Auttakaas mua kaveri-asiassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Banaani
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

Banaani

Vieras
Loukkaannuin todella paljon, kun kaveri kuittaili mulle siitä, että mun ei tarvitse mennä töihin, kun lapseni saa vammaistukea ja olen töissä koko ajan lapseni omaishoitajana. Miehenikin toiveesta jään kotiin, jotta hän saa keskittyä uraansa. Ja todellakin mun toive, jos en haluaisi jäädä, ei tarvitse, ja aina voi muuttaa mielensä ja lähteä työnhakuun jos saamme lapsen hoidon järjestettyä.

Mieheni loukkaantui ihan hirveästi myös, hänkin tunsi kaverini. Miksi ihmeessä kukaan ajattelee näin ihmisistä, jotka saavat tukea erityislapsen hoitoon? Vaikea ymmärtää.

Tämäkin siis tuli esiin riidan aikana, mutta tämä oli täysin anteeksiantamatonta ajattelua ihmiseltä, jonka piti olla kaveri ja luotettava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja allergiaa:
Aika ajttelematonta kaverilta mutta riidellä tulee joskus sanottua pahasti (jopa sellaista mitä ei oikeasti tarkoita)


Mutta jos ei tarkoita, niin eikö asiaan kuuluisi selittää jokainen herjaus niin että ymmärtäisi ettei ole tarkoittanut. Ei minkäänlaista anteeksipyyntöä, herjauksia herjauksien perään vain. No, nyt on entinen kaveri ja syystä!

 
Tutulta tuntuu ja niiiiiin käsittämättömältä. Meille on osa "kateellisia" juurikin vammaistuesta, omaishoidontuesta ja ilmaisista vaipoista. Kun miettii miksi noita tukia saa, niin kateutta en ymmärrä enkä ivailua. Nämä tuet on sen takia, koska jos vanhemmat eivät jaksaisi vaikeasti sairaita/vammaisia/käytöshäiriöisiä lapsiaan hoitaa, niin yhteiskunnalle tulisi todella kalliiksi nämä lapset hoitaa. Ja tiedän, että kohta joku sanoo, että lapsi pitää hoitaa on se millainen vaan... Tokihan suurin osa meistä vammaisten lasten äideistä tuon työn jaksaa tehdä, mutta ei kuitenkaan kaikki. Osa vammaisista on edelleen laitoksessa vaikka heidät kotona apuvälineiden kanssa pystyttäisiin hoitamaan, mutta työtaakka on näissä tapauksissa ollut liian raskas vanhemmille. Ja on osa niitäkin, keiden vanhemmat ovat lapsensa laitokseen hylänneet ja haluavat lapsensa unohtaa. Onneksi nämä tapaukset ovat kuitenkin harvassa.

Aika kusipäinen ihminen saa olla, että suutuspäissään tuollaista sanoo, minä ehdotan että yritä unohtaa ja jätä kaveraaminen vähemmälle ettet turhaan pahoita mieltäsi. Voimia sinulle tähän omaishoitajan arkeen!
 
Ajatteleeko terveiden lasten äidit tosiaan aina niin että huh onneksi omani on ihan terve?

Tiesittekö, että kenelle tahansa voi tulla mitä vain milloin tahansa? Joku vakava sairaus, onnettomuus?

Pilkka osuu omaan nilkkaan vielä!
 

Yhteistyössä