avaudun täällä kun ei ole muita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pieni hippu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pieni hippu

Vieras
on ihan täys luuseri olo.... olen yhden lapsen nuori yh äiti. olen väsynyt ja yksinäinen. opinnot jäivät kesken kun tulin raskaaksi ja ovat edelleenkin kesken. olen ollut koulu kiusattu ala-asteelta asti siihen päivään että tulin raskaaksi ja lopetin koulun. tavallaan raskaus oli pelastus kun pääsin siitä helvetistä pois. syksyllä yritin aloittaa uudelleen mutta en pystynyt ahdisti liikaa ja sain paniikkikohtauksia ja opiskelumenestys oli huonoa. paljosta ei ole silti valmistuminen kiinni. kaksi kurssia puuttuu ja opinnäytetyö. sain luvan tehdä ne etänä. silti vaan en tunnu pääsevän niissä eteenpäin. tuntuu siltä kuin kaikki se mitä ikinä olen oppinut olis pyyhitty pois muistista ainoan mitä muistan on sen kamalan kiusaamisen. kamala olotila... varsinkin kun sain juuri tietää että yksi sisaruksistani valmistuu tänä keväänä... voitte varmaan arvata kuinka vanhempani häntä sitten suosii ja ylistää... :/
 
Oliskhan esim. psykologilla käynti ihan mahdoton ajatus? Kuulostais siltä, että tarvitset apua kiusaamisen aiheuttamien traumojen purkamiseen, että pystyt keskittymään opiskeluun.
 
mistä voisin lähteä hakemaan tätä apua? tarvetta olis kyllä tosiaankin purkaa näitä asioita joita olen vuosia pitänyt sisälläni.. kukaan ei koskaan reagoinut koko kuisaamiseen kukaan ei sitä uskonut vaikka sanoin...
 
Onko teillä koulussa minkäänlaista terveydenhoitoa? Tai sitten mene ihan terveyskeskukseen ja kerro, että sinun on pakko saada keskusteluapua päästäksesi eteenpäin tuosta tilanteesta.
 
Terveyskeskuksilla on psykologit. Varaa aika lääkärille ja kerro tilanteesi. Itse olen käynyt terveyskeskuksen psykologilla ja on siitä vaan hyviä kokemuksia.

Muutenkin osaan kuvitella jotakuinkin miltä sinusta tuntuu ainakin joltain osin. Itse en ole ollut koulukiusattu, enkä ole yh. (ainakaan vielä) mutta taapero löytyy ja opinnot roikkuu "pienestä kiinni". Juuri keväällä aloitin pari kurssia, jotka sitten lopetin kun luennoille meno tuntui niin vaikealle. Töihin kyllä jaksan mennä, mutta opintoja on jostain syystä todella vaikea saada päätökseen. Tuntuu kanssa että en muista opiskelemistani aisioista yhtään mitään ja aivot jäi synnärille.
 
taidankin sitten tilata itselleni ajan lääkärille tk:sta näin alkuun.

se onkin tosi että töissä käyminen on paljon helpompaa ja töissä olen itsekin viihtynyt paremmin. mutta kait sitä pitää edes yksi jonkinlainen ammattitutkinto olla tässä elämässä. :)
 
Tsemppiä sulle opintojen loppuun saattamiseen! Kaikki kenen kanssa olen keskustellut, ovat sanoneet että työelämässä on paljon helpompaa kuin opiskeluaikana. Voin itsekin kyllä tämän allekirjoittaa. Ja mulle siis ei uuden tiedon omaksuminen tuota vaikeuksia, koska sitä joudun työssäkin jatkuvasti tekemään, mutta se kaikki muu opiskeluihin liittyvä...töissä ihan se kiinteä ja suht samana päivästä toiseen pysyvä työyhteisökin tekee ihmeitä (oon siis yliopistossa opiskellut ja se oli todella yksinäistä touhua, kun meillä ei mitään selkeitä vuosikursseja tai muitakaan ryhmiä ollut enkä oo sitä ihmistyyppiä, joka 200 ihmisen massaluennolla osaisi kehenkään tutustua). Lisäksi muakin on kiusattu koulussa ja uskon että juuri siksi oli niin vaikeaa toimia sosiaalisesti koulumaailmaa muistuttavassa ympäristössä. Töissä on jotenkin ihan erilaista mm. koska siellä on tosi eri-ikäisiä ihmisiä.

Nyt sain vihdoin pitkään roikkuneet opinnot puserrettua loppuun ja on kyllä helpottunut olo. Toivottavasti saat apua!
 
Voi tiedän tuon tunteen...
Olin ammattikoulun ensimmäisellä luokalla kun aloin esikoista odottamaan ja koulut jäi kesken...
Kouluun palaaminen tuntui kovin raskaalta ja tuntui,ettei kouluhommat edenneet.
Onneksi sain kuin saikin itseäni niskasta kiinni.

Jos sua ne kiusaamis asiat y ikävyydet painaa ni olis tärkeetä,et saisit jollekkin puhua ja purkaa tuntojas...
Neuvolan kautta saa apua,koulussa on koulukuraattori ja koulupsykologi...
ja onhan niitä muitakin paikkoja.
Paljon tsemppiä kevääseen :)
 

Yhteistyössä