Auttakaa?! (parisuhde ahdistaa)

[Harmaana]

Mä olen tosi paljon kotona yksin kun mies on töissä tai harrastuksissa. Meillä olis LA parin kuukauden päästä, ja oon koko raskauden ajan ollut yksin ja tunteissani tukea vailla, siis tämä on ollut kaikkea muuta mitä toivoin/luulin. Niin paljon ollaan erossa toisistamme ettei oikein edes kuulumisia tiedetä. Ei koskaan olla yhdessä niin että voitaisiin jutella, ja sitä on jatkunut niin pitkään etten enää edes osaa sanoa yhtään mitään. Tänään oon ollut niin ahdistunut että olen tässä vain istuskellut ja niellyt itkua, mies vierellä katsellut tv:tä ja juonut muutaman kaljan. Sitten se yhtäkkiä ilmoitti lähtevänsä baariin, se aukaisi hanat: itkin niin että melkein oksensin, ahdisti niin et oli lähestulkoon paniikki ja oksensin vessanpöntöllä. Pyysin miestä ettei jättäisi mua nyt yksin, että en kestä sitä yksinoloa nyt. Mutta lähtihän se ja sai vielä riidankin aikaan. Sanoin sitten kiihdyksissäni että jos nyt lähdet niin ei tarvi tulla takaisin. Nyt pelkään ettei todella tule. Mun lapsuudenkoti oli rikkinäinen, enkä ole elämältä pyytänyt muuta kuin ehjää perhettä. Nyt olen täällä vatsani/unelmani kanssa yksin ja olo on petetty. Ahdistaa ja itkettää niin että tuntuu että kuolen tähän oloon.

 

[Harmaana]

Siis yökkäilin vessanpöntöllä, anyway.

 

[Jätä se]

Sika mies kun jätti sut yksin!

 

[ymmärtävä]

Voi kun voisin jotenkin auttaa! Tuntuu tosi pahalta kuulla tällaista. Itsekään en ole onnellinen, mutta sinun tilanteesi on tosi tosi surullinen. Virtuaalihalaus sinne!

 

[Cassyput]

Mitä varten se lähti vaikka sulla oli paha olo? Jospa se pelästyi? Ootko kertonut sille aiemmin noista fiiliksistä?

 

[jotaa]

eli tää on eka...on aika normaalii...tai no..mikä on normaalii.....
jos ei ukosta oo viimestää sit ku lapsi maailmas hoitaa sunkaa sitä,ni se on tosiaaki väärä mies...sitte vast sen loppujenlopux huomaa..tai selvii...

 

[vieras]

Ehkä tämä ei auta, mut jos sulla hormoonit hyrrää ja tilanne ei olekkaan noin paha (ainakaan miehesi mielestä, kun ei asiaa huomaa). Ja entäpä jos miehellesi on annettu vinkki että nyt kannattaa painaa duunia ja mennä omia menoja, ennen kuin vauva syntyy..? On se kyllä kurjaa sinulle... Olisi varmasti mukavaa viettää kahdenkeskistä aikaa vielä kun voitte!

 

[siili]

kokemuksesta voin kertoa,että meillä ainakin mies oli ihan hukassa,kun odotimme esikoista.Miehen elämä isänä alkoi vasta kun vauva oli syntynyt.

 

[ymmärtäjä]

Tiedän tunteen, vaikkei täysin vastaavanlaista ole tapahtunutkaan. Mutta raskaudessani olin "yksin", mies ei tajunnut raskaudesta MITÄÄN! Ja loppujen lopuksi tapahtumat huipentuivat melko karusti, minkä johdosta jätin miehen. Rikkinäisestä perheestä olen minäkin, ja toisenlaista tulevaisuutta kaavailin lapselleni ja itselleni, mutta elämä ei aina mene kuten suunnittelee, valitettavasti.

 

[HelloShitty]

Ehkä tämä ei auta, mut jos sulla hormoonit hyrrää ja tilanne ei olekkaan noin paha (ainakaan miehesi mielestä, kun ei asiaa huomaa). Ja entäpä jos miehellesi on annettu vinkki että nyt kannattaa painaa duunia ja mennä omia menoja, ennen kuin vauva syntyy..? On se kyllä kurjaa sinulle... Olisi varmasti mukavaa viettää kahdenkeskistä aikaa vielä kun voitte!

ei se oo hyvä syy jättää toista yksin koko odotuksen ajan. oon vieläkin katkera mun ukolle kun oli miten nyt oli kun odotin meiän ekaa yhteistä. mulla ei tod jääny paljon hyviä muistoja meistä. onneks ite osasin nauttia siitä ajasta mutta jotain jäi puuttumaan. miehet on niin itsekkäitä ettei tosikaan.

kerroinkin miehen kaverille, kun se meitti ettei se osaa suhtautua odotukseen oikein, että ei se mitään..riittää että on siinä..ja kysyy vaikka typeriä kysmyksiä. näyttää edes jotain kiinnostusta.

aika pöljiä miehiä on ku ei tajuu vaikka sanois suoraan että on herkässä tilassa. silti se omat halut ja tarpeet tulevat ensin. semmonen jättää ison reiän parisuhteeseen. nim. kokemusta on.
:'(

ap; tiedän tasantarkkaan sun fiiliksiä. haleja ja jaksuja kovasti. yritä puhua sille. luulen kyllä että se tulee kotiin jossain vaiheessa ja vielä pahassa morkkiksessa. :|

 

[Ap]

Mitä varten se lähti vaikka sulla oli paha olo? Jospa se pelästyi? Ootko kertonut sille aiemmin noista fiiliksistä?

Oon sanonut useastikin etten jaksaisi aina olla yksin ja että ahdistaa. Nyt tuntuu että oon jotenkin täysin lukossa, enkä pysty enää kunnolla pukea ajatuksiani/tuntojani sanoiksi. Varmasti tässä mun hormoonitkin jyllää, mutta se ei muuta sitä miksikään että kaipaisin miestäni tuekseni.

 

[Cassyput]

Ehkä tämä ei auta, mut jos sulla hormoonit hyrrää ja tilanne ei olekkaan noin paha (ainakaan miehesi mielestä, kun ei asiaa huomaa). Ja entäpä jos miehellesi on annettu vinkki että nyt kannattaa painaa duunia ja mennä omia menoja, ennen kuin vauva syntyy..? On se kyllä kurjaa sinulle... Olisi varmasti mukavaa viettää kahdenkeskistä aikaa vielä kun voitte!

ei se oo hyvä syy jättää toista yksin koko odotuksen ajan. oon vieläkin katkera mun ukolle kun oli miten nyt oli kun odotin meiän ekaa yhteistä. mulla ei tod jääny paljon hyviä muistoja meistä. onneks ite osasin nauttia siitä ajasta mutta jotain jäi puuttumaan. miehet on niin itsekkäitä ettei tosikaan.

kerroinkin miehen kaverille, kun se meitti ettei se osaa suhtautua odotukseen oikein, että ei se mitään..riittää että on siinä..ja kysyy vaikka typeriä kysmyksiä. näyttää edes jotain kiinnostusta.

aika pöljiä miehiä on ku ei tajuu vaikka sanois suoraan että on herkässä tilassa. silti se omat halut ja tarpeet tulevat ensin. semmonen jättää ison reiän parisuhteeseen. nim. kokemusta on.
:'(

ap; tiedän tasantarkkaan sun fiiliksiä. haleja ja jaksuja kovasti. yritä puhua sille. luulen kyllä että se tulee kotiin jossain vaiheessa ja vielä pahassa morkkiksessa. :|

No eivät kyllä ole kaikki.

Jotenkin musta tuntuu, että ap:n mies ei nyt vaan jostain syystä ymmärrä tilannetta. Jokin kommunikaatiokatkos kenties...

 

[Ap]

Nytkö tämä ketju jo katkesi... Huomasin tässä etten ole tuntenut vauvan liikkeitäkään nyt noin tuntiin, säikähtiköhän se tätä mun paniikkia? Ei kai se nyt ainakaan kuollut... äh, kaikkea tässä alkaa pelkäämään. Ehkä se vaan nukahti? Tuntuu että tukehdun.

 

[Cassyput]

Rauhoitu rakas ystävä! :hug: Teidän tarvis kyllä saada juteltua. Se voi olla vaikeaa sun miehelle kun olet niin herkkänä. Pystyisitkö pysymään rauhallisena, jotta voisitte rauhassa jutella?

 

[Kylmä ämmä]

Käy vaan nyt nukkumaan,vaavisikin jo nukahti.Huomenna otat sitten puheeksi tämän asian miehes kanssa kunhan on krapulastaan selviytynyt.Ei ne asiat valvomalla ja murehtimalla parane. :hug: Kyllä se mies kotiin tulee,minne muuallekaan se menisi. :hug:

 

[Ap]

Kiitos Cassy. Kyllä mä luulen että pystyisin. Sanoi vaan lähtiessään niin pahasti (ja vielä pihalla naapurien kuullen) etten tiedä pystynkö antaa anteeksi/unohtaa.

 

[Ap]

Kiitos myös Pianzalle ja muillekin vastanneille, onneksi on olemassa ihmisiä joille purkaa pahaa oloaan edes näin tietokoneen välityksellä. Mulla ei ystäviä juurikaan ole.

 

[Cassyput]

Kiitos Cassy. Kyllä mä luulen että pystyisin. Sanoi vaan lähtiessään niin pahasti (ja vielä pihalla naapurien kuullen) etten tiedä pystynkö antaa anteeksi/unohtaa.

No, kysyt häneltä että mitä varten hän niin sanoi. Muista sanoa että rakastat ja haluat olla yhdessä. Mutta että tarvitset hänen tukeaan, sinun täytyy saada tuntea että olette perhe. Ja tuette toinen toisianne.

 

[Ap]

Niin voin toki tehdä, oon kyllä jotain sen suuntaista jo sanonutkin aiemmin, ja mies vastasi vain ettei osaa/tiedä miten tukea... Aika turhauttavaa. Mut sen verran tässä nyt rauhoituin että alkoi uni painaa, taidan mennä koittamaan josko uni tulisi. Hyvää yötä kaikille..

 

[Cassyput]

Niin voin toki tehdä, oon kyllä jotain sen suuntaista jo sanonutkin aiemmin, ja mies vastasi vain ettei osaa/tiedä miten tukea... Aika turhauttavaa. Mut sen verran tässä nyt rauhoituin että alkoi uni painaa, taidan mennä koittamaan josko uni tulisi. Hyvää yötä kaikille..

:hug: Jos yhtään lohduttaa, niin aika monella perheellä raskausaika on yhtä kaaosta. Kyllä se siitä. Öitä!

 

[Nyynä]

ap, jos vaan mitenkään voit niin kirjaudu ja laita miulle yyveetä, oon kokenu ihan täsmälleen saman :hug: :hug: :hug:

 

[Nyynä]

Kiitos Cassy. Kyllä mä luulen että pystyisin. Sanoi vaan lähtiessään niin pahasti (ja vielä pihalla naapurien kuullen) etten tiedä pystynkö antaa anteeksi/unohtaa.

No, kysyt häneltä että mitä varten hän niin sanoi. Muista sanoa että rakastat ja haluat olla yhdessä. Mutta että tarvitset hänen tukeaan, sinun täytyy saada tuntea että olette perhe. Ja tuette toinen toisianne.

mutta tämä ei välttämättä ole tarpeeksi. vaikka toisella onkin tahtoa rakastaa ja olla yhdessä, ei sitä toiseen voi kuitenkaan pakottaa... sitä samaa tahtoa...

:/

 

[Cassyput]

Kiitos Cassy. Kyllä mä luulen että pystyisin. Sanoi vaan lähtiessään niin pahasti (ja vielä pihalla naapurien kuullen) etten tiedä pystynkö antaa anteeksi/unohtaa.

No, kysyt häneltä että mitä varten hän niin sanoi. Muista sanoa että rakastat ja haluat olla yhdessä. Mutta että tarvitset hänen tukeaan, sinun täytyy saada tuntea että olette perhe. Ja tuette toinen toisianne.

mutta tämä ei välttämättä ole tarpeeksi. vaikka toisella onkin tahtoa rakastaa ja olla yhdessä, ei sitä toiseen voi kuitenkaan pakottaa... sitä samaa tahtoa...

:/

Vastaan nyt tähän vaikka ap tuskin on paikalla, liekö Nyynäkään. Musta noita mustattuja asioita kannattaa kuitenkin painottaa, ihan siksikin ettei keskustelun sävy mene pelkästään negatiiviseksi. Että mies muistaisi, että ai niin joo tuo nainen tykkää musta. Eikä ole pelkästään kauhea vaatimuslista kädessä.

 

[Kaiken kokenut]

Ehkä olet alunperinkin valinnut väärän miehen kumppaniksesi ja nyt joudut siitä kovan hinnan maksamaan. Parempaa lykkyä uusiperheen isän valintaan, olethan tarkkana miesten kanssa.