Auttavatko vanhempasi taloudellisesti?

Siis minulla lähikaveripiirissä tuntuu että kaikille muille työnnetään rahaa ovista ja ikkunoista mutta meän perhe kituuttaa omillaan.
Omat vanhempani ovat kovin iäkkäitä yli 70vee ja keskittyvät sairastamaan ja omiin allasjumppiin.Olen perheen iltatähti ja muita neljää ovat aikanaan jaksaneet auttaa, taloudellisestikkin, varmaan tilanne ollu sillo parempi kun ovat olleet työelämässä.En vaadi enkä oleta että pitäisi mutta olisihan tuo mukava yllätys saada vaikka sata euroa joku päivä, on iso raha nyt sillä saan n.300 egee kuussa kun olen kahden muksun kaa kotona.
Kavereille vanhemmat ostaa pyykkikoneita, auttavat taloremonteissa, ostavat tontteja, autoja, lapsenlapsille vaikka mitä...
Siis ketuttaa!!
Suomessa ei kyllä rehellisellä työnteolla ainakaan rikastu..
Ei ole tiedossa perintöja eikä mitään..Kaverini peri neljä tätiään ja nyt nainen asuukin Kaivopuistossa just ostamassaan asunnossa joka makso miljoona!!!!euroa...Mut oiskohan pelkällä myyjän palkalla onnistunu sama suoritus???
Ja miehen vanhemmat puolestaan lainaa rahaa meiltä, niillä on konkurssi takana ja alkoholionglema niin kiva lainailla ja elättää niitä..
NOH tulipa tilitys, siipi maassa ja nenä kateudesta vihreenä..
toivottavasti edes älyätte arvostaa jos saatte rahallista apua/tukea suvulta..Hieno homma!!!

 

Meillä autetaan, kun on tarvista.
Vanhempani tekivät konkan ja menettivät kotinsa, meikkis uhrautu ottaa lainan ja ostaa talon vanhemmilleni,kun kukaan muu sisaruksista ei halunnut auttaa heitä. Nyt vanhemmillani menee paremmin ja taas minulla huonommin, joten nyt vanhempani auttavat minua ei mitenkään syytämällä rahaa, mutta aina silloin tällöin, että ainakin ruokaa löytyy jääkaapista

 

Tuttavapiiristä löytyy myös perheitä, jotka menevät esim. huonekaluliikkeeseen isovanhempien kanssa ja valitsevat tarvitsemansa ja isovanhemmat maksaa... Onhan se ihan kiva, kun vanhemmat makselevat kaikkea niin saa "paremman elintason", jos niin tykkää.

Itse olen ONNELLINEN siitä, ettei kummankaan vanhemmat ole rahallisesti avustaneet. Syntymäpäivinä/jouluna muistaneet kohtuullisilla lahjoilla, ei millään kalliilla. Tulot ei ole suuret (nykymittapuun mukaan tällä hetkellä ollaan köyhiä ), mutta raha-asiat on meillä hyvin hallussa. Pienistäkin tuloista olemme aina saaneet sen mitä haluamme (tietysti se merenrantahuvila pysyy ikuisena haaveena ). Rahaa on saatu sen verran sivuun ettei tarvi kitkuttaa, jos esim. joku kodinkone tms hajoaa eikä laskujen maksua tarvitse erikseen kauhistella. Olen ylpeä siitä mitä olemme itse "kovalla" työllä saavuttaneet ja haluan opettaa lapsenikin järkevään rahan käyttöön. Ja siihen ei opi, jos vanhemmat vielä aikusenakin ovat joka välissä makselemassa suurempia ostoksia! Omien vanhempien elatusvelvollisuuden olen ajatellut loppuneen kun täytin 18 vuotta. Ja toivonkin heidän käyttävän rahansa mieluummin omasta elämästään nauttimiseen, kuin lastensa elämän rahoittamiseen. Kyllä he ovat aikanaan saaneet myös kituuttaa ja rahojaan laskeskella.

 

\

Tuttavapiiristä löytyy myös perheitä, jotka menevät esim. huonekaluliikkeeseen isovanhempien kanssa ja valitsevat tarvitsemansa ja isovanhemmat maksaa... Onhan se ihan kiva, kun vanhemmat makselevat kaikkea niin saa "paremman elintason", jos niin tykkää.

Itse olen ONNELLINEN siitä, ettei kummankaan vanhemmat ole rahallisesti avustaneet. Syntymäpäivinä/jouluna muistaneet kohtuullisilla lahjoilla, ei millään kalliilla. Tulot ei ole suuret (nykymittapuun mukaan tällä hetkellä ollaan köyhiä ), mutta raha-asiat on meillä hyvin hallussa. Pienistäkin tuloista olemme aina saaneet sen mitä haluamme (tietysti se merenrantahuvila pysyy ikuisena haaveena ). Rahaa on saatu sen verran sivuun ettei tarvi kitkuttaa, jos esim. joku kodinkone tms hajoaa eikä laskujen maksua tarvitse erikseen kauhistella. Olen ylpeä siitä mitä olemme itse "kovalla" työllä saavuttaneet ja haluan opettaa lapsenikin järkevään rahan käyttöön. Ja siihen ei opi, jos vanhemmat vielä aikusenakin ovat joka välissä makselemassa suurempia ostoksia! Omien vanhempien elatusvelvollisuuden olen ajatellut loppuneen kun täytin 18 vuotta. Ja toivonkin heidän käyttävän rahansa mieluummin omasta elämästään nauttimiseen, kuin lastensa elämän rahoittamiseen. Kyllä he ovat aikanaan saaneet myös kituuttaa ja rahojaan laskeskella.

Olen kanssasi hyvin pitkälle samoilla linjoilla. Hyvin ollaan pärjätty, vaikka tulot eivät pilviä hipovat olekaan. Tosin, jos tilanne niin vaatisi, uskon että vanhempani varmasti auttaisivat. Eli jos jostain syystä jonkinlaiseen taloudelliseen ahdinkoon joutuisimme.

 

Mun vanhemmat auttaa mua,jos mulle tulee joku akuutti hätä.Mutta ihan tätä normaali arkea kodinkoneineen ja huonekaluineen pyöritetään ihan omista rahoista. Lapsenlapsilleen he eivät ole koskaan ostelleet mitään vaunuja,turvaistuimia ym suurta,vaan ihan tavallisia lahjoja kuten muutkin.Yleensä jotain järkevää ja käytännöllistä tarpeen mukaan... mä arvostan sitä,että he haluavat hädän hetkellä auttaa enkä todellakaan kehtaisi heiltä mitään pyytää. Olen tyytyväinen,et pärjätään omillamme. Mutta minullakin on sellainen tilanne,että anopille olen joutunut lainailemaan,mutta onneksemme hän on nyt päässyt töihin eikä tarvi joka kuukausi apua.

 

Auttaisivat varmasti, jos tarvitsisi =) Onneksi ei olla koskaan tarvittu.

 

Eivät auta,eikä miehenkään.Eikä ole ollut tarvetta,tulemme taloudellisesti ihan kivasti toimeen.Kaipaan enemmän hoitoapua

 

Kyllä ovat auttaneet kun olimme opiskelijoita. Nyt kun olemme työelämässä eivät enää anna rahaa (=en huoli) mutta olen lainannut heiltä rahaa ilman korkoa. Lapsenlapsille ovat laittaneet rahaa rahastoihin "ajokorttia" varten =).

On se ihan hyvä asia tietää, että jos tulee vaikeuksia niin on paikka mistä voi pyytää apua!

 

Kyllä tämän ikäisen pitää jo omillaan pärjätä.
Ja luulen että monilla keille vanhemmat kustantaa jotain arvokkaampaa, on kyse ns. ennakkoperinnöstä

 

Miehen vanhemmat auttavat kaikessa,missä tarvitaan apua.Ostavat lapsille vaatteita ja joskus tuovat vaippoja.Rahallisesti pärjätään kuitenkin omillamme.Rahallista apua tärkeämpi meille on ollut heidän antama lastenhoitoapu,arvostan sitä tosi paljon. =) :flower:
Mun omat vanhemmat ei auta lastenhoidossa,joskus saadaan lahjaksi rahaa (joulu,lasten synttärit) =) :flower:

 

mun vanhemmat eivät auta, mut anoppi auttaa kun on tarvis.

 

Joskus auttavat hieman. Meillä hajosi hiljattain auto juuri kun putosin äitiysrahalta kotihoidotuelle ja lisäksi oli talonrakennusprojekti päällä. Äiti ymmärsi onneksi että oli aika hankala ajoitus, sillä mun kaikki "pahan päivän varalle" säästöni menivät sitten uuteen autoon. SAIn äidiltäni pientä avustusta, mutta itse ajattelin että kyseessä oli ns. hätätapaus. Normaaliin arkeen ja kulutukseen en avustuksia osaisi ottaa, mitä nyt joskus tuovat ruokaa tullessaan, mutta se menee tuliaisina.

Ihan turhaa on kadehtia sitä mitä joku muu saa. Jos on tavaroitten perään, niin kannattaa mennä töihin. Kadehtimalla ei saa kuin pahan mielen itselleen.

 

Sain rahallista apua opiskeluaikana. Mieheni ei.

Nyt perheenä kaikki on revitty omille lapsille omasta selkänahasta, maksettu kalliit harrastukset ja ostettu vaunut ym. itse omista menoista luopumalla. Muuten ei keskituloinen (brutto 2000-3000) pysty näillä asuntojen hinnoilla elättämään lapsiaan.

Lapsia harrastuksiin viedessä näkee ja kuulee, kun isovanhemmat kuljettelevat ja vielä maksavat harrastuksia. Lisäksi monilla on saatu tonttia ja rakennusapua (talonrakennuskuluistahan puolet on työn osuutta, joten jos talkooapua on paljon isovanhemmilta, säästöt ovat valtaisat: saa aika monta vuotta tehdä töitä, että saa kasaan saman kuin saamalla talkooapua työn muodossa. Varsinkin jos vielä isovanhemmat rakennusalan ihmisiä, kuten monilla.)

Myöskään tilejä meidän lapsilla ei ole. Rahat menevät ruokaan ja asumiseen ja lasten menoihin, ei ole mistä säästää. Isovanhemmilta ei saada mitään.

Myös täällä kateus valtaa joskus mielen. Aina on eletty säästeliäästi ja olisi ihana joskus saada apua jostain kuten suurin osa lapsiperheistä näyttää saavan. Meillä myös hoitoavusta on joudutta aina maksaa, eipä ole kyllä käytettykään paljon.

Toisaalta olisi reilumpaa, että lapsiverovähennykset palautettaisiin, kun kaikki isovanhemmat eivät kuitenkaan tue lastenlastensa elatusta, ja näin kaikkien lapsiperheiden taloudellinen ahdinko helpottaisi.

 

\

Sain rahallista apua opiskeluaikana. Mieheni ei.

Nyt perheenä kaikki on revitty omille lapsille omasta selkänahasta, maksettu kalliit harrastukset ja ostettu vaunut ym. itse omista menoista luopumalla. Muuten ei keskituloinen (brutto 2000-3000) pysty näillä asuntojen hinnoilla elättämään lapsiaan.

Lapsia harrastuksiin viedessä näkee ja kuulee, kun isovanhemmat kuljettelevat ja vielä maksavat harrastuksia. Lisäksi monilla on saatu tonttia ja rakennusapua (talonrakennuskuluistahan puolet on työn osuutta, joten jos talkooapua on paljon isovanhemmilta, säästöt ovat valtaisat: saa aika monta vuotta tehdä töitä, että saa kasaan saman kuin saamalla talkooapua työn muodossa. Varsinkin jos vielä isovanhemmat rakennusalan ihmisiä, kuten monilla.)

Myöskään tilejä meidän lapsilla ei ole. Rahat menevät ruokaan ja asumiseen ja lasten menoihin, ei ole mistä säästää. Isovanhemmilta ei saada mitään.

Myös täällä kateus valtaa joskus mielen. Aina on eletty säästeliäästi ja olisi ihana joskus saada apua jostain kuten suurin osa lapsiperheistä näyttää saavan. Meillä myös hoitoavusta on joudutta aina maksaa, eipä ole kyllä käytettykään paljon.

Toisaalta olisi reilumpaa, että lapsiverovähennykset palautettaisiin, kun kaikki isovanhemmat eivät kuitenkaan tue lastenlastensa elatusta, ja näin kaikkien lapsiperheiden taloudellinen ahdinko helpottaisi.

Eikös se ole ihan normaalia, että oman perheen eteen niitä töitä tehdään. Ja isovanhempien ei mielestäni kuulu osallistua lastensa talouden ylläpitoon, he ovat eläkkeensä ansainneet, ja voivat hyvin lepäillä ja lomailla, jos terveys antaa myöden.

Oma tupa, oma lupa jne....

 

eiköhän tällä iällä pidä jo omillaan tulla toimeen....
mutta jos akuutti hätä tulisi,niin varmaan auttaisi minun vanhemmat,jos pystyisivät.

 

Olen myös niillä linjoilla, että omillaan täytyy tulla toimeen tässä iässä. Isovanhemmat ostavat lapsille tavanomaiset joulu- ja synttärilahjat eikä ne ole mitään arvokkaita. Lastenhoidossa omat vanhempani auttavat, minkä pystyvät, kun välimatkaa on 200 km.

Appivanhemmat ovat kovin kiireisiä ja tuntuu myös että pihejä, kun miedän lapsista on kysymys. Tyttärensä perhettä ja nuorinta perheetöntä poikaansa kyllä he kyllä avustavat ja se vähän risoo miehen puolesta

 

Kyllä myös omilla toimeen tullaan, eikä kyllä isoja rahoja vastaan otettaisikaan, normaalit lahjat on lapselle tullut ei vaunuja yms. Ja olen kanssa sitä mieltä, että ellei yli 30v tule omillaan toimeen, niin millos sitten? Täytyy pitää suu kukkaroa myöten, niin ok menee elämä kaikilla! En minäkään oleta että mun lapsi kustantaa sitten mun eläkepäivät, kyllä täytyy omilla vain toimeen tulla.

 

Eivät ole auttaneet eikä ole tarvinnutkaan. Auttaisivat varmasti jos sellainen paikka tulisi, mutta eiköhän tällainen liki 40 v ole jo sen verran aikuinen, että osaa hoitaa omat asiansa =)

 

Eivät auttele. Eivätkä auttele miehenikään vanhemmat, heille pitää jopa maksaa lastenhoidosta. :/

 

Eivät auta,enkä heiltä mitään haluakkaan Eiköhän sitä rahaa oo meihin lapsiin uponnut sillon aikanaan ihan tarpeeksi...ja tyytyväinen olen että omillamme pärjätään

 

se on, että tällä iällä pitäisi tulla toimeen. Välillä vaan ottaa aivoon, että vaikka ollaan kouluttauduttu (miehellä parikin ammattia) töiden saaminen ei ole ollut niin itsestään selvää kuin joskus maailmassa. Pitkän työttömyyden jälkeen mies onneksi saanut vakityön, ainakin toistaiseksi. Itse olen porskuttanut määräaikaisia työsuhteita jo lähes 10 vuotta (välillä lyhyitä työttömyyspätkiä) eikä loppua näy. Itse olen todellakin sitä mieltä, että pärjätä pitäisi vaan ei se aina helppoa ole ollut!

 

Omin varoin meillä pärjäillään, joskus huonommin joskus paremmin. Vanhempani kyllä auttavat, jos hätä tulee. En vain ota apua mieluusti vastaan - on itselleni kunnia-asia pärjätä omillani.

Vanhemmillani on kiva tapa auttaa arjen menoissa: esim. näin keväisin he kyselevät tarvitseeko lapset kenkiä tms. Sitten he käyvät ostelemassa lasten kanssa tällaisia tarpeellisia juttuja. Itse otan tämän vastaan avustuksena, vanhemmilleni se saattaa olla sitä mummottelua ja ukittelua =)

Miehen äiti ei pysty rahallisesti auttamaan (enkä tosin ole vaillakaan), mutta arvostan häneltä silloin tällöin saamaani lastenhoitoapua :flower:

 

\

\

Sain rahallista apua opiskeluaikana. Mieheni ei.

Nyt perheenä kaikki on revitty omille lapsille omasta selkänahasta, maksettu kalliit harrastukset ja ostettu vaunut ym. itse omista menoista luopumalla. Muuten ei keskituloinen (brutto 2000-3000) pysty näillä asuntojen hinnoilla elättämään lapsiaan.

Lapsia harrastuksiin viedessä näkee ja kuulee, kun isovanhemmat kuljettelevat ja vielä maksavat harrastuksia. Lisäksi monilla on saatu tonttia ja rakennusapua (talonrakennuskuluistahan puolet on työn osuutta, joten jos talkooapua on paljon isovanhemmilta, säästöt ovat valtaisat: saa aika monta vuotta tehdä töitä, että saa kasaan saman kuin saamalla talkooapua työn muodossa. Varsinkin jos vielä isovanhemmat rakennusalan ihmisiä, kuten monilla.)

Myöskään tilejä meidän lapsilla ei ole. Rahat menevät ruokaan ja asumiseen ja lasten menoihin, ei ole mistä säästää. Isovanhemmilta ei saada mitään.

Myös täällä kateus valtaa joskus mielen. Aina on eletty säästeliäästi ja olisi ihana joskus saada apua jostain kuten suurin osa lapsiperheistä näyttää saavan. Meillä myös hoitoavusta on joudutta aina maksaa, eipä ole kyllä käytettykään paljon.

Toisaalta olisi reilumpaa, että lapsiverovähennykset palautettaisiin, kun kaikki isovanhemmat eivät kuitenkaan tue lastenlastensa elatusta, ja näin kaikkien lapsiperheiden taloudellinen ahdinko helpottaisi.

Eikös se ole ihan normaalia, että oman perheen eteen niitä töitä tehdään. Ja isovanhempien ei mielestäni kuulu osallistua lastensa talouden ylläpitoon, he ovat eläkkeensä ansainneet, ja voivat hyvin lepäillä ja lomailla, jos terveys antaa myöden.

Oma tupa, oma lupa jne....

Tässä aloituksessa kysyttiin auttavatko vanhempasi taloudellisesti. On ihan normaalia, että oman ´perheen eteen tehdään töitä.

Ketjussa kaikki sanovat, että kuuluu pärjätä omillaan. Nythän ei ollutkaan siitä kyse. Varmasti kaikki, joita ei auteta, pärjäävät omillaankin. Ja suu säkkiä myöten jne.

Mutta kun olemme vain ihmisiä, niin tottakai joskus harmittaa tai jopa valtaa hieman kateus, kun todella suuri osa lapsiperheistä saa monenlaista apua, vaikka tähän ketjuun he eivät jostain syystä haluakaan ilmoittautua.

Enkä varmasti ole ainoa, joka asian on huomannut. Monesti näkee tämän päivän asuntojen hintoja koskevia juttuja lehdissä, joissa pohditaan kuka ostaa monensadan tuhannen euron perheasuntoja nykyään, kun todella hyvätuloisia on todella vähän. Suurin osahan saa ihan normaalia palkkaa. Ja usein päädytään siihen, että ennakkoperintöjä tai vanhemmat avustavat. Ja näitä tuttuja on varmasti lähes kaikilla.

 

Ei ole äidilläni koskaan ollut mahdollisuutta auttaa taloudellisesti vaikka olisi halunnutkin.Lastenhoitoapua olen saanut senkin edestä ja siitä olen kiitollinen. Avomiehen vanhemmat ovat kyllä auttaneet vaikka olemme kieltäytyneet ottamasta rahaa vastaan,väkisin ovat tunkeneet ja maksoivat autokoulunikin. =)

 

Joo, sitä ei saa unohtaa, että joskus mummot ja ukit haluavat "mummotella ja ukitella".

Meillä sekä anoppi että minun omat vanhemmat asuvat hyvin kaukana meistä, ja he eivät voi auttaa arjen asioissa. Minusta tuntuu, että tämä välimatka aiheuttaa syyllisyydentuntoa varsinkin minun äidissäni. Heillä on tapana aina syntymäpäivänä muistaa lapsia rahalla (jotka sijoitetaan rahastoon lapsen nimeen). Minä en koe, että tämä olisi mitenkään väärin, enkä ole koskaan vastustanut tätä tapaa osoittaa huomiota. Minä tiedän, että hän kohtelee kaikkia lapsenlapsia samalla tavalla.

Muuten pärjätään omilla. Joskus ollaan LAINATTU anopilta ja maksettu takaisin kun on ollut jotain erikoista, esimerkiksi auton ostoa tai jotain.