Todella väsynyt äiti
Tänään. Olen stressannut monta päivää mistä saamme taas ensi viikolle lapsille hoitajan. Toissa viikolla tiistaina siskoni pääsi tulemaan (harvinaista, töissä ja asuu kauempana). Keskiviikkona maksettu lapsenlikka (ahdistus, kiva tyttö mutta maksaa rahaa). Torstaina sairas mummi (syyllisyys, tarjoutuu itse mutta ei jaksa oikein vaippaa vaihtaa, kipeä ja vanha). Perjantain "etätöissä" eli lapset kotona ja mitään en saanut tehtyä. Viime viikolla maanantaina hoidin itse, tiistaina toinen maksullinen likka, keskiviikkona anoppi (vakituisesti 2-3krt/kk, pelastus), torstaina naapuri seivasi hakemalla päiväkodista kunnes tulin. Ensi viikolta puuttuu vielä keskiviikko, jatkuva stressi, entä jos MLL:stä kukaan ei pääsekään...
Mistä on kyse? Tervetuloa pienituloisten köyhien arkeen, joiden on otettava se työ mitä sattuu saamaan. Meitä on kaksi aikuista ja 2- ja 4-v lapset, jotka on päiväkodissa päivät. Mutta kun meidän työt on päivisin vain välillä. Mies tekee kahta vuoroa voimatta niihin itse vaikuttaa, minä taas teen kahta osa-aikaista työtä matalapalkka-alalla ja otan kaikki hommat mitä saan, jotta olisi edes joku järkevä palkka (älkää pelätkö, kyllä kokonaisansio jää alle 1800/kk). Mutta tosissaan: Arki on pelkkää samaa peetä: "mulla on tiistaina kuuteen asti työt" "mulla on kahdeksaan" "kuka pääsis tulemaan? " ...ja taas soitellaan ja tekstaillaan kaikki tutut, sukulaiset ja muut läpi. Olen NIIIN AHDISTUNUT tähän tilanteeseen. Päiväkoti menee siis kiinni 16.30.
Jo ehdotettuja ratkaisuja:
- jää kotiin -> no en jää koska meillä on asuntolaina jota pitää maksaa ja jos jään töistä nyt pois kun kesäkuussa sinne palasin, niin luulenpa että menetän sen työpaikkani. Ja lupaan että mun alalla ei ole töitä joka oksalla, ei todellakaan.
- laittakaa lapset iltahoitoon -> ensinnäkään työaikamme eivät ole säännöllisiä, eihän me aina iltahoitoa tarvita, ja toisekseen lähin paikka joka tällaisen palvelun tarjoaa on kahden bussin päässä eli tuollaiset 50min menisi matkaan. Joka päivä? Ehei. Ai niin, ja sekin oli muistaakseni vain yli 3-vuotiaille. Mainitsinko jo ettei meillä ole varaa autoon?
- tee vain toista työtä -> ehkä se lopultakin sitten on se ratkaisu? Tulomme jäisivät noin 2700/kk siis brutto ennen veroja. Hmm. Lainanmaksun jälkeen ja muiden pakollisten menojen... Jaa, eipä siinä paljon juustoa syötäis leivän päällä. Mihinkään tukiinhan me ei luonnollisesti olla oikeutettuja, ja jotenkin tuntuisi toistolta hakea tukea tilsnteessa jossa mulla kuitenkin oikeasti on mahdollisuus tehdä työtä mutta en vain "viitsi"
Aag, kauhea vuodatus tästä tuli. Mutta on niin järjettömän väsynyt tilanteeseen. Maksan siitä että käyn töissä, silloin kun joudun palkkaamaan hoitajan. Ja se ikuinen paniikki ja pakokauhu jos hoitaja onkin sairaana. Tai mitä tahansa muuta.
Hei nyt auttakaa tätä todella väsynyttä äitiä. Täällä on varmadti muitakin vuorotyön tekijöitä jotka sinnittelee reikäisten tukiverkkojen varassa. Miten te jaksatte??? Miten mä jaksan?
Mistä on kyse? Tervetuloa pienituloisten köyhien arkeen, joiden on otettava se työ mitä sattuu saamaan. Meitä on kaksi aikuista ja 2- ja 4-v lapset, jotka on päiväkodissa päivät. Mutta kun meidän työt on päivisin vain välillä. Mies tekee kahta vuoroa voimatta niihin itse vaikuttaa, minä taas teen kahta osa-aikaista työtä matalapalkka-alalla ja otan kaikki hommat mitä saan, jotta olisi edes joku järkevä palkka (älkää pelätkö, kyllä kokonaisansio jää alle 1800/kk). Mutta tosissaan: Arki on pelkkää samaa peetä: "mulla on tiistaina kuuteen asti työt" "mulla on kahdeksaan" "kuka pääsis tulemaan? " ...ja taas soitellaan ja tekstaillaan kaikki tutut, sukulaiset ja muut läpi. Olen NIIIN AHDISTUNUT tähän tilanteeseen. Päiväkoti menee siis kiinni 16.30.
Jo ehdotettuja ratkaisuja:
- jää kotiin -> no en jää koska meillä on asuntolaina jota pitää maksaa ja jos jään töistä nyt pois kun kesäkuussa sinne palasin, niin luulenpa että menetän sen työpaikkani. Ja lupaan että mun alalla ei ole töitä joka oksalla, ei todellakaan.
- laittakaa lapset iltahoitoon -> ensinnäkään työaikamme eivät ole säännöllisiä, eihän me aina iltahoitoa tarvita, ja toisekseen lähin paikka joka tällaisen palvelun tarjoaa on kahden bussin päässä eli tuollaiset 50min menisi matkaan. Joka päivä? Ehei. Ai niin, ja sekin oli muistaakseni vain yli 3-vuotiaille. Mainitsinko jo ettei meillä ole varaa autoon?
- tee vain toista työtä -> ehkä se lopultakin sitten on se ratkaisu? Tulomme jäisivät noin 2700/kk siis brutto ennen veroja. Hmm. Lainanmaksun jälkeen ja muiden pakollisten menojen... Jaa, eipä siinä paljon juustoa syötäis leivän päällä. Mihinkään tukiinhan me ei luonnollisesti olla oikeutettuja, ja jotenkin tuntuisi toistolta hakea tukea tilsnteessa jossa mulla kuitenkin oikeasti on mahdollisuus tehdä työtä mutta en vain "viitsi"
Aag, kauhea vuodatus tästä tuli. Mutta on niin järjettömän väsynyt tilanteeseen. Maksan siitä että käyn töissä, silloin kun joudun palkkaamaan hoitajan. Ja se ikuinen paniikki ja pakokauhu jos hoitaja onkin sairaana. Tai mitä tahansa muuta.
Hei nyt auttakaa tätä todella väsynyttä äitiä. Täällä on varmadti muitakin vuorotyön tekijöitä jotka sinnittelee reikäisten tukiverkkojen varassa. Miten te jaksatte??? Miten mä jaksan?