N
Nanna-81
Vieras
Totesin että taitaa olla mulla köyhä elämä ja tulin tänne avautumaan, jos edes joku ymmärtäisi.
Olen raskaana viikolla 34 eli vatsalla alkaa olla kokoa ja näköä.
Täs on ollut jos jonkinlaista kissanristiäistä ja sukujuhlaa enkä oikein enää ole kokenut viihtyväni noissa pippaloissa tässä kuosissa missä nyt ollaan, katselemassa kännisten menoa etc, mutta kuitenkin kaikissa pyrkinyt edes käymään ja ukon mieliksi ollut usein aika myöhäänkin huolimatta siitä, että itse olenkin ollut välillä hemmetin väsynyt.
Nyt rupeaa vaan riittämään nuo juhlat ja ukon jeesustelu, se kun on nyt sitä mieltä että minä olen ilon pilaaja, vaikken häntä ole koskaan kieltänyt menemästä yksin, jos en itse jaksa lähteä. Tänään olisi ollut sen siskon miehen synttärit, joissa jo eilen kävimme (eilen oli "vanhusten" ja perheellisten kahvituspäivä ennen tämänpäiväisiä ryyppäjäisiä).
Eilen oli sitä mieltä et tänään ei enää mennä, mutta alkuillasta se naukuminen sitten alkoi, "voishan tuolla käydä". Totesin et mene vaan, mut minä jätän väliin, ja siitäkös se siitten lähti. "Vittu kun missään ei nykyään voi käydä, plaaplaaplaa.."
Huvittavinta tässä on se, että itse jätin omien kavereideni synttärit ja monet, monet juhlat väliin jo ennen kuin olin raskaana, vain syystä että ukkoa ei "huvittanut" niissä käydä. En syyllistänyt enkä vittuillut, kohteliaasti keksin selityksiä kavereille miksei tultu. Nyt kun minä olen pieniin päin ja mielestäni se on jo sentään syy kieltäytyä tai lyhentää juhlintaa, niin suoraan sanoen olen täysi paska, ilonpilaaja, tylsä..
Olenko ainoa vai onko muut kokeneet raskaana oleessaan samaa? Vai olenko ainoa laatuani, kun ei biletys nyt satu kiinnostamaan?
Olen raskaana viikolla 34 eli vatsalla alkaa olla kokoa ja näköä.
Täs on ollut jos jonkinlaista kissanristiäistä ja sukujuhlaa enkä oikein enää ole kokenut viihtyväni noissa pippaloissa tässä kuosissa missä nyt ollaan, katselemassa kännisten menoa etc, mutta kuitenkin kaikissa pyrkinyt edes käymään ja ukon mieliksi ollut usein aika myöhäänkin huolimatta siitä, että itse olenkin ollut välillä hemmetin väsynyt.
Nyt rupeaa vaan riittämään nuo juhlat ja ukon jeesustelu, se kun on nyt sitä mieltä että minä olen ilon pilaaja, vaikken häntä ole koskaan kieltänyt menemästä yksin, jos en itse jaksa lähteä. Tänään olisi ollut sen siskon miehen synttärit, joissa jo eilen kävimme (eilen oli "vanhusten" ja perheellisten kahvituspäivä ennen tämänpäiväisiä ryyppäjäisiä).
Eilen oli sitä mieltä et tänään ei enää mennä, mutta alkuillasta se naukuminen sitten alkoi, "voishan tuolla käydä". Totesin et mene vaan, mut minä jätän väliin, ja siitäkös se siitten lähti. "Vittu kun missään ei nykyään voi käydä, plaaplaaplaa.."
Huvittavinta tässä on se, että itse jätin omien kavereideni synttärit ja monet, monet juhlat väliin jo ennen kuin olin raskaana, vain syystä että ukkoa ei "huvittanut" niissä käydä. En syyllistänyt enkä vittuillut, kohteliaasti keksin selityksiä kavereille miksei tultu. Nyt kun minä olen pieniin päin ja mielestäni se on jo sentään syy kieltäytyä tai lyhentää juhlintaa, niin suoraan sanoen olen täysi paska, ilonpilaaja, tylsä..
Olenko ainoa vai onko muut kokeneet raskaana oleessaan samaa? Vai olenko ainoa laatuani, kun ei biletys nyt satu kiinnostamaan?
