auttakaa!!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton:(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton:(

Vieras
Aloitin kuukausi sitten seurustella miehen kanssa joka tuntui aluksi mukavalta ja auttavaiselta. Minulla on 1v 6kk vanha lapsi eri miehelle ja nyt pitkän ajan jälkeen uskaltauduin suhteeseen, koska edelliset miehet eivät ole pidemmän päälle kiinnostaneet ovat olleet suoraan sanottuna SIKOJA! Nyt JO tämän nykysen miehen kanssa tuntuu taas samalta, mikä tässä voisi olla kun kaikki minun kohdalle tulevat miehet on saman laisia. Mietin että johtuuko se minusta, mutta en syytä itseäni koska olen hellä ja huomaavainen ihminen ja panostan parisuhteeseen 100%. osaisiko joku auttaa tai jos on omia kokemuksia!? KIITOS:)
 
Pistä äijä pihalle, älä nyt ainakaan huonoon suhteeseen jää roikkumaan, parempi yksin kuin huonossa suhteessa! Panosta lapseesi ja itseesi, elämässä on muutakin kuin miehet. Anna ajan kulua äläkä etsimällä etsi miestä, kyllä se tulee jos on tullakseen ja hyvän tunnistat sitten kaikessa rauhassa ajan kanssa.
 
Joko miehet ovat sikoja, mutta sen huomaaminen kestää sinulta aikansa.

Miehet ovat ihan OK, mutta eivät täytä sinun ylimitoitettuja kriteerejäsi ja muuttuvat silmissäsi sioiksi.

Valitettava tosiasia on ettei lapsi ole naiselle mikään plussa. Ehkä kriteerisi täyttävät miehet eivät ole sinusta kiinnostuneita. Kannattaisiko katsella miehiä, joilla on jo omiakin lapsia?

Ja kokemusta yh:n kanssa seurustelemisesta on. Osottauduin siaksi, koska en sopeutunut perheeseen.



 
Jos panostat parisuhteeseen 100%, niin mikä osuus jää lapselle?

Lapsi on vielä niin pienikin, että ehkä kannattaa panostaa juuri äitiyteen, ei miesten jahtaamiseen. Näin saatat vahingossa törmätä samanhenkiseen yh-isään vaikka jossain leikkipuistossa... tai yh:den kerhoissa.
 
lapseen minulla on pysyvä suhde ja rakastan sitä täysillä, nyt ajattelin että joku tulisi minunkin rinnalle ja pitämään minustakin huolta ja pitämään hyvänä! Yksin on raskasta joskus:(
 
mutta lapsen kanssa touhuaminen ei aina yksin ole helppoa ja haluan tuntea hellyyttä, huolenpitoa ja turvaa joskus! olen ihminen joka rakastaa ja haluaa tulla rakastetuksi! Pistän kyllä äijän pihalle jos ei homma muutu!
 
On varmasti raskasta joskus yksin, uskon sen.

Älä silti ota lapsesikin takia siihen rinnalle miestä joka ei kykene sitoutumaan teihin molempiin ja täysillä. Niitäkin on, kunhan etsin oikeista paikoista ja pidät lapsesi etusijalla.

Yhden yön lämmittäjistä ei varmasti ole pulaa.. mutta älä ota niitä vakavasti.
 
turvaa???

Eikös sinun kuuluisi nyt jo aikuisena ja vastuullisena äitinä olla itse se turva?

Seuraa voit ja apua hakea vaikka mlll:ltä tai sosiaalitoimistosta jos et yksin pärjää lapsesi kanssa.
 
ei yksinhuoltajan tarvitse yksin loppuelämäänsä olla ja nyt ei ole kyse siitä että ajattelen omia etujani vaan siitä mitä mies lupaa ja viesteillä antaa toisenlaista kuvaa mitä onkaan, tämä miehen käytös tässä se ongelma on, ei minun aikuisuus tai muut asiat!? vastuun olen ottanut lapsestani yksin pitkään ja tulen aina pitämään siitä ei ole pelkoa!!!!
 
niin kai pitää tehdä, vaikka alku tutemus oli tosi vahva ja sen perusteella olisin halunnut jatkaa. Pitää ensin puhua asiasta ja kysellä että mihin se alku vireys on kadonnut näin lyhyellä ajalla yms....
 
En minä sido sitä mihinkään mitä ei halua tehdä, mutta pitäisi hänen itse älytä osallistua jos haluaa meidän sydämmet valloittaa pidemmäksikin aikaa! Ilmeisesti ei halua, kun elää elämäänsä kun olisi yksin vieläkin!?
 
Ihmettelen, että vasta kuukauden tuttavuuden jälkeen olet jo tutustuttanut miehen lapseen! Mikä kiire sinulla on?

Et nyt kuitenkaan kovin kauaa ole yksin vastuuta kantanut lapsesta, hänhän on vasta puolitoistavuotias. Koita nyt oppia elämään lapsesi kanssa ensin, ota vastuu hänestä ja itsestäsi. Tuntuu, että olet ripustautuvaa sorttia, alat ängetä toisen ihmisen elämään heti.

Katsele nyt rauhassa. Kyllä se mies sieltä tulee kun on tullakseen. Minulla se kesti kymmenen vuotta, yhtään miehiä en ennen tätä tuonut kotiini vaikka joitakin tapailinkin. Kun olimme tunteneet lähes puoli vuotta, tutustuimme vasta toistemme lapsiin (jo nuorisoa molemmilla).

 
Se on minun elämää enkä minä halua sitä salata tai estää näkemästä, itse hän halusi nähdä lapseni! Enkä minä väkisin tee mitään mikä toiselle olisi pahaksi tai ei halua, itsestään kaiken on lähdettävä tai sitten ei ollenkaan!?
 
Ei ole mukana ollenkaan mitä kuuluu parisuhteeseen ja perhe elämään, on vain kun meitä ei olisi vaikka antaa toisen kuvan kun laittaa viestä kännykkään mutta teot on toiset! Mies asuu eri pakkakunnalla ja kun harvemmin nähdään niin löhöilee ja ei välitä mistään mitään, ei edes puhu paljon!? Haluan miehen olevan meidän kanssa ja tehdä kaikenlaista yhdessä!
 
Olet tainnut käsittää ihan väärin sen asian, koska voidaan katsoa, että seurustellaan. Ei harvojen käyntien ja puolentoissta kuukauden tuttavuuden perusteella olla mikään seurusteleva pari. Ei se, että tapoihisi kuuluu ottaa kaveri heti kotiin ja sänkyysi tarkoita toiselle osapuolelle mitään sitovaa tai velvoitteita.

Ota hyvä ihminen järki käteesi ja muuta tapojasi. Tuolla konstilla itket vielä monta itkua ja lapsesi joutuu samaan pyöritykseen. Sitäkö haluat? Minkä mallin annat lapsellesi elämään, jos kotona lappaa miehiä vaihtuvaan tahtiin?

Nuo toispaikkakuntalaiset reissumiehet käyttävät kaltaisiasi helppoja naisia hyväkseen. He voivat asua ja yöpyä ilmaiseksi, velvoitteita ei ole.

Rakasta nyt lastasi ja itseäsi niin paljon, että pitäydyt elämässä, jolla ei hankita ikävyyksiä. Tutustu ensin ihmiseen kunnolla, ennenkuin tuot hänet kotiisi ja lapsen luo. Puhua kotielämästäsi voit, kyllä se riittää. Kotiin tuodaan ja lapselle esitellään uusi ihminen vasta sitten, kun suhteeseen tulee kestoa ja syvyyttä. Naiminen ei siihen riitä. Tarvitaan keskusteluja, toisen tutkailemista eri tilanteissa ja taustojen varmistamista (etenkin, kun sinulla on vastuu lapsesta ja hänen tulevaisuudestaan).

Voit olla varma, että kunnolliseen yh-äitiin haluaa tutustua kunolliset miehet. Helppo saalis otetaan vain kulutustavaraksi, ei sellaisesta naisesta haluta enempää.

Teksitini voi tuntua sinusta rankalta, mutta totuus ei aina miellytä.
 
Tietyn iän jälkeen vapaita naisia ei enää ole kovin paljon tai sitten niillä on jo lapsia. Monet niistä vapaista naisista joilla ei ole lapsia ovat joko urakeskeisiä tai sitten muuten sen tyyppisiä etteivät tavalliset miehet viihdy heidän seurassaan. Usein kyse on siitä, että naisella on järjettömät vaatimukset vaikka itse ei ole kovin kummoinen. Kuitenkin helpoin tapa löytää henkisesti mukava nainen, jolta saa seksiä, on alkaa heilasteleminen yh-äidin kanssa. Tunnetusti heiltä saa, mutta haittapuolena on lapsi ja perhe-elämä jota mies joutuu viettämään, vaikkei lapsi olisi hänen omansa. Jotkut miehet ottavat lapsen heti vastaan kuin omanaan, mutta on myös paljon miehiä jotka eivät tähän pysty tai sitä tahdo. Usein yh-äidit tekevät sen virheen, että halkavat kulkemaan aktiivisten ja muuten sellaisten miesten kanssa, joita perhe-elämä ei kiinnosta. Siitä seuraa vain itkua ja kyyneliä. Mielestäni naisen pitää tyytyä vähään, jos hänellä on lapsi. Ei kannata olettaa että tasokasta miestä kiinnostaa vieraan lapsen ja äidin elättäminen ja perheen rakentaminen heidän kanssaan.
 
Johan pomppas :)

Kyllä mulla ainkain vientiä riittäisi, tasokkaidenkin miesten vientiä, mutta nyt on vain juttu niin, että minä en ala kenenkään kalsareita pesemään. Lapsessa on tarpeeksi hoitamista yhdelle ihmiselle, ei siihen enää miestä tarvita, eikä tarvita elättäjääkään. lapsellahan on isä, vaikkei meidän kanssamme asukaan.
 
Jos mies haluaa nähdä lapsen, ihan kiva. Mutta sinä äitinä olet kuitenkin vastuussa ensisijaisesti lapsesi ja omasta hyvinvoinnista. Lapselle ei varmasti tee hyvää, jos kaiken maailman reissumiehet vaihtuvat tiuhaa tahtia. Voihan niitä miehiä tapailla, mutta ei lasta kannata sotkea asiaan liian aikaisin.

Mutta vaikuttaa nyt siltä, että sinä luulet eläväsi suhteessa, mutta mies pitää sinua vain tilapäisenä hoitona. Älä ole hyväksikäytettävä hölmö!
 
Vaikea sanoa, onko syytä sinussa vai miehissä vai molemmissa. Kuulostat tosi nuorelta ja ikävä tosiasia on se, että alle 25-vuotiaat miehet ovat yleensä hyvin kypsymättömiä ja valitettavan harvoin kykenevät sitoutumaan tylsään (?) perhe-elämään, vaan bailaaminen ja kaverit ovat tärkeämpiä.

Moni mies aluksi viettää paljon aikaa naisen kanssa, koska seksin merkitys on niin suuri. Ennemmin tai myöhemmin seksiä on vähemmän tai sen vetovoima ei tunnu enää niin suurelta, että nainen saa sillä miehen pysymään kotona.

Minusta kuukausi on todella lyhyt aika siihen, että olisit kovin tiukasti sitoutumassa toiseen ihmiseen. Minusta on hyvä, että muutaman kuukauden tapaillaan, seurustellaan ja TUTUSTUTAAN toiseen muutenkin kuin fyysisesti. Minusta liian vähän panostetaan siihen, että keskustellaan, opetellaan puhumalla saamaan tietoa, mistä toinen tykkää, mitä hän on tehnyt aiemmin, mitä haaveita hänellä on, mitä tulevaisuudensuunnitelmia jne.

Tiedätkin ehkä, että parisuhteissa on ylivertaisesti kolme asiaa, joista eniten tapellaan parisuhteissa. Ne ovat seksi, kotityöt ja raha. Ehdottomasti ennen sitoutumista toiseen kovin tiiviisti kannattaa ottaa selvää toisen rahankäyttö yms. asiat, jotka vaikuttavat siihen, miten vakavampi suhde voisi toimia: lainaileeko koko ajan kavereilta tai sinulta, pärjääkö omillaan, onko seksissä myös sinua huomioiva, huolehtiiko edes omat jälkensä pois ruokapöydästä, tarjoutuuko auttamaan, auttaako edes pyydettäessä siivoamisessa jne.

Siltikin, vaikka edellämainitut asiat toimisivat, kukaan ei pysty sanomaan, että sydämenasiat toimivat eli että rakkaus voi hyvin ja kukoistaa.

On myös mahdollista, että etsit tietyntyyppisiä miehiä. Jos sinua kiinnostaa ns. renttumiehet, niin voit olla aika varma, että on tosi epätodennäköistä, että saat perhe-elämään kykenevää miestä. Tiedän itsestänikin, että motoristit, muusikot ja itsevarmat miehet kiinnostavat, mutta kun niistä on kokemusta, olen huomannut, että jatkossa vain katselen heitä silmänilona, en enää haaveile heistä perheenisänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yh:
Johan pomppas :)

Kyllä mulla ainkain vientiä riittäisi, tasokkaidenkin miesten vientiä, mutta nyt on vain juttu niin, että minä en ala kenenkään kalsareita pesemään. Lapsessa on tarpeeksi hoitamista yhdelle ihmiselle, ei siihen enää miestä tarvita, eikä tarvita elättäjääkään. lapsellahan on isä, vaikkei meidän kanssamme asukaan.

Mitä sinä sitten haet, kyllä parisuhde ja perhe leikit kai edellyttää että ne kalsaritkin on pestävä, konehan ne nykyisin hoitaa ja kai se likipitäin sama kuka lukutaitoinen ne sinne pistää ja ripustaa kuivuriinkin ym.
Ja mikä hiton työmaa se on 1 lapsi nyky huusholleissa, koitakaas siskot jotain hieman vaativampaa jos meinaatte saada sen "martyyrin" kruunun jota emonnekin himoitsivat ja kaiken te kippaatte miesten niskaan. Uskokaas vielä tulee suuri sota jossa mitteleevät naiset ja miehet, niistä raunioista voisi ehkä syntyä oikea ihminen.
 

Yhteistyössä