T
TinoTii
Vieras
Täältä saa niin hyviä kommentteja muutkin niin päätin osallistua itsekin.
Eli tilanne on tämä; ihastuttiin, muutto nopeasti yhteen ja lapsi. Tähän voin itsekin kommentoida, että kiirehtimällä ei saa hyvää aikaiseksi (paitsi tuon oman kultamussukka lapsen). Suhteen alussa juteltiin kaikki asiat mitä mieleen tuli ja oli ihanaa. Raskauden loppupuolella se lopahti, miehestä ei saanut mitään irti. Lapsen synnyttyä tunsin olevani melkein yh-äiti. Mies ei auttanut ellei kahta kertaa pyytänyt, ei lapsen hoidossa eikä kotitöissä. Tästä varmaan mun katkeroituminen sitten alkoi.
Seksielämäkin lopahti ihan olemattomiin raskauden loppukolmanneksella eikä paljon ole siitä parantunut. Vuoden sekstailut voi laskea yhden käden sormilla. Olen yrittänyt asiasta jutella ja aina lupaa että yritetään parantaa asioita. Nyt en sitten jaksaisi yksin enää yrittää.
Onko tässä käynyt nyt niin, että minusta on tullut äiti eli mieheni ei näe minussa enää sitä naista johon alun perin ihastui? Voisiko joku mahdollisesti saman kokenut valaista minua, onko asialle enää mitään tehtävissä vai tätäkö tämä nyt on sitten elämän loppuun asti? Miehelle on turha mitään romanttisia iltoja ehdottaa, ei se niistä välitä.
Autatteko?
Eli tilanne on tämä; ihastuttiin, muutto nopeasti yhteen ja lapsi. Tähän voin itsekin kommentoida, että kiirehtimällä ei saa hyvää aikaiseksi (paitsi tuon oman kultamussukka lapsen). Suhteen alussa juteltiin kaikki asiat mitä mieleen tuli ja oli ihanaa. Raskauden loppupuolella se lopahti, miehestä ei saanut mitään irti. Lapsen synnyttyä tunsin olevani melkein yh-äiti. Mies ei auttanut ellei kahta kertaa pyytänyt, ei lapsen hoidossa eikä kotitöissä. Tästä varmaan mun katkeroituminen sitten alkoi.
Seksielämäkin lopahti ihan olemattomiin raskauden loppukolmanneksella eikä paljon ole siitä parantunut. Vuoden sekstailut voi laskea yhden käden sormilla. Olen yrittänyt asiasta jutella ja aina lupaa että yritetään parantaa asioita. Nyt en sitten jaksaisi yksin enää yrittää.
Onko tässä käynyt nyt niin, että minusta on tullut äiti eli mieheni ei näe minussa enää sitä naista johon alun perin ihastui? Voisiko joku mahdollisesti saman kokenut valaista minua, onko asialle enää mitään tehtävissä vai tätäkö tämä nyt on sitten elämän loppuun asti? Miehelle on turha mitään romanttisia iltoja ehdottaa, ei se niistä välitä.
Autatteko?