?
:(
Vieras
Siis nyt ihan oikeesti oli pakko tehdä tällä asialle jotain.
Olen tällä hetkellä etäsuhteessa joka on todella etä! Mies on Atlantin toisella puolella ja minä en itsekään ole Suomessa vain keskellä merta tässä yhdestä Euroopan saarivaltioista. Tapasin miehen kesällä, rakastuin totaalisesti ja luulisin että aika hyvät fiilarit hänellekin jäi. Erottiin kummatkin ymmärtäen että tulevaisuus ei tule olemaan meille kovin helppo mutta haluttiin kuitenkin yrittää.
Nyt tilanne on sellainen että mä olen henkisesti aivan paskana ja olen ajamassa jatkuvalla urputuksella, nalkutuksella ja hysterialla miehenkin hulluuden partaalle. Olen todella kiitollinen että se edes vielä puhuu mulle.
Tämä on ennen kuulumatonta! Mä ajattelin etten enää koskaan rakastuisi ja että tällaista ei vaan voi käydä mun kohdalle. Mutta toisin kävi. Mä haluan saada kaiken heti ja mä en kestä sitä turvattomuuden tunnetta joka mulla on "meidän" tulevaisuudesta. Tää on ihan kamalaa.
Mä luulen että teen kohta ihan oikeesti tyhmää. Täältä maasta lähtö ei ole mahdollista tietyistä syistä, mun ON oltava täällä ensi kevääseen asti. Mies on töissä joten ei sekään täällä voi rampata.
Voi saatana, jos suoraan voin sanoa.
Onko joku selvinnyt tällaisestä? Joka toinen päivä päätän että koko mies saa jäädä mutta nyt mun on niin vaikea kuvitella olevani ilman sitä. Niin kuin mainitsin, olen levoton tulevaisuudesta koska haluan ihan ehdottomasti tulevaisuuden tämän miehen kanssa.
Olen 26 ja mies 36. Ihan vaan sen takia että joku varmasti kuvittelee mun tunteenpurkauksen perusteella että olen todella nuori. Toden totta mua itseeni ottaa päähän tämä täysin päätön suhtautuminen asiaan. Kai se sitä vaan on kun on rakastunut mutta haluaisin hieman hillitä itseäni.
Auttakaa!!Neuvoja!!
Olen tällä hetkellä etäsuhteessa joka on todella etä! Mies on Atlantin toisella puolella ja minä en itsekään ole Suomessa vain keskellä merta tässä yhdestä Euroopan saarivaltioista. Tapasin miehen kesällä, rakastuin totaalisesti ja luulisin että aika hyvät fiilarit hänellekin jäi. Erottiin kummatkin ymmärtäen että tulevaisuus ei tule olemaan meille kovin helppo mutta haluttiin kuitenkin yrittää.
Nyt tilanne on sellainen että mä olen henkisesti aivan paskana ja olen ajamassa jatkuvalla urputuksella, nalkutuksella ja hysterialla miehenkin hulluuden partaalle. Olen todella kiitollinen että se edes vielä puhuu mulle.
Tämä on ennen kuulumatonta! Mä ajattelin etten enää koskaan rakastuisi ja että tällaista ei vaan voi käydä mun kohdalle. Mutta toisin kävi. Mä haluan saada kaiken heti ja mä en kestä sitä turvattomuuden tunnetta joka mulla on "meidän" tulevaisuudesta. Tää on ihan kamalaa.
Mä luulen että teen kohta ihan oikeesti tyhmää. Täältä maasta lähtö ei ole mahdollista tietyistä syistä, mun ON oltava täällä ensi kevääseen asti. Mies on töissä joten ei sekään täällä voi rampata.
Voi saatana, jos suoraan voin sanoa.
Onko joku selvinnyt tällaisestä? Joka toinen päivä päätän että koko mies saa jäädä mutta nyt mun on niin vaikea kuvitella olevani ilman sitä. Niin kuin mainitsin, olen levoton tulevaisuudesta koska haluan ihan ehdottomasti tulevaisuuden tämän miehen kanssa.
Olen 26 ja mies 36. Ihan vaan sen takia että joku varmasti kuvittelee mun tunteenpurkauksen perusteella että olen todella nuori. Toden totta mua itseeni ottaa päähän tämä täysin päätön suhtautuminen asiaan. Kai se sitä vaan on kun on rakastunut mutta haluaisin hieman hillitä itseäni.
Auttakaa!!Neuvoja!!
