Auttakaas, lapsen puhe asiaa

Elikkäs mulla on ongelma. Mulla on lapsi joka on 8kk vanha. Ongelma on se että en hirveesti juttele hänelle. En keksi mitään sanottavaa. Toki juttelen välillä niitä näitä, mutta en siis lärise ihan tuhottomasti, niinkuin esimerkiksi oma äitini. Hän taitaa jotenkin lapsille puhumisen ja on niin luonteva! Hän kertoilee niitä näitä lapselle kokoajan ja mä en keksi mitään sanottavaa.

Vielä suuremman ongelmasta tekee sen että perheessämme on 2 kieltä, joten olisi ensisijaisen tärkeää että lapselle puhutaan JA PALJON!!

Pelkään että lapselle tulee köyhä sanavarasto...

Onko muita joilla on/on ollut samankaltainen ongelma? Ratkesiko ongelma kun lapsi kasvoi? Keksittekö enemmän puheenaiheita silloin?

 

Mä ratkaisin asian niin että mulla oli lopruja vaipanvaihtopöydän yläpoulella niin rallattelin niitä... ja lauleskelin...

 

Hmm, no hyvähän siihen on tietysti kiinnittää huomiota. Nyt kun asian tiedostat niin varmaan pikkuhiljaa pystyt lisäämään vauvalle juttelua...? Lorut ja vaikka kirjan lukeminenkin kehittää lapsen kielitajua ja sanavarastoa.

Minustakin kyllä on luontevampaan höpistä vasta vähän isommalle lapselle, päälle vuoden ikäiselle... Joka jo osaa katsoa sinne päin minne itse osoittaa jne... Joten eiköhän se sinullakin siitä lähde kun lapsi kasvaa! Nyt kun mietin niin en kyllä varmaan esikoisellekaan ihan hirveästi jutellut kun hän oli alle vuoden ikäinen ja olimme kahden kesken, nyt kuopukselle on tullut juteltua ja luettua enemmän kun hänet on otettu jotenkin luontevasti "mukaan keskusteluun". Tosin välillä yhä huomaan tuntevani itseni vähän tyhmäksi jos paljon juttelen vajaa vuoden vanhalle kuopukselle kun ollaan vaikka kaupassa kahdestaan, kun eihän hän osaa vastata...

 

Ei hitsi, mä en kyl ollenkaan ymmärrä mikä siinä on niin vaikeeta. Mä höpöttelen vauvalle ja höpöttelin esikoisellekin niitä näitä (ehkä vähän liikaakin?). Juttelin siis ääneen että mitä nyt tehdään (tyyliin "äiti keittää nyt kahvit ja sit mennään vaihtamaan vaippa") mitä tänään on ohjelmassa, missä isi nyt on, jne. En paljoa ajattele mitä vauva siitä ymmärtää, kunhan juttelen. Sitten kun esikoinen alkoi kohdistaa katsetta, katseltiin yhdessä vaikka taulua seinällä ja näytin ja kerroin mitä siinä on. Ihan tollasta tavallista perusrupattelua siis.

 

Lapselle voi jutella ihan niin kuin muillekin ihmisille, isommille lapsille ja aikuisille, eikö? Hyvää huomenta, mitäs sulle kuuluu tänä aamuna, noustaas nyt ylös, katos, mennään vaihtamaan vaippa jne. Lapselle on hyvä myös sanoittaa tekemisiään, kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu, että mennään syömään, mitä ruokaa tänään on jne. Myös pienen lapsen tunteita on tärkeää sanoittaa, kun lapsi itkee, niin voi sanoa vaikka että ahaa, sulla on varmaan märkä vaippa, mennääs vaihtamaan se, sulla taitaa nyt olla nälkä ja siksi harmittaa jne.. Ihan helppoa se on. Kannattaa myös alkaa aikaisessa vaiheessa myös lukemaan omalla äidinkielellään lapselle, josta on tulossa kaksikielinen.

 

Ei hitsi, mä en kyl ollenkaan ymmärrä mikä siinä on niin vaikeeta. Mä höpöttelen vauvalle ja höpöttelin esikoisellekin niitä näitä (ehkä vähän liikaakin?). Juttelin siis ääneen että mitä nyt tehdään (tyyliin "äiti keittää nyt kahvit ja sit mennään vaihtamaan vaippa") mitä tänään on ohjelmassa, missä isi nyt on, jne. En paljoa ajattele mitä vauva siitä ymmärtää, kunhan juttelen. Sitten kun esikoinen alkoi kohdistaa katsetta, katseltiin yhdessä vaikka taulua seinällä ja näytin ja kerroin mitä siinä on. Ihan tollasta tavallista perusrupattelua siis.

Samoin mä tein, hoitajat jo laitoksella sanoi mulle että tosi hienoa kun puhut lapselle paljon jo nyt kun monet äidit ei tiedä mitä vauvalle sanoa. Se vaan oli alusta pitäen niin luonnollista mulle, mutta mä oonkin sellainen moottoriturpa . No kyllä mä hiljaakin joskus osaan olla =)!