Kun tapaat ystävän jota on suru kohdannut, mitä silloin sanot? Tämä tilanne edessä ja en löydä suomenkielestä järkeviä sanoja. Tarkoitan siis että en halua kuulostaa adressilta: "suruvalitteluni" tai "osanottoni" kun se on kuitenkin kaveri jolle se pitää sanoa. Eikö ole mitään maanläheisempää sanontaa joka tähän kohtaan sopisi..?