Mä olen jotenkin ihan liian väsynyt nyt yksin miettimään tätä. Mun äiti.. Se on aina ollut paljon meidän lasten kanssa. Ja usein se tulee tänne vaatekassien kanssa ja tuo haalaria ja sukkaa ja housua ja paitaa ja milloin mitäkin, sellaistakin mitä ei tarvita, enkä ole koskaan pyytänyt sitä ostamaan niistä mitään. Ei ikinä ole pyytänyt rahaa, ennenkuin nyt on ollut jotenkin sellanen tunne, että ollaan pahasti sekä kiitollisuuden että rahallisessa velassa hänelle tästä.
Tässä ihan pari esimerkkiä. Hän haluaisi mun miehen vanhat koulukirjat mun pikkuveljelle. Mun mies taas oli ajatellut myyvänsä ne koulukirjojen sellaseen divarin tyyliseen, että saisi niistä vähän rahaa ja ostaisi niillä rahoilla sitt uusia, niin pitkälle kun sitä rahaa siis riittäisi. Mun äidiltä kun sitten kysyin, oliko ajatellut että maksaisi niistä jotain, ihan muutamia euroja, vastaanotto oli suunnilleen se että ei ole ajatellut maksaa niistä mitään, tai ainakin tosi vähän: "Pitäähän tässä nyt vähän ajatella, että olen mä niitä teidän lapsiakin paljon hoitanut. "
Kyllä mä ymmärrän että onkin. Mutta.. meille tällä hetkellä muutamakin euro on paljon rahaa. Ja jos ei halua hoitaa lapsia, mä olen sanonutkin että sanoo vaan ettei käy, ett ei välttämättä tarvi. Hän on aina tullut, mutta sittenkö onkin selän takana hinnoitellut palvelunsa? Sellainen olo mulle tuli. :ashamed:
Toinen esimerkki: lapset oli hoidossa yhden päivän ja yön, tosin me sitten yöllä mentiin sinne myös jotta äiti pääsee aamulla lähtemään töihin. Halusi itse tehdä nimenomaan näin, eikä tulla esim lasten kanssa meille (meillä oli mun lapsuuden ystävän häät, joten ihan spesiaali tilanne, ei tosiaankaan usein ole näin. ) No aamulla sitt herättiin lasten kanssa, äiti oli lähdössä töihin: vähän kärsimättömään sävyyn tokaisi vielä lähteissään että "Voisitte sitten kyllä siivota täällä ennenkuin tulen. "
Mun silmään siellä ei ollut edes sotkuista. Ja mulla on kuitenkin vauva.. en mä kotonakaan voi siivota silloin kun olen etukäteen päättänyt niin, vaan silloin kun on siihen tilaisuus lapsilta. Jotenkin pisti ärsyttämään. En mä nyt niin usein pääse juhlimaan, että pitäisi sitä alkaa jotenkin maailmalle hyvittämään.
Vai miten te tän ottaisitte?? :ashamed:
Tässä ihan pari esimerkkiä. Hän haluaisi mun miehen vanhat koulukirjat mun pikkuveljelle. Mun mies taas oli ajatellut myyvänsä ne koulukirjojen sellaseen divarin tyyliseen, että saisi niistä vähän rahaa ja ostaisi niillä rahoilla sitt uusia, niin pitkälle kun sitä rahaa siis riittäisi. Mun äidiltä kun sitten kysyin, oliko ajatellut että maksaisi niistä jotain, ihan muutamia euroja, vastaanotto oli suunnilleen se että ei ole ajatellut maksaa niistä mitään, tai ainakin tosi vähän: "Pitäähän tässä nyt vähän ajatella, että olen mä niitä teidän lapsiakin paljon hoitanut. "
Kyllä mä ymmärrän että onkin. Mutta.. meille tällä hetkellä muutamakin euro on paljon rahaa. Ja jos ei halua hoitaa lapsia, mä olen sanonutkin että sanoo vaan ettei käy, ett ei välttämättä tarvi. Hän on aina tullut, mutta sittenkö onkin selän takana hinnoitellut palvelunsa? Sellainen olo mulle tuli. :ashamed:
Toinen esimerkki: lapset oli hoidossa yhden päivän ja yön, tosin me sitten yöllä mentiin sinne myös jotta äiti pääsee aamulla lähtemään töihin. Halusi itse tehdä nimenomaan näin, eikä tulla esim lasten kanssa meille (meillä oli mun lapsuuden ystävän häät, joten ihan spesiaali tilanne, ei tosiaankaan usein ole näin. ) No aamulla sitt herättiin lasten kanssa, äiti oli lähdössä töihin: vähän kärsimättömään sävyyn tokaisi vielä lähteissään että "Voisitte sitten kyllä siivota täällä ennenkuin tulen. "
Mun silmään siellä ei ollut edes sotkuista. Ja mulla on kuitenkin vauva.. en mä kotonakaan voi siivota silloin kun olen etukäteen päättänyt niin, vaan silloin kun on siihen tilaisuus lapsilta. Jotenkin pisti ärsyttämään. En mä nyt niin usein pääse juhlimaan, että pitäisi sitä alkaa jotenkin maailmalle hyvittämään.
Vai miten te tän ottaisitte?? :ashamed:
