...nyt hän on lenkillä poikamme kanssa, että saisin vähän vapaa-aikaa. Silti tuntuu vielä siltä, että asiasta pitäisi vielä puhua. Mutta miten puhua niin, että ei syyllistäisi? Minusta vain nyt tuntuu, että arki ja nuo neljä seinää ympärillä kaatuvat päälle.
Haaveilen siitä, että me voisimme perheenä tehdä enemmän asioita yhdessä. Käydä vaikka viikonloppuisin metsässä retkellä tai jotain muuta spesiaalia. Mies taas haaveilee siitä, että oltaisiin rauhassa kotona silloin, kun hän ei ole töissä. Minun on vaikeaa rentoutua kotona, kun olen täällä niin paljon ja tämä muistuttaa minua vain tekemättömistä kotitöistä.
Tahtoisin puhua näistä tunteista ilman, että kukaan syyllistäisi tai kyseenalaistaisi rakkauttani lapseen.
Kuulostaako tutulta?
Haaveilen siitä, että me voisimme perheenä tehdä enemmän asioita yhdessä. Käydä vaikka viikonloppuisin metsässä retkellä tai jotain muuta spesiaalia. Mies taas haaveilee siitä, että oltaisiin rauhassa kotona silloin, kun hän ei ole töissä. Minun on vaikeaa rentoutua kotona, kun olen täällä niin paljon ja tämä muistuttaa minua vain tekemättömistä kotitöistä.
Tahtoisin puhua näistä tunteista ilman, että kukaan syyllistäisi tai kyseenalaistaisi rakkauttani lapseen.
Kuulostaako tutulta?