki on suhteessasi todella pielessä. Ehkä kannattaisi tehdä jotain ja äkkiä sille riippuvaisuudelle, koska mies on sika. Suoraan sanottuna!
 
Sinulle on jo kehittynyt vakava läheisriippuvaisuus, vaikka kaikki on suhteessasi todella pielessä. Ehkä kannattaisi tehdä jotain ja äkkiä sille riippuvaisuudelle, koska mies on sika. Suoraan sanottuna!

Itsekkin mietin tätä, että minussakin joku vika on kun vaikka mies kävi vieraissa niin ajattelen silti ensimmäisenä etten halua erota ja pelkäsin että mies jättää minut.
 
Huoh, tästäkin saatiin sitten miehen kanssa tappelu aikaiseksi.

Miehellä on siis hammaslääkäri huomenna klo 8.00. Ja tunnin aika. Tytöllä on hammaslääkäri klo 9.00 samassa paikassa ja 20min aika ja heti sen jälkeen 10min aika röntgeniin. Eli yhteensä 30min.

Mies nosti äläkän, kun ehdotin, et ottais tytön samalla mukaan ja käyttäis samalla hänetkin, kun kerta siellä on. Mies on toki töissä, mutta ei tarkkaa työaikaa, eli voi jatkaa päivää illasta tarpeen mukaan. Itse olen kotona tällä hetkellä.

No kun ei käy. Lähden siis 1v:n, 4v:n ja 7v:n kanssa käyttämään tyttöä hammaslääkärissä. Otan röntgeniinkin heidän vissiin sitten mukaan. Pakko onnistua, kun ei vaihtoehtoa ole, mutta olisko tuo ollut liikaa vaadittu mieheltä?

Yleensä hoidan kaikki lääkäri yms käynnit lasten kanssa, mut nyt olis kyllä mielestäni ollut kaikista järkevintä miehen käyttää samalla.
 
[QUOTE="vieras";25661403]Huoh, tästäkin saatiin sitten miehen kanssa tappelu aikaiseksi.

Miehellä on siis hammaslääkäri huomenna klo 8.00. Ja tunnin aika. Tytöllä on hammaslääkäri klo 9.00 samassa paikassa ja 20min aika ja heti sen jälkeen 10min aika röntgeniin. Eli yhteensä 30min.

Mies nosti äläkän, kun ehdotin, et ottais tytön samalla mukaan ja käyttäis samalla hänetkin, kun kerta siellä on. Mies on toki töissä, mutta ei tarkkaa työaikaa, eli voi jatkaa päivää illasta tarpeen mukaan. Itse olen kotona tällä hetkellä.

No kun ei käy. Lähden siis 1v:n, 4v:n ja 7v:n kanssa käyttämään tyttöä hammaslääkärissä. Otan röntgeniinkin heidän vissiin sitten mukaan. Pakko onnistua, kun ei vaihtoehtoa ole, mutta olisko tuo ollut liikaa vaadittu mieheltä?

Yleensä hoidan kaikki lääkäri yms käynnit lasten kanssa, mut nyt olis kyllä mielestäni ollut kaikista järkevintä miehen käyttää samalla.[/QUOTE]

Sorry, en ymmärrä, miten tämä tänne tuli, vaikka etusivulta painoin tuota uus keskustelu tms. :o
 
"Taisin tässäkin tilanteessa vain tehdä sen virheen, että näytin oman heikkouteni ja annoin miehen ymmärtää, että olen riippuvainen hänestä ja etten jättäisi häntä vaikka hän tekisi mitä."

Lakkaa syyttämästä itseäsi joka asiasta. Ei ole mitään väärää siinä, että myöntää heikkoutensa ja on rehellinen.
Saman voisi opetella vaikka jotkut miehet.

Kun paranet, et enää siedä "mitä vaan, koska olen riippuvainen". Antaa nyt rypeä siinä mannassa, jos siltä tuntuu. Läheisriippuvuus, mikä ongelmasi onkaan, on vakava juttu.
 
"Taisin tässäkin tilanteessa vain tehdä sen virheen, että näytin oman heikkouteni ja annoin miehen ymmärtää, että olen riippuvainen hänestä ja etten jättäisi häntä vaikka hän tekisi mitä."

Lakkaa syyttämästä itseäsi joka asiasta. Ei ole mitään väärää siinä, että myöntää heikkoutensa ja on rehellinen.
Saman voisi opetella vaikka jotkut miehet.

Kun paranet, et enää siedä "mitä vaan, koska olen riippuvainen". Antaa nyt rypeä siinä mannassa, jos siltä tuntuu. Läheisriippuvuus, mikä ongelmasi onkaan, on vakava juttu.

Menee jo vähän itsesäälin puolelle, mutta vähän olen tottunut kuulemaan sen että minä olen aina ongelma ja minä olen tehnyt väärin yms. niin alan jo kuvitella että kaikki on tosiaan minun syytäni.
 

Yhteistyössä